Suomi on sitoutunut seuraaviin sukupuolten tasa-arvoa, naisten oikeuksia sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja oikeuksia edistäviin kansainvälisiin sopimuksiin:

 

Rion julistuksen 20. periaate (1992)

Naisilla on oleellinen rooli ympäristönhallinnassa ja ekologisessa kehityksessä. Naisten osallistuminen on kestävän kehityksen kannalta keskeistä.

Agenda 21 (1992)

Rion julistuksen toimintaohjelmassa painotetaan, että valtioiden tulisi taata, että miesten ja naisten oikeus päättää omasta lapsiluvustaan ja lasten saannin ajoituksesta toteutuu. Ihmisillä tulisi olla pääsy koulutukseen, informaatioon ja välineisiin, joiden avulla he voivat toteuttaa oikeuksiaan.

Kairon väestö- ja kehityskonferenssi (ICPD) ja sen toimintaohjelma (1994-1995)

Konferenssin lopputuloksena todettiin, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja lisääntymisoikeudet ja sukupuolten tasa-arvo tulisi ottaa huomioon kaikissa kestävään kehitykseen tähtäävissä toimenpideohjelmissa.

YK:n neljäs naisia koskeva maailmankonferenssi Pekingissä (1995)

Konferenssin lopputuloksena todettiin, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo kuuluu perusoikeuksiin ja että naisten ja tyttöjen oikeudet ovat erottamaton osa ihmisoikeuksia.

YK:n vuosituhattavoitteet (2000)

Poliittinen sitoumus, joka keskittyy maailmassa vallitsevaan epätasa-arvoon, köyhyyteen ja kehitysongelmiin.

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (2015) eli Agenda 2030
Universaali, eli meitä kaikkia koskeva 17 tavoitteen lista, jonka kautta seurataan kestävää kehitystä kaikissa YK:n jäsenmaissa. Erityisesti tavoitteiden 3: terveys ja tavoitteen 5: tasa-arvo alatavoitteet edistävät nimenomaan seksuaaliterveyttä ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia.
 

 

YK:n ihmisoikeussopimuksiin