Kumppanit tuovat mukanaan parisuhteeseen oman perheensä ja sukunsa - jos ei konkreettisesti niin ainakin mielikuvissaan. Yleensä kumppaneille on erilaiset käsitykset ja toiveet siitä, miten kiinteässä suhteessa haluavat olla aikaisempiin ihmissuhteisiinsa. Kumppanit voivat myös antaa erilaisen painoarvon omalle perhetaustalleen nyt ja tulevaisuudessa.

Aikuiseksi kasvamisen myötä ihminen oppii vanhemmiltaan ja muilta lähisukulaisiltaan käsityksiä perheestä. Näitä ajatusmalleja tai toimintatapoja ei aina osata asettaa kyseenalaisiksi. Käsityserot suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöön luovat mahdollisesti jännitteitä, joista parisuhteessa tulee sopia kumpaakin tyydyttävällä tavalla.

Tarina : ”Minä kysyn omilta läheisiltäni ja rakkailtani neuvoa siihen, mitä minä teen ja miksi minun mieheni on tällainen. Minun on helpompi kysyä heiltä kuin puhua miehelleni. Äitini lohduttaa minua ensin, että ”Oi sinä oma tyttöni, onpa sinulla vaikeaa! Tulisitko tänne vai tulisinko minä sinne?” Toisaalta hän saattaa puhua minulle järkeä päähän: ”Itsepä olet osasi valinnut. Älä anna periksi. Oletko puhunut miehesi äidin kanssa tai oletko puhunut sikäläisten sukulaistesi kanssa? Entä oletko käynyt puhumassa papin kanssa tai kirkossa rukoilemassa?

Miten luulette, että suomalainen mieheni suhtautuu, kun aina olen soittelemassa kotiinpäin ja kysymässä neuvoja? Minun mieheni hyväksyy toimintani. Hän osallistuu, on kiinnostunut ja sanoo, että ”en minä ymmärrä tätä sinun tapaasi enkä pysty hoitamaan tällaisia tilanteita” ja pyytää kertomaan, miten siellä meillä päin tällaisessa tilanteessa toimitaan.”