Maahanmuuttoon liittyy prosesseja, jotka vaikuttavat ihmiselämän joka alueella. Maahanmuutto itsessään on yksilön elämää monella tapaa mullistava prosessi, joka vaikuttaa kaikilla elämän osa-alueilla. Jos muuttajan henkilökohtaisiin unelmiin (esim. oman lähtöperheen hyvinvointiin) liittyvät toiveet ja tarpeet eivät tule parisuhteessa kohdatuksi, voivat ne muodostua parisuhteelle ylittämättömäksi taakaksi.

Kun lähtömaassaan korkeasti koulutetut ihmiset tulevat uuteen maahan, heidän voi olla erittäin vaikea saada koulutustaan vastaavaa työtä. Omaa osaamista vastaamattoman työ ei aina tuota sitä onnistumisen kokemusta tai arvostusta, johon he ovat kotimaassaan tottuneet. Tämä voi vaikuttaa uskoon omien henkilökohtaisten unelmien toteutumisesta.

Samalla toisesta kulttuurista tuleva kumppani joutuu pakostakin turvautumaan suomalaisen kumppaniin ja hänen läheisiinsä tavalla, joka ei välttämättä tunnu hyvältä.

Tarina: ”Sekä oman kulttuurini edustajana että naisena unelmaparisuhteeni on romanttinen. Säästyisimme paljolta murheelta, jos mieheni ymmärtäisi miten pienestä kaikki on kiinni, pienistä, mutta merkittävistä teoista; pienillä huomionosoituksilla arjessa hän voi saavuttaa ja korjaa paljon ja saa minut jaksamaan ja muutoinkin; oven avauksilla, pienillä lahjoilla, kukkakaupan ohi kulkiessa ei ole suuri vaiva poiketa sisälle.”
Tarina: ”Sehän on selvää, että odotin haasteita, kun menin Sofien kanssa naimisiin ja asetuimme Suomeen. Isoimpana haasteista pidin kieliongelmaa. Minä olen luonteeltani taiteilija ja tykkään haasteista ja varsinkin niistä, joita naiseni minulle asettaa. Sofie on itsenäinen nainen, se on minulle tärkeää, ettei hän roiku minussa.
Tarina: ”Minun oli aluksi todella vaikea olla Suomessa. En osannut kieltä, halusin kuitenkin heti töihin. Minulla on korkeakoulututkinto ja ajattelin, että tietenkin saan töitä, mutta ei siinä niin käynyt. Minusta alkoi tuntua, ettei minusta ole mihinkään. Mieheni tuki kyllä minua, mutta tunsin olevani kuin pieni lapsi – ihan kuin pieni lapsi”.