Parisuhteeseen liittyy kahden kulttuurin liitossa molemmilla osapuolilla paljon odotuksia. Osa odotuksista voi olla näkyviä ja helposti havainnollistettavia, mutta osa odotuksista on ns. ”hiljaisia odotuksia”. Hiljaisista odotuksista ei puhuta, mutta niiden toivotaan toteutuvan huolimatta siitä, että kumppani tulee erilaisesta kulttuuristaustasta. Hiljaiset odotukset liittyvät usein kulttuurisiin tapoihin, joita toinen osapuoli ei tunne ja joista hän ei voi tietää, sillä hänen kulttuurinsa tavat ovat erilaisia.

Tapa huomioida toista, seksuaalinen läheisyys, parisuhteen asioista puhuminen ulkopuolisille, parisuhteen sisäinen roolijako voivat kaikki sisältyä hiljaisiin odotuksiin. Toinen kumppaneista saattaa ”odottaa”, että puoliso osaisi luonnostaan toimia hänelle tutulla tavalla. Toisaalta taas joissakin asioissa kumppanin halukkuus omaksua uusia tapoja mahdollisimman nopeasti voi vääristää suhdetta siten, että se kallistuu enemmän vain yhden kulttuurin puoleen. Samalla kumppanin ”ainutkertaisuus” muuttuu. Pienet asiat, jotka alussa kumppanissa viehättivät voivat arjen pyörteissä alkaa tuntua ärsyttäviltä.

Kahden kulttuurin parisuhdetta voi kuormittaa toistuvien pettymysten sarja, jos näistä ”hiljaisista odotuksista” ei ole kumppanilla tietoa. On erittäin tärkeää perehdyttää kumppani omiin kulttuurisiin parisuhdetapoihin ja – odotuksiin, jotta vastavuoroisuus tarpeiden huomioimisessa voisi toteutua parisuhdetta myönteisesti kannattelevalla tavalla.

Monissa yhteisöllisissä kulttuureissa on tavallista keskustella parisuhteesta omissa läheisverkostoissa. Läheiset tukevat, tarjoavat neuvoja ja ohjeita sekä kommentoivat toistensa parisuhteita varsin vapaasti. Tämä voi tuntua suomalaisesta kumppanista häiritsevältä tai jopa loukkaavalta. Toisaalta taas toisesta kulttuurista tulevalle suomalainen itsemääräämisoikeus ja yksilöllinen päätöksenteko voivat tuntua torjunnalta eikä parisuhteeseen osata hakea apua perheyhteisön ulkopuolelta.

Tarina: Meitä ovat auttaneet selkeät roolit, niistä ei tarvitse keskustella. Voihan se olla niinkin, että hän tuli elämääni oikeaan aikaan, silloin, kun olin kypsässä iässä ja pystyin vakiintumaan. Olemme molemmat itsenäisiä, emme pidättele tai kiellä toisiamme menemästä ja tulemasta. Sofiella on paljon ystäviä ja sukua, joita hän tapaa usein – ei se minua häritse. Luottamukseen tämän on perustustuttava. Et tiedä miltä suomalaisesta miehestä tuntuu, kun nainen huomioi miehenä, halaa ja koskettaa.”
Tarina: ”Viihdyn kotona enkä kaipaa juuri muuta kuin perheen ympärilleni. Haluan että Anna tuntee olonsa hyväksi, koska silloin minunkin on hyvä olla. Silloin alussa meillä oli vaikeaa, Anna kaipasi perhettään, minun lapseni vierastivat Annaa. Lisäksi törmäsimme monenlaisiin byrokraattisiin ongelmiin, joihin olisimme tarvinneet apua. Kukaan ei tuntunut tietävän mihin meillä on oikeus ja mihin ei. Myönnän, että väsyin silloin ja joskus mietin, miten paljon helpompaa olisi jos vaimo olisi suomalainen. Anna on joskus ehdottanut, että muuttaisimme hänen kotimaahansa, mutta en minä voi sinne lähteä kun on nämä isommat lapset täällä.”