Etusivu » Murkun kanssa » Palvelut » Kysy asiantuntijalta

Kysy asiantuntijalta

Kysy Väestöliiton asiantuntijoilta perheesi 10-18 -vuotiaan, murrosikäisen nuoren vanhemmuuteen liittyvistä huolenaiheista. Lukemalla vastauksia muiden vanhempien lähettämiin kysymyksiin voit myös saada tukea perheesi tilanteeseen.

Kysymyksiin vastataan 2 viikon kuluessa.

Kysy uusi kysymys »

Kysymyksen numero	419004
Asiasanat	Murrosikä Perheen tilanne
Kysytty	16.2.2010 klo 21:43:40
Hei! Olen 2 tytön yksinhuoltaja(10v ja 13v)ja minulla on myös uusi avomies ja hänen kanssaan 8kk ikäinen tyttö. Olemme olleet yhdessä uusperheenä n.2.5vuotta. Ennen tätä suhdetta olin kolmistaan tyttöjen kanssa reilut 7vuotta. Erosimme tyttöjen isän kanssa heidän ollessa aivan pieniä. Nyt meillä on erittäin suuria ristiriitoja 13v ja isäpuolen kanssa. Heidän riidat ovat yhtä huutamista, haukkumista ja "hillumista". Tilanteet ovat menneet hurjemmaksi kerta kerralta(ei kuitenkaan fyysisesti), mopo tuntuu karkaavan aivan käsistä kummaltakin. Olen aivan neuvoton mitä pitäisi tehdä? Riitatilanteen jälkeen isäpuoli tarvitsee "jäähdyttely"aikaa itsekseen ja yleensä silloin pakenee omien vanhempiensa luokse, jossa saattaa olla esim.3pvää viettäen hiljaiseloa meidän suhteen. Eli ei olla juurikaan puheyhteydessä. Minä siis jään kotiin kaiken keskelle, yrittäen selvittää tilannetta ja tuntoja 13v tyttöni kanssa. Me pystymme tytön kanssa puhumaan asioista ja hän avautuukin minulle melko hyvin. Selvästi kärsii näistä riidoista, niinkuin me kaikki. Ristiriidat on selvitetty myös isäpuolen kanssa, vaikkakin viiveellä. ollaan istuttu pöydänääreen ja puhuttu. 13v tytölläni on selvästi voimakas murrosikä menossa. Itse myös otan hänen kanssa yhteen voimakkaasti. Välillä tuntuu, että jokaikisestä asiasta joutuu vääntämään. Ja myös minulle tyttö huutaa ja "ärisee". Joskus tuntuu, että tekis mieli lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa ohjat jollekin muulle. Rakkautta ja rajoja olen antanut aina molemmille tytöille. Uudesta pikku-siskosta 13v tykkää todella paljon, eikä ole kertaakaan viestinyt mustasukkasuutta. Mielellään hoitaa ja viettää aikaa siskon kanssa. Miten tähän kaikkeen saisi jotain järkeä? Vai onko parempi luovuttaa yhteiselo uusperheenä ja jatkaa yksin 3 tytön kanssa?
Vastattu	24.2.2010 klo 10:53
Hei! Kiitos kysymyksestäsi, jossa pohdit erityisesti vanhimman lapsesi ja isäpuolen välejä. Uusperheessänne on sekä vauva- että murrosikäisiä lapsia, jotka molemmat vaativat vanhempien huomiota, joskin eri tavalla. Tilanteessanne on siis jo sinällään haasteita, ja kaikissa perheissä vanhemmille tulee ajoittain sellainen olo, että haluttaisi luovuttaa ohjakset muille ja ”lyödä hanskat tiskiin”. Aikuisella on aina vastuu tilanteen hallinnassa pysymisestä. Nuorelle mopon karkaaminen voi olla tavallista ja sallittuakin, aikuisen tehtävänä on näyttää, mihin suuntaan ollaan menossa ja että mopo pysyy tiellä. Kasvattamisessa pääsääntönä on, että mukana ollaan täysillä tai sitten ei ollenkaan. Avopuolisosi ei voi osallistua kasvatukseen täysillä, jos hän ei ole mukana riidoissa alusta loppuun. Tyttö hakee mallia miehen ja aikuisen kanssa riitelemisestä ja omien tunteidensa hallitsemisesta - varmasti myös kysyy toiminnallaan, voiko tähän aikuiseen luottaa. Jos aikuinen poistuu paikalta aina, kun tilanne tuntuu vaikealta, niin hän antaa viestin, ettei halua olla tässä täysillä mukana. Uusperheissä ”yhdistävä tekijä”, teillä sinä äitinä, joutuu usein ottamaan enemmän vastuuta siitä, että erilaiset ja eri-ikäiset perheenjäsenet oppivat ymmärtämään toisiaan ja tuntevat olonsa perheessä kotoisaksi. Perheen aikuisilla tulee olla suurin piirtein yhteinen käsitys siitä, mitä eri perheenjäseniltä vaaditaan, ja heidän tulee tukea toisiaan rakentavaan toimintaan lasten ja nuorten kanssa. Ensisijaista on siis keskustelu avopuolisosi kanssa siitä, miten saatte luoduksi toimivat pelisäännöt perheellenne. Myönteistä on, että pystytte keskustelemaan hänen kanssaan ristiriitatilanteista, vaikkakin viiveellä. Olisi hyvä järjestää rauhallinen tilanne puhuaksenne ainakin seuraavista asioista: - saatteko sovituksi ehdotuksen yhteisiksi pelisäännöiksi siitä, miten toisaalta isäpuoli, toisaalta tyttö voivat toimia siinä vaiheessa, kun jompikumpi huomaa ”mopon kohta karkaavan käsistä”? Rauhoittumisajan ottaminen on hyvä vaihtoehto silloin, kun aikuinen ei enää hallitse tekemisiään (jos ei esim. voi toimia hyvänä mallina) - silloin ei tule tehtyä mitään typerää. Mutta muutaman tunnin pitäisi riittää, ”yön yli” on ehdottomasti liikaa - keskustelua tulisi voida jatkaa kohtuullisen nopeasti. Sinua äitinä taas tarvitaan ainakin aluksi ”puolueettomaksi erotuomariksi”, jonka tehtävänä on varmistaa, että tilanne selvitetään ennen pitkää. - miten puolisosi päivien mittainen ”jäähdyttely” vaikuttaa hänen asemaansa perheen toisena aikuisena, isänä ja kumppanina? Olisi hyvä, jos saisit ilmaistuksi hänelle myös omat tunteesi siitä, miltä tuntuu ”jäädä yksin kaiken keskelle”. - miten puolisosi kokee isyytensä sujumisen ja mahdollisen muutoksen suhteessaan vanhempiin tyttöihin oman vauvan myötä? Mikä häntä huolestuttaa tai mistä asioista hän toivoisi keskusteltavan enemmän (esim. kun lapset ovat pieniä, äidin rooli ”ylittää” usein parisuhteen, ja mies voi kokea jäävänsä ulkopuolelle tai ei tiedä, miten hänen tulisi toimia)? - miten isäpuoli ymmärtää tai hahmottaa murrosikäisen ajattelua ja toimintaa? Oletteko parina keskustelleet avoimesti ja sopineet aikuisten vastuualueista (saako isäpuoli komentaa tyttäriä yms)? - mikä saa puolisosi provosoitumaan niin voimakkaasti 13-vuotiaan lapsen ärsytyksestä, että riita syttyy / mikä ero tässä tilanteessa on esim. teidän aikuisten välisiin erimielisyyksiin? On hyvä, että sinulla ja tyttärelläsi on luottamukselliset välit. Hänen (ja sisaren) näkökulmasta kotona on tapahtunut paljon muutoksia suhteellisen lyhyessä ajassa (kaksi uutta perheenjäsentä yms). Juttele tyttäresi kanssa, onko kyse tästä, tuntuuko murrosikä monine muutoksineen hänestä kovin raskaalta vai painaako hänen mieltään jokin muu asia – koulussakin voi olla erilaisia haasteita, jotka tytär "purkaa" raivoamalla kotona. Uusi pikkusisko voi herättää monenlaisia muitakin tunteita kuin mustasukkaisuutta, joista on hyvä keskustella. Tyttäresi kanssa on tärkeää käydä ystävällinen, mutta napakan ohjaava keskustelu myös hänen toiminnastaan esim. seuraavasti: ”Ymmärrän, että perhetilanne ja / tai monet muutokset sinussa itsessäsi ja ympäristössä vaativat totuttelua, mutta käytöksesi ei ole hyväksyttävää enkä halua, että enää haastat riitaa / puhut noin rumasti tms." Tavoitteena näille kaikille keskusteluille on saada aikaan koko perheen yhteiset säännöt: kuka saa käskeä ketä, miten ongelmatilanteet ratkotaan jne. Säännöt voidaan laittaa vaikka kirjallisesti jääkaapin oveen kaikkien kirjoitustaitoisten perheenjäsenten allekirjoituksella varustettuna. Keskustelujen helpottamiseksi on hyvä tehdä ”pohjatyötä” perheen yhteishengen ja yhteisöllisyyden lujittamiseksi. Vauvaperheen arki voi viedä aikaa, mutta on tärkeää huomioida ja lisätä koko perheen yhteistä olemista ja yhdessä tekemistä. Näin vanhemmille tyttärillenne tarjoutuu vauvan hoitoon osallistumisen lisäksi myönteinen kontakti vanhempiin ja mahdollisuus osoittaa taitojaan hauskanpidon ja toiminnallisen yhdessäolon merkeissä. Yhteinen tekeminen voisi olla vaikkapa säännölliset peli- tai leffaillat, ruoanlaitto yhdessä tai mahdollisesti jokin puolisosi ”bravuuri”-puuha. Tutustu Väestöliiton Perheverkon sivuihin Uusperheille: Valitse ylhäältä ”mustasta palkista” linkki Vanhemmuus ja jatka reittiä: Tietoa vanhemmille > Perheiden monimuotoisuus > Uusperheet. Näiltä sivuilta voit löytää vinkkejä keskusteluun puolisosi kanssa. Perheverkosta voi myös varata puheluajan (jolloin työntekijä soittaa sinulle sovittuna ajankohtana), varata ajan verkkokeskusteluun tai tulla vastaanotolle Helsingin toimipisteeseen, jos asutte pääkaupunkiseudulla (vastaanottohinnat löytyvät Perheverkon sivuilta). Lue myös seuraavat kysymys-vastausparit: 153350, joka käsittelee vauvan tuloa uusperheeseen, 138091 (suunnilleen tyttäresi ikäisen tytön kapinointi vanhempia kohtaan) sekä 105173 (13-vuotiaan pojan suhtautuminen äidin miesystävään). Vastauksista voit löytää uusia näkökulmia keskusteluun perheessänne. Toivomme perheellenne ”rakentavan riitelyn” taitojen lisääntymistä! Susa Kalliomaa, psykologi, Perheverkko Mika Lehtonen, psykoterapeutti, aggressiokasvattaja, Miehen Aika
Viitteet	153350, 138091, 105173

Kysymyksen numero	411240
Asiasanat	Pelisäännöt, rajojen asettaminen Murrosikä
Kysytty	11.2.2010 klo 13:02:32
Meillä on kohta 17-vuotias tytär. Olen paljon pohtinut voiko hänellä olla narsistinen persoonallisuushäiriö? Hän on hyvin itsekeskeinen, vain hänen asiansa ja hänen etunsa ovat tärkeitä. Hän manipuloi jatkuvasti meitä vanhempia aivan kuin vahingossa tapahtuvilla asioilla liittyen esim. kotiintuloaikaan. Välillä koemme hänen olevan täysin tunteeton muita perheenjäseniä kohtaan. Toisinaan hän on ylimielinen erityisesti minua kohtaan. Meidän toinen lapsi, 15-vuotias poika, on täysin sisarensa vastakohta. Toki ymmärrän että jokainen ihminen on oma persoona, mutta kasvatus, rajat ja säännöt ovat olleet heille samat. Myöskään mitään syyllisyyttä tytär ei ole koskaan tuntenut, vaikka on selvästi osoitettu esim. valehtelu. Hän on jo useita vuosia halunnut aivan kuin hallita minua äitinä. Hän haluaa sanoa usein viimeisen sanan keskustelussa. Siis yhteenvetona; voiko tyttärellä olla narsistinen persoonallisuushäiriö? Jos näin olisi, haluaisin hakea siihen apua mahdollisimman pian.
Vastattu	22.2.2010 klo 09:07
Hei! Kysymyksenne perusteella tyttärenne on temperamentikas nuori, jonka murrosikään kuuluu nuorempaa lastanne voimakkaampi kapinointi. Jonkin asteinen itsekeskeisyys ja ”sapelien kalistelukin” kuuluu melko usein nuoruuden normaaliin kehitykseen, ja vanhemmilta taas tarvitaan pitkää pinnaa ja napakkaa ohjausta esimerkiksi mainitsemanne ylimielisen suhtautumisen kohdalla. Aivan kuten mainitsitte, samankin perheen lapset voivat olla persoonaltaan hyvin erilaisia. Myös asema sisarussarjassa vaikuttaa – esikoisena tyttärenne rooli voi olla hyvin erilainen kuin kuopuksella. Kerroittekin, että rajat ja säännöt ovat perheessänne lapsilla pääosin samat, mutta erilaisia keinoja niiden valvomiseksi tarvitaan eri lasten kohdalla – toki myös nuoren ikä vaikuttaa sääntöihin jonkin verran. Temperamentikkaan nuoren kanssa vanhemmat joutuvat useammin törmäyskurssille; tämä voi nuoresta vaikuttaa siltä, kuin hän olisi erityisen seurannan kohteena, mikä taas voi tuntua painostavalta. Kysymyksestänne ei tule esiin se, miten tyttärenne toimii perheen ulkopuolella. Jos nuoren koulu sujuu hyvin ja hän pystyy ystäväpiirissään huomioimaan toisia, kyse voi olla pikemminkin nuoren itsenäistymiskasvuun liittyvästä epävakaudesta. - Nuori käyttää vihaa ja aggressiota päästäkseen vanhempien ”huomasta” ja saadakseen näihin irtautumiseen tarvitsemaansa välimatkaa. Tyttöjen kohdalla ”tulilinjalle” joutuu usein erityisesti äiti, ja äitien ja tytärten välit saattavat olla monimutkaisempia kuin poikien kohdalla. Kysymyksessäsi toistuvat ilmaukset ”välillä” ja ”toisinaan” kertoessasi tytön kielteisestä asenteesta tai välinpitämättömyydestä. Niiden hetkien korostaminen, jolloin hän toimii rakentavasti ja pystyy ottamaan toiset huomioon, on erittäin tärkeää. Vaikka onkin ymmärrettävää, että väsytte vanhempina toistuvaan ”kädenvääntöön”, keskittyminen yhteisiin hetkiin, myönteisiin huomionosoituksiin ja ylipäänsä arjen sujumiseen kannattaa ja toimii vastapainona ajoittaisille yhteenotoille. Nekin ovat tarpeen, jotta nuori saa kokemuksen siitä, ettei hän voi saada tahtoaan läpi toimimalla epäasiallisesti toisia kohtaan. Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida nettikysymyksen perusteella, tapaamatta asiakasta ja ilman tarkkaa kokonaiskuvaa tämän toiminnasta eri tilanteissa. Jos asia ajan myötä edelleen huolestuttaa, voitte ottaa yhteyttä esim. perheneuvolaan tai nuorisopsykiatrian poliklinikkaan ja kysyä, mistä voisitte saada tukea uudenlaisten toimintatapojen löytymiseen. Lue myös kysymys-vastausparit 166936, 164456, 160738 ja 116533, jotka käsittelevät vanhempien huolta saman tyyppisessä tilanteessa kuin teidän perheessänne. Toivomme perheellenne seesteisiä päiviä vähitellen aikuistuvan tyttärenne kanssa! Miila Halonen, lääkäri, Nuorten Avoimet Ovet Maija Lehtikangas, Murkun kanssa -netti
Viitteet	166936, 164456, 160738, 116533

Kysymyksen numero	403264
Asiasanat	Päihteet Nuoren kaverisuhteet
Kysytty	6.2.2010 klo 17:16:18
Kysymystä muokattu: Kirjoittelin aiemmin 13-vuotiaan tyttäremme tilanteesta, jossa yläasteen alkaessa muuttunut kaveripiiri on tuonut monia muitakin ongelmia syksyn ja talven aikana. Alkoholikokeiluja on ollut muutamia, mutta pahin tapahtui jokin aika sitten: Tytöt olivat porukassa ostaneet pullon vahvaa alkoholia jonka seurauksena 2 kavereista vietiin sairaalaan, oma nuoremme haettiin kotiin selviämisaseman kautta. Asiaa on nyt "puitu" viikkotolkulla kotona yhdessä tytön kanssa, koulussa, sosiaalityöntekijöiden, nuorisotyöntekijöiden ym. kanssa. Kukaan tytöistä ei vaikuta kovinkaan katuvalta, vaikka tilanne oli todella vakava ja olisi voinut päättyä todella surullisesti - tämähän vain "kasvatti" heidän imagoaan kaveripiirin keskuudessa. Tapahtuneen jälkeen tyttäremme oli kotiarestissa jonkin aikaa ja muutaman viikon ajan sai tavata vain vanhoja ala-asteen aikaisia kavereitaan (joiden seura ei ollut kiinnostunut yhtään koko syksynä). Vanhojenkin kavereiden seura kelpasi, kun uusien mukaan emme häntä vähään aikaan päästäneet. Kotiin hankittiin myös promillemittari (varmuuden vuoksi) ja hyvin menikin pitkän aikaa, tyttö tuli sovitusti kotiin ja selvin päin. Myös puheyhteys tytön kanssa parantui ja jotenkin tyttö on ollut rennompi kuin aikaisemmin, ei enää raivokohtauksia yms. Kunnes eilen tuli takapakkia... tiesin oikeastaan jo etukäteen, että jotain tulee tapahtumaan. Tytöt lähtivät "kylille" normaalia aikaisemmin, rahaa piti saada tavallista enemmän "vanhojen velkojen maksuun" (ilmeisestikin vale), lisäksi myös kavereilla normaalia enemmän rahaa mukana. Jo nämä merkit kertoivat, että kaikki ei ole kunnossa, joten soitin nuorisotalolle ja pyysin ilmoittamaan heti, jos jotain epäilyttävää näkyy. Ei mennyt kuin tunti, niin soitettiin tyttöjen lähteneen ulos ja puhuneen juomisesta. Soitin välittömästi tytölle, joka vannoi kaiken olevan ok - en uskonut, joten soitin illan mittaan pari tarkistussoittoa, aina tyttö vastasi reippaasti puhelimeen "kaikki ok"... Hain tytön normaaliin tapaan klo 21 kotiin ja haistoin heti, että kaikki ei ole tosiaankaan ok. Sattumalta ajoin ratsiaan, ja samalla pyysin poliisia puhalluttamaan myös takapenkillä istuvan tytön ja mittari näytti 0,3 - ilmeisesti oli ollut enemmän mutta laskenut tuohon lukemaan. Taas kotiaresti päällä :( Millä ihmeellä tämä juominen saadaan loppumaan ? Kaveripiiri on erittäin päihdemyönteinen. Tällä hetkellä täällä meidän kotipaikkakunnalla on näiden 13-14 -vuotiaiden (todella nuorten) keskuudessa suuri ongelma: tupakka ja alkoholi kuuluvat todella monen nuoren elämään. Asiasta ovat huolestuneet vanhemmat, koulu, sosiaalipuoli, poliisi ja nuorisotyöntekijät, mutta joukossa on myös vanhempia jotka eivät välitä pätkääkään mitä nuoret puuhaavat. Osa ostaa jopa omille 13-vuotiaille juotavat ja tupakat, ja ikävä kyllä ainakin yksi tytön kavereista saa alkoholit äidiltään. Osa kavereista juo joka viikonloppu; tämä jatkuu ja jatkuu, ja vanhemmat eivät välitä tai eivät huomaa mitään (eivät välttämättä ole edes kotona). Viimeisemmän tempauksen jälkeen ainoastaan yksi tyttö (omamme lisäksi) sai arestia, muut jatkavat juhlimista tänäänkin vanhaan tapaan ja vanhemmat eivät puutu asiaan. Emme pysty tyttöä kavereista kokonaan erottamaankaan ja näköjään edes nämä tiukahkot rajat, joita olemme tytölle asettaneet, eivät aina auta. Tyttö on käynyt keskustelemassa kuraattorin ja psykologin kanssa mieltään painavista asioista, ja myös itse olen käynyt psykologin juttusilla. Psykologin mukaan tytön perusasiat ovat kunnossa, mutta murkkuikä nyt vaan räiskyy tavallista enemmän ja räiskyy varmaan vielä jonkin aikaa. On vaan niin äärettömän vaikeaa yrittää pitää se oma lapsi kaidalla tiellä, kun samaan aikaan kaveripiiri vetää toiseen suuntaan. Itse alan olla väsynyt tähän jatkuvaan pelkäämiseen ja huolehtimiseen. Välillä tulee mieleen, onko ainut vaihtoehto pakata koko perhe autoon ja muuttaa jonnekin "keskelle ei mitään", mahdollisimman kauas kaikista kaveripiirin houkutuksista...
Vastattu	16.2.2010 klo 13:17
Hei! Olette haastavassa tilanteessa, mutta ihan ensimmäisenä ansaitsette ONNITTELUT ja hatunnoston ansiokkaasta toiminnasta vanhempina!! Olette pysyneet koko ajan ”kartalla” tyttärenne asioissa ja puuttuneet asiallisesti ja napakasti asiaan, joka vaatiikin puuttumista: alaikäisten alkoholinkäyttöön. Lisäksi olette luoneet nuorenne ympärille yhteistyöverkoston, jonka kautta saatte tietoa nuorten edesottamuksista sekä tukea niin tyttärellenne kuin teille vanhemmillekin. Joskus samaa asiaa joutuu työstämään nuoren kanssa sitkeästi kerran toisensa jälkeen, esim. antamaan ja valvomaan kotiarestia tai muita seuraamuksia yhä uudelleen. Kertomanne perusteella pääsitte jo hyvään vauhtiin edellisen päihdekokeilun jälkeen: keskusteluyhteys ja sopimusten noudattaminen kotona parani, tyttärenne kaveripiiri monipuolistui ja raivokohtaukset helpottuivat. Myös nyt tapahtuneen päihdekokeilun yhteydessä toimitte vanhempina niin, että tyttärenne tiesi koko ajan teidän varmistavan tilannetta puhelinsoitoin, eikä hänellä näin ollut tilaisuutta juoda kovin paljoa. Hän varmasti myös tiesi saavansa kotiarestia, ja tavallaan ”tilasi” omalla toiminnallaan tuon seuraamuksen teiltä vanhemmilta. Kuvasitte hänen tulleen jotenkin rennommaksi aiemman kotiarestin aikana – ehkä hän näin tavallaan varmistaa itselleen lepotauon kaveriporukan paineista (katso sivukartan kautta nettisivua Perääntymisen turvaaminen). Olette varmaan jo keskustelleetkin siitä, että vaistosit heti tytön toiminnasta, ettei kaikki ole niin kuin pitää. Kerro hänelle selkein sanoin, miten tulet toimimaan, jos hän kotiarestin päätyttyä toimii jälleen niin, että epäilyksesi heräävät. Voit esim. sopia varmistustapaamisen tytön kanssa kesken iltaa, mistä hänet voidaan tarpeen mukaan tuoda aiemmin kotiin tai kertoa, että tällaisessa tilanteessa tyttö ei voi k.o. iltana lähteä ulos. On varmasti raskasta olla se ”inhottava kyylä” -vanhempi, mutta tyttärenne ymmärtää kyllä kapinoinnistaan huolimatta sen, että hänestä pidetään huolta – todennäköisesti hän vielä kiittää teitä siitä joskus tulevaisuudessa. Voisitte ehkä olla yhteydessä sen toisen tytön vanhempiin, jotka myös asettivat seuraamuksia nuorelleen, ja sopia yhteydenpidosta; heillä on todennäköisesti samanlaiset huolenaiheet kuin teidän perheessänne. Oman tyttärenne kohdalla tilanne näyttää hyvältä hetkittäisistä ”kompasteluista” huolimatta, mutta on surullista, että osa hänen ystävistään ei saa tarvitsemaansa huolenpitoa. Tyttärenne kohdalla perheen pelisäännöt ja vanhempien huolenpito todennäköisesti riittävät, mutta on hyvä, että myös viranomaisia on mukana tilannetta seuraamassa. Heidän kauttaan voi kaikille vanhemmille painottaa sitä, että alkoholin hankkiminen alaikäisille on laitonta, jos henkilökohtainen keskustelu asiasta vanhempien kesken ei ole mahdollista tai ei onnistu. Kertomanne perusteella psykologin arvio on osuva, eikä tyttärenne temperamentti ja murrosiän räiskähtely todennäköisesti muutu, vaikka asuinpaikka muuttuisikin. Muutto ”keskelle ei mitään” voi muuttaa tilannetta - myös huonompaan suuntaan. Nuorten on joka tapauksessa opittava itse tekemään viisaita päätöksiä – aina ja kaikkialla on tarjolla myös mahdollisuus sotkea asiansa. Alusta aloittaminen uudella paikkakunnalla ja perheenjäsenten irrottaminen tutusta asuin-, koulu- tai kaveriympäristöstä on raskas päätös, vaikka onkin ymmärrettävää, että vanhempana toivoisitte joskus tytön olevan mahdollisimman kaukana nykyisestä kaveriporukasta. Kannattaa muistaa antaa myönteistä palautetta tyttärellenne aina, kun on aihetta ja myös itselleen vanhempana; sen olette kertomanne perusteella todellakin ansainneet! Toivon teille voimia jaksaa eteenpäin – suunta on oikea! Maija Lehtikangas Murkun kanssa -netti
Viitteet	310910

Kysymyksen numero	416028
Asiasanat	Perheen tilanne Mielenterveys
Kysytty	15.2.2010 klo 09:24:43
Kysymys kysytty Nuorten palstalla: Hei! Lähipiirissä paljastui tapaus, jossa ala-asteikäinen isoveli oli kaltoinkohdellut 5 vuotta nuorempaa pikkusiskoaan. Ilmeisesti teko oli lähinnä tytön alapään katselua. Joka tapauksessa tytön elämään se on vaikuttanut voimakkaasti. Kuinka normaalia tuollainen on? Onko veli sairas? Vai rajaton lapsi? Vaikuttaako perheen vanhemman mielenterveysongelmat? Nyt molemmat ovat tahoillaan parisuhteessa. Veli on pyytänyt asiaa anteeksi, sisar kärsii edelleen tilanteesta. Miten vanhemmat voivat estää moista tapahtumasta? Estää lapsiaan joutumasta uhreiksi/tekijöiksi? Kiitos.
Vastattu	15.2.2010 klo 09:20
Kerrot kysymyksessäsi viisi vuotta vanhemman isoveljen seksuaalisesti kaltoinkohdelleen pikkusiskoon lähinnä katsellen tämän alapäätä. Kuten kuvaat, seksuaalinen kaltoinkohtelu voi olla monenlaista, eikä siihen aina liity lainkaan koskettamista. Kuvaamassasi tilanteessa pikkusiskon itsemääräämisoikeutta ja luottamusta isoveljeen on selkeästi loukattu. Sisarussuhteeseen saattaa liittyä leikillistä ja uteliasta kehoihin tutustumista ihmetellen ja ihastellen silloin, kun ikäero on pieni eli sisarukset suunnilleen samanikäisiä. Pikkusiskon toistuva sukupuolielinten katselu kuulostaa olevan yksipuolista toimintaa, jota veli on tehnyt omien tavoitteittensa vuoksi. Tämä ei ole normaalia sisarusten välistä käyttäytymistä. Yllättävän moni on joutunut kokemaan seksuaalista kaltoinkohtelua. Kaltoinkohtelua tekevän taustassa on monenlaisia seikkoja, muttei yksittäistä syytä voida osoittaa. Tärkeinä suojatekijöinä seksuaalista kaltoinkohtelua vastaan ovat vanhempien vahva tuki, turva, läsnäolo ja rakkaus sekä hyväksynnän osoittaminen. Mitä tärkeämmäksi ja suojellummaksi lapsi tai nuori kokee olonsa, sitä helpompi hänen on kertoa omat rajat ylittävistä tilanteista. Aina seksuaalista kaltoinkohtelua ei voida estää, eikä syy toki ole yksin vanhemmissa. Tärkeää olisi myös se, että lapsi tai nuori uskaltaisi jo varhaisessa vaiheessa (esim. ensimmäisen epämääräisen tai hämmennystä tuottavan toiminnan tai kaltoinkohtelun jälkeen) jakaa ajatuksiaan, tunteitaan ja kokemustaan turvalliseksi kokemansa aikuisen kanssa. Tällöin tilanne voidaan katkaista mahdollisimman pian ja tarvittaessa kaltoinkohtelun kohteeksi joutunut voi saada apua. Myös tekijät tarvitsevat apua. Lapsen on jo varhain tärkeä tietää oman kehon oikeuksista, kuten oikeudesta koskemattomuuteen ja omaan päätäntävaltaan. Vastuun tällaisista tilanteista kantaa kuitenkin aina vanhempi tai aikuinen, ei lapsi itse. Kerrot, että sisko kärsii edelleen tilanteesta, vaikka tapahtumista on kulunut vuosia. Tämä on merkki siitä, että kaltoinkohtelun kokemusta ei ole käsitelty riittävästi, vaan se edelleen vaivaa ja painaa häntä. Onkin erittäin tärkeää, että sisko saisi vielä vuosien jälkeen apua, jos hän kokee sen tarpeelliseksi. Vaikeiden muistojen käsitteleminen ei kadota tai poista niitä muistista, mutta auttaa niiden jättämisessä historiaan kuuluvina tapahtumina ilman jatkuvaa haittaa ja murhetta. Usein kaltoinkohtelua kokenut kokee syyllisyyttä ja häpeää tapahtumista aivan syyttä. Avun piiriin hakeutumisessa voit olla olennaisessa roolissa siskon rohkaisijana. Ystävällisin terveisin Maaret Kallio Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS), työnohjaaja NUSKA-kohtaamisprojekti

Kysymyksen numero	399646
Asiasanat	Murrosikä Nuoren seksuaalisuus
Kysytty	3.2.2010 klo 14:29:49
Hei, Perheen esikoinen on 13v ja murrosiän fyysinen kehitys on varsin pitkällä. Perheen tietokoneeseen on asennettu lukot mm. seksisivujen lukemisen estämiseksi. Sivuhistoriaa tarkastellessa voi huomata, että hän kyllä yrittää päästä seksipitoisille sivustoille. Tuntuu ihan hullulta kieltää nuorelta seksualisuuteen ja seksiin liittyvän tiedon hankinta. Mikä kanava olisi mielestänne sopiva, jotta uteliaisuus (edes!) tyydyttyisi? Mikä olisi hänen kehitykselleen sopivaa materiaalia, jota hän nyt kiivaasti ja ymmärrettävästi etsii. En usko, että varsinaisesti "perustieto" on sitä, mitä hän hakee. Miten neuvotte?
Vastattu	11.2.2010 klo 11:35
Hei! Kysymyksesi koskee asiaa, jota monet vanhemmat pohtivat. Murrosiän kehityksen myötä seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvät asiat alkavat luonnollisesti kiinnostaa nuoria, eikä tiedon hankintaa pidäkään kieltää. Tärkeää on keskustella nuoren kanssa ja ohjata häntä oikean ja luotettavan tiedon lähteille. Hyvänä keskustelunavauksena voisi toimia vaikkapa sen puheeksi ottaminen, että koneenne sivuhistoria osoittaa esikoisenne tulleen vaiheeseen, jolloin tietoa tarvitaan. On hyvä, että olette vastuullisina vanhempina huolehtineet tietokoneenne suojauksesta. Emme tiedä, mitä tarkoitat sanalla ”perustieto” - esikoisenne, kuten kaikki nuoret, tarvitsee keskustelua, malleja ja monipuolista tietoa ihmissuhteista, tunteista, seksuaalisuudesta, oman kehon muuttumisesta ja sen tuntemuksista ja niistä malleista, joita ympäröivä maailma (esim. media) ihmissuhteista ja seksistä joka taholta tuputtaa. Hyvä tilaisuus keskustelun aloittamiseen nuoren kanssa on esim. asiaa käsittelevän tv-ohjelman katselu yhdessä, ja nuoren näkemysten kysyminen siitä, jos vastaavanlainen tilanne tulisi oikeassa elämässä kohdalle – mitä pitäisi ottaa huomioon. Nuoret tarvitsevat usein aikuisen tarjoamaa ”realiteettiterapiaa” median välittämän ihmissuhdekuvan ja ulkonäköpaineiden vastapainoksi. Jos keskustelu nuoren ja vanhemman kesken tuntuu jommastakummasta osapuolesta vaikealta, on hyvä ohjata nuorta keskustelemaan jonkun muun luotettavan aikuisen kanssa. Valitettavasti nuoret usein tietoa etsiessään törmäävät pornoon netissä tai kavereiden yllyttämänä. Porno on aikuisille suunnattua viihdettä, jonka osa täysi-ikäisistäkin saattaa kokea ahdistavaksi, osa mielihyvää tuottavaksi ja joka voi myös aiheuttaa riippuvuutta – tästä syystä pornofilmit on kielletty alaikäisiltä. Porno ei sovi tiedon lähteeksi nuorille, koska siitä saatava kuva seksuaalisuudesta ja ihmissuhteista on epärealistinen ja yksipuolinen. Esim. Väestöliiton neuvontapuhelimien kautta välittyy kuva siitä, että pornon näkeminen voi lisätä nuorten ulkonäkö- ja suorituspaineita ja myös suoranaista ahdistusta, kun oma mieli ei vielä ole valmis käsittelemään tällaisia ärsykkeitä, niiden kehossa aiheuttamia reaktioita tai mielikuvaa läheisestä kanssakäymisestä. Murkun kanssa -sivujen vasemmassa valikossa on Tietoa -osion alla otsikko Seksuaalisuus ja seurustelu, mistä löytyy Seksuaalikasvatus-otsikolla asiaa vanhemmalle. Nuorellesi suosittelen Väestöliiton Nuorille -sivuja, missä on monipuolista tietoa mieheksi ja naiseksi kasvamisesta, ihmissuhteista ja tunteista sekä seksistä ja seksuaalisuudesta. Myös seuraamalla reittiä Vinkit ja linkit > Mistä apua > Kirjallisuutta löydät asiaan liittyvää luettavaa niin nuorellesi kuin vanhemmallekin. Lue myös kysymys-vastausparit 167894, 105820 ja 103365, jotka käsittelevät vanhemman pohdintoja suunnilleen nuoresi ikäisten nuorten seksiin ja seksuaalisuuteen kohdistuvasta kiinnostuksesta. Voit saada vastauksista lisänäkökulmia keskusteluun ja nuoresi ohjaamiseen. Toivomme teille antoisia keskusteluja ja nuorellesi turvallista matkaa kohti aikuisuuden maailmaa! Maija Lehtikangas, Murkun kanssa -netti Tuija Rinkinen, Nuorten Avoimet Ovet
Viitteet	167894, 105820, 103365

Kysymyksen numero	396174
Asiasanat	Netti ja media Pelisäännöt, rajojen asettaminen
Kysytty	1.2.2010 klo 11:15:22
Onko olemassa suosituksia siitä, miten kauan nuoret voivat käyttää tietokonetta päivittäin? Ongelmana on uusperheemme pelisäännöt ja niiden noudattaminen. Sovimme, että 9-vuotias sulkee koneen viimeistään klo 20, Hän saa käyttää tietokonetta vain kolmena päivänä viikossa. Ja se toimii. 12-vuotiaan pitäisi sulkea kone klo 21, mutta hän ei tee sitä koskaan oma-aloitteisesti eikä hänen oma isänsä välitä asiasta huolehtia. Lapsi saattaa olla koneella jopa n. 8 tuntia päivässä käyden välillä vain syömässä. En haluaisi olla aina se "paha aikuinen", joka menee asiasta huomauttamaan. Tätä seuraa silmä kovana myös 9-vuotias lapseni, joka ei pidä tilannetta oikeudenmukaisena. Tämä tulee varmasti vaikuttamaan hänen sääntöjen noudattamiseen tulevaisuudessa. Nyt puolisoni on alkanut moittia minua "keskitysleirin pitäjäksi" ja väittää, että säännöt ovat minun keksimiäni, vaikka sovimme niistä yhdessä. Tarvitsisin apua ja tukea tähän asiaan. Nimim. Turhautunut uusperheen äiti
Vastattu	11.2.2010 klo 09:12
Hei! Kysymyksesi liittyy asiaan, joka vaatii monissa perheissä keskustelua ja rajojen asettamista – lasten tietokoneen käytön seuranta on tarpeen, ja vanhemmat ovatkin asiasta usein huolissaan etenkin poikien kohdalla. Lähtökohta minkä tahansa sääntöjen sopimiselle kaikissa perheissä on se, että vanhemmilla on yhteinen näkemys ja pelisäännöt selvänä. Sääntöjen ja vaatimusten tulee olla pääpiirteiltään samat kaikille, luonnollisesti huomioiden lapsen ja nuoren ikä, jonka mukaan sääntöjä voidaan hieman muuttaa tai ”hienosäätää”. Tietokoneen käyttö koulutehtäviin tai tiedonhakuun on asia erikseen, mutta pelaaminen ja chattaaminen tulee rajoittaa paljon pienempään aikaan kuin 8h (mikä on kolmasosa päivästä). Nyrkkisääntönä lasten ja nuorten ajankäytöstä voidaan pitää sitä, että vuorokausi jaettaisiin suunnilleen kolmeen osaan: 8h nukkumiseen, 8h kouluasioihin ja 8h elämän opetteluun – toki koulun käyntikin on elämän opettelua. Tämän ”elämän opettelun” taas tulee sisältää mahdollisimman monipuolista tekemistä: harrastamista, vuorovaikutusta perheen kanssa, kavereiden tapaamista yms. - tietokoneella olo, tv:n katselu tms. eivät saa viedä suurinta osaa tuosta ajasta. On tärkeää, että jokainen perheenjäsen kokee tulevansa tasapuolisesti kohdelluksi, ja kysymyksesi perusteella tilanne ei tällä hetkellä perheessänne ole näin. Keskustele ensin puolisosi kanssa alustavasti siitä, mikä teidän kummankin mielestä olisi perheessänne sopiva sääntö tietokoneen käytöstä. Jutelkaa sitten yhdessä 12-vuotiaan kanssa siitä, minkälaisia rajoja hän itse ehdottaisi itselleen arkikäyttöajaksi ja viikonlopuksi; minkä hän itse katsoisi kohtuuajaksi? Pohtikaa sen jälkeen aikuisten kesken 12-vuotiaan ehdotusta ja toisaalta aikuisten mielestä sopivaa ”annosta”; onnistutaanko näistä sorvaamaan kompromissi. Todennäköisesti sekä isä että lapsi sitoutuvat paremmin uuteen sääntöön, kun he ovat itse vaikuttamassa. Myös puolisosi tulee valvoa säännön noudattamista niin, ettei sääntö tule jatkossa enää yksinomaan ”keskitysleirin vartijan” / äitipuolen asettamana. Olet varmasti jo tuonutkin puolisollesi esiin ne näkökohdat, joista olet huolissasi: oikeudenmukaisuuden perheenne nuorempaa lasta kohtaan ja sen, että molempia vanhempia tarvitaan valvomaan sovittuja asioita. Uusperheissä tällaisista asioista on hyvä keskustella ja sopia selkeästi aikuisten kesken; sopikaa pelisäännöistä keskustellessanne myös, miten varmistatte näiden asioiden sujumisen jatkossakin. Lue myös kysymys-vastauspari 164538, joka koskee vanhempien huolta nuortasi jonkin verran vanhemman pojan netin käytöstä. Vastauksesta voit saada lisävinkkejä keskusteluun perheenne sisällä. Toimivien yhteisten käytäntöjen löytymistä ja hyvää kevättä toivotellen Mika Lehtonen, Miehen Aika Minna Oulasmaa, Perheverkko Väestöliitto
Viitteet	164538

Kysymyksen numero	395630
Asiasanat	Perheen tilanne
Kysytty	31.1.2010 klo 19:23:51
Kymmenvuotias tyttäremme tulee yöllä väliimme nukkumaan. Olen itse sen verran puoliunessa, etten jaksa viedä häntä takaisin omaan sänkyyn. Mutta nukun niin huonosti, että olen väsynyt seuraavana päivänä ja keskittymiskyky töissä on huono. Miten hän pysyisi omassa sängyssään koko yön? Yöt enimmäkseen hän tulee väliimme. Perheessämme ei ole muita lapsia.
Vastattu	5.2.2010 klo 12:53
Hei! On tärkeää keskustella asiasta tyttärenne kanssa. Lasten ei aina ole helppo kuvata omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan, joten tarvitaan rauhallinen tilanne ja aikaa lapsen kysymyksille ja pohdinnoille. Voit aloittaa vaikkapa kysymällä, pelottaako tyttöä jokin asia öisin tai painaako jokin asia hänen mieltään, kun hän ei saa nukutuksi rauhassa koko yötä. Voit myös kertoa hienotunteisesti ja moittimatta tyttöä, että teillä kolmella on sen verran ahdasta, että yöuni jää vähän huonoksi, ja olette sitten kaikki seuraavana päivänä väsyneempiä kuin kunnolla nukutun yön jälkeen. On tärkeää, että tyttö ymmärtää, että häntä halutaan auttaa ja kuunnella, jos jokin ahdistaa häntä, eikä hän itse ole vanhemmille häiriöksi tai haitaksi. Kuuluuko perheenne iltarutiineihin rauhallinen juttelutuokio, jolloin tytär voisi puhua omista tärkeistä asioistaan rauhassa äidin tai isän kanssa? Illat perheissä saattavat joskus muodostua kiireisiksi - aikuisilla voi olla omia harrastuksia tai töitä kotona, jolloin etenkin hitaampitempoiselle lapselle voi välittyä kuva, että aikuisella on aina jotain tosi tärkeää kesken, eikä hän ehdi. On tärkeää, että tyttärellänne on ennen nukkumaanmenoa mahdollisuus ”tankata” aikuisen aikaa ja läsnäoloa, jolloin hänelle tulee tunne, että aikuinen oikeasti ehtii ja jaksaa kuunnella häntä. Näin yötkin ehkä rauhoittuvat itsestään. Joskus lapsille muotoutuu vain tavaksi kömpiä vanhempien viereen. Jos asia vaikuttaa olevan näin eikä aiemmin mainituista toimenpiteistä ole apua, tarvitaan vanhemmalta jaksamista omasta väsymyksestä huolimatta saattaa tyttö takaisin omaan sänkyyn ja peitellä hänet sinne. Jos näin jaksaa toimia hellävaraisen johdonmukaisesti jonkin aikaa, tottumus saadaan ”sammutettua” ja tilanne korjaantuu. Levollisia yöunia koko perheelle! Susa Kalliomaa, psykologi Anja Saloheimo, FK Väestöliiton Perheverkko

Kysymyksen numero	395628
Asiasanat	Nuoren seksuaalisuus Vanhemman haastavat tunteet
Kysytty	31.1.2010 klo 19:20:23
Olen miettinyt, mitä ja miten pitäisi toimia kymmenvuotiaan tyttären kanssa, kun hän saattaa suihkuttaa alapesusuihkulla vessassa itseään vaikka kymmenen minuuttia. Ei auta koputukset vessan oveen, "riittää jo", "täällä on jonoa" yms. Olen kysynyt häneltä, mistä syystä hän niin kauan pesee, lyhyt pesu riittää pyllyn herkälle iholle. Hän vastaa: se tuntuu mukavalta. Mitä tähän voi sanoa ja miten saan suihkuttelun keston normaaliksi?
Vastattu	5.2.2010 klo 12:49
Hei! Tyttäresi iässä murrosiän hormonitoiminta voi alkaa ja kehon tuntemukset muuttua - 10-vuotias (ja nuorempikin) voi kokea mielihyvää ja tuntea kiihottumista kosketellessaan itseään. On usein vanhempana vaikeaa ajatella oman lapsen seksuaalisuutta ja ottaa asiaa puheeksi, mutta on tärkeää keskustella tytön kanssa ja ohjata häntä tutustumaan omaan kehoonsa ja sen tuottamaan nautintoon yksityisesti ja omassa rauhassa. Asiasta kannattaa keskustella rauhallisessa ja hyvässä hengessä; tilanne on normaali ja täysin viaton. Kun tyttäresi kertoo suihkuttelun tuntuvan mukavalta, voit sanoa esimerkiksi: ”Olet ihan oikeassa - pimpissä on alueita, joiden koskettaminen tuntuu hyvältä. Sellaista sanotaan itsetyydytykseksi. Omaan kehoon on tärkeää tutustua ja tutkiskella sitä, mutta siihen kannattaa varata oma rauhallinen aika ja/tai paikka, eikä sinustakaan ole varmasti kivaa tulla häirityksi. Vessaa ei voi varata pitkiksi ajoiksi, koska muidenkin täytyy päästä vessaan. ” Lue myös vastaus kysymykseen numero 115396 , joka sekin koskee vanhemman hämmennystä lapsen itsensä koskettelusta. Ota asia rohkeasti puheeksi – sinulla on nyt mainio tilaisuus luoda hyvä pohja äidin ja tyttären välisille keskusteluille murrosikää ajatellen. Nuorten Avoimet Ovet-terveydenhoitajat: Tuulia Aho ja Anne Pelander

Kysymyksen numero	389307
Asiasanat	Mielenterveys Perheen tilanne
Kysytty	27.1.2010 klo 10:53:48
Hei Perheeseemme kuluu mieheni ja minun lisäksi kaksi murrosikäistä, tyttö (14 v) ja poika (16 v). Pojalla on vuoden sisällä tapahtunut suunnaton ulkoinen muutos: Vaatetus on mustaa, hiukset mustat, niittivöitä, meikkaa, renkaita korvissa sekä lävistyksiä kasvoissa. Olemme antaneet tähän kaikkeen luvan, tukeneet siten oman identiteetin hakemisessa. Harrastuksia ei ole(enää) eikä juuri kavereita (yksi poika ja tyttökaveri) Asumme paikkakunnalla, missä on varmasti mahdollista harrastaa niin hyviä kuin huonojakin asioita. Syksyn aikana tuli myös sisäinen "mustuus": viiltelyä, syömishäiriöitä, voimakkaita tunteenpurkauksia. Ovet paukkuu ja tavarat lentelee. Arvosanat laskeneet numerolla puolen vuoden aikana! Eilen halusi muuttaa pois, tänään ei halua - huomenna taas haluaa. Alkoholi, tupakka tai huumeet eivät kuulu/liity kuitenkaan nuoreni käytökseen. Onneksi. Olemme hakeneet ulkopuolista tukea tilanteeseen (todettu lievä masennus), hän käy psykologilla juttelemassa pari kertaa kuussa.. Olemme kasvattaneet lapsemme aika vapaasti, toki meillä on selkeitä sääntöjäkin esim. kotiintulo sekä tietokoneajat. Vanhempana ei tahdo jaksaa, parisuhde on todella koetuksella. Riitelemme pojan asioista, miten pitäisi toimia, syytöksiä jakelemme toisillemme esim. mieheni ajankäytöstä. Olen itse vuorotteluvapaalla, mikä on näkynyt hieman positiivisessa mielessä tämän hetken tilanteessa. esim. koulunkäynnissä pystyn enemmän auttamaan, pystymme myös keskustelemaan pojan kanssa asioista viiltelystä syömisestä jne. Pelkään nuoremman puolesta, jos meidän tapamme kasvattaa on aiheuttanut vanhemmalle näin suuria ongelmia, kuinka selviämme nuoremman kanssa. Kiitos vastauksesta.
Vastattu	2.2.2010 klo 17:55
Hei! Olet huolissasi poikasi tilanteesta ja murehdit jo etukäteen myös nuoremman lapsesi murrosiän sujumista. Olette vanhempina onnistuneet luomaan perheenne nuorten kanssa toimivat pelisäännöt esim. kotiintuloaikojen ja tietokoneen käytön suhteen. Myös huolehtiminen siitä, etteivät nuorenne käytä alaikäisenä päihteitä, osoittaa vastuullista vanhemmuutta, vaikka kuvaattekin perheenne kasvatustapaa melko vapaaksi. Itsesyytöksiin ei siis ole aihetta, vaikka onkin luonnollista pohtia omaa toimintaansa vanhempana. Ajoittaiset voimakkaat tunteenpurkaukset kuuluvat joillakin nuorilla murrosikään ja omaa identiteettiä haetaan joskus mm ulkoista imagoa muuttamalla. Se, miten ulkoisesti pukeutuu, ei vielä välttämättä kerro mitään nuoren sisäisestä maailmasta. Välillä voi tulla äkäisempiä irtiottoja ja välillä sisäänpäin kääntymistä - kaikki tuo kuuluu nuoruuteen, ehkä myös syömättömyys tiettyyn rajaan asti. Huolestuttavaa on pojan irrottautuminen harrastuksista ja kavereista sekä äkillisesti romahtanut koulumenestys. Samoin viiltely on merkki siitä, ettei hänellä ole keinoja hallita ja käsitellä ahdistusta ja muita haastavia tunteitaan. On hyvä, että olette saaneet hänelle apua ja että pystyt keskustelemaan poikasi kanssa. Tärkeää on myös saada arjen asiat sujumaan paremmin (esim. mainitsemasi tuki koulunkäynnissä) – näin poikanne saa rohkaisevia kokemuksia ja toivoa valoisammasta tulevaisuudesta. Keskustelkaa pojan kanssa ahdistuksesta ja sen mahdollisista syistä. Nuorille ahdistavia, ja voimakastakin reagointia aiheuttavia asioita ovat esimerkiksi joutuminen väkivallan kohteeksi / kiusatuksi tai muuten kaltoin kohdelluksi. Usein nuoret ajattelevat, että on pärjättävä itse eivätkä tuo esiin, jos ovat joutuneet kokemaan jotain pelottavaa tai porukkaan, jossa joutuu esim. näkemään mainittuja tilanteita. Myös suuret pettymykset kuluttavat nuoren voimavaroja ja vaikuttavat mielialaan. Kerrot myös ristiriidoista vanhempien välillä. Onko mahdollista, että poikanne reagoi tähän tai onko perheessänne tapahtunut jotain muita muutoksia vuoden aikana? Yhtä tärkeää kuin poikanne avun saanti on se, että te vanhemmat saatte tukea sekä vanhemmuuteen että myös keskinäisiin väleihinne. Onko teille vanhemmille järjestetty oma työntekijä pojan hoitotahon kautta? Voitte ottaa yhteyttä pojan hoitotahoon ja pyytää yhteispalaveria, jossa teillä on mahdollisuus kertoa vanhemman huolesta, keskustella pojan hoitosuunnitelmasta ja saada teille vanhemmille oma työntekijä. Myös oman työterveyshuollon kautta voi saada ajan esim. psykologille, mutta vanhempien yhteistapaamisten avulla tilanteeseen voisi saada parhaiten muutosta. Samankin perheen jokaisella lapsella on oma temperamenttinsa ja murrosiän etenemisvauhtinsa, teillä myös eri sukupuoli. Perheen kriisit ja rauhalliset vaiheet osuvat eri kehitysportaille eri lapsilla. Nuoremman lapsenne kohdalla te vanhemmat olette saaneet kokemusta parin vuoden ”harjoittelun” aikana. Hänellä on myös ollut mahdollisuus seurata isomman sisaruksen ”törmäilyä” ja saada tältä ja vanhemmilta tukea, ettei kannata tehdä samoja virheitä. Kaveripiiri ja kiinnostuksen kohteet voivat olla erilaisia jne. Siis: poikanne murrosiän perusteella ei voi tehdä suoraa päätelmää siitä, miten seuraava lapsi elää murrosikänsä. Lukekaa myös kysymys-vastausparit 167781, 155305, 103157 sekä 140948, joista ensimmäinen koskee suunnilleen poikanne ikäisen pojan koulunkäyntiä, kaksi seuraavaa poikien 12 ja 15 v reagointia vanhempien välisiin erimielisyyksiin ja neljäs vanhemman huolta suunnilleen poikanne ikäisen tytön viiltelystä ja syömisen pulmista. Vastauksista voi löytyä näkökulmia myös teidän perheenne tilanteeseen. Myös Väestöliiton Parisuhdekeskuksen sivuilta (ylhäällä välilehti Parisuhde) voi kysyä parisuhteeseen liittyvistä asioista (löytyy klikkaamalla Palvelut > Kuukauden kysymys). Toiveikasta ja valoisaa kevättä pojallenne ja yhteisten käytäntöjen ja keskusteluyhteyden vahvistumista koko perheellenne! Raisa Cacciatore, Väestöliiton asiantuntijalääkäri Miila Halonen, Nuorten Avoimet Ovet

Kysymyksen numero	386552
Asiasanat	Nuoren seksuaalisuus
Kysytty	25.1.2010 klo 17:00:12
Kysymys poistettu.
Vastattu	28.1.2010 klo 09:03
Hei, nuoren seksuaalisuuden heräämiseen ja seurusteluun liittyvät asiat ovat usein vanhemmallekin hämmentäviä. Murkun kanssa -sivustolla tehdyn kyselyn mukaan ne ovat myös asioita, jotka vanhemman on ylivoimaisesti vaikein ottaa puheeksi oman nuoren kanssa. Myös vanhemmat voivat soittaa Väestöliiton Seksuaaliterveysklinikan neuvontapuhelimeen: puh. 09-644 066 ma-ke klo 13-15. Tästä numerosta saat asiantuntijan ohjeita keskusteluun nuoresi kanssa. Maija Lehtikangas Murkun kanssa -netti

Kysymyksen numero
Hakusanat
Asiasana

Väestöliitto

Kysy asiantuntijalta