Kysy asiantuntijalta
« Palaa kysymyksien ja vastauksien listaan
| Kysymyksen numero | 164456 |
| Asiasanat | |
| Kysytty | 23.9.2009 klo 12:52:26 |
| Vahvistusta arkijaksamiseen (kysymystä muokattu): Meillä on kaksi murrosikäistä lasta - tytär 16 ja poika 13 v. Elämä molempien kanssa ottaa toisinaan koville - varmasti he kokevat samoin vanhemmistaan! Tyttärellämme alkoi erilaisten kokeilujen kausi reilu vuosi sitten rippikoululeirin jälkeen: tupakka- ja alkoholikokeiluja, valehtelua ja ehkä muutakin, mitä emme edes tiedä. Kun asia alkoi meille valjeta, otin yhteyttä kouluun ja pyysin kuraattoria keskustelemaan tyttäremme kanssa, koska emme itse saaneet lapsesta oikein mitään irti. Tyttären kommentti näistä keskusteluista oli: ihan tyhjänpäiväistä. Kuraattori antoi kuitenkin paljon myönteistä palautetta tyttärestämme, minkä toki tiesimme muutenkin: noudattaa hyvin kotiintuloaikoja, koulu sujuu kohtuullisen hyvin, ei lintsaa jne. Yhteistyö luokanopettajan kanssa sujui myös hyvin. Tytär harrasti liikuntaa SM-tasolla ja on erittäin lahjakas lajissaan. Viime talvena hän alkoi seurustella samanikäisen, samassa koulussa olevan pojan kanssa ja liikkui suuressa kaveriporukassa täällä omalla asuinalueellamme. Joskus koko porukka istui meillä katsomassa videota. Tunnemme osan kavereista, osaa emme. Seurustelu jatkuu edelleen. Siitä olemme pitäneet kiinni tiukasti, että yhteisiä yöreissuja ei ole toistaiseksi tehty. Tytär ei ole ollut pojalla yökylässä eikä poika ole ollut meillä. Ja tätä jatketaan ainakin 17 vuoden ikään asti. Tyttären poikaystävä on ihan ok nuori. Suhde tuntuu toimivan, mutta itse koen, että liian nuorena liian paljon. Kesätyötä tytär ei saanut, mutta ei myöskään hikoillut sen etsimisen kanssa. Koska mieheni kanssa olimme molemmat tietysti töissä, emmekä voineet paimentaa nuoria, puhuin tyttäreni kanssa ehkäisystä ja pyysin häntä hakeutumaan paikalliseen terveyskeskukseen ja aloittamaan ehkäisyn - varmuuden vuoksi. En tiedä, onko suhde jo muodostunut seksuaalisuhteeksi - teinkö oikein laittaessani tyttären ehkäisyneuvontaan? Nyt kesällä tytär ilmoitti lopettavansa urheilun, vaikka kilpaurheiluharrastus oli yksi tärkeä tekijä lukion valinnassa ja sinne pääsemisessä. No, meidän piti hyväksyä tyttären päätös, vaikka olimme siitä hyvin pettyneitä. Ja toisaalta ymmärsimmekin asian: harjoituksia oli päivittäin, viikonloput kisoja ja leirejä. Ja jotain oli ilmeisesti joukkueen ilmapiirissäkin mennyt pieleen, kun lahjakas ryhmän jäsen päätti lopettaa. Mutta nyt ärsytyskynnykseni on tullut vastaan: En millään jaksa katsoa nuorten makoilua sohvalla. Mikään muu ei tunnu kiinnostavan kuin pojan kanssa löhöily. Ei ulkoilu, ei lenkkeily, ei työt, ei läksyt. Miten tähän tartutaan? Olen jo niin kypsä, että haluaisin tyttären etsivän itselleen oman kämpän ja ottavan vastuun omasta elämästään. Onko vanhempien tehtävä olla loputtomasti "tukemassa" = maksamassa? Ja poikamme kuuluu siihen joukkoon, joka ei halua kenenkään puuttuvan hänen asioihinsa yhtään. - Häivy, on eniten käytössä oleva sana. Netti kiinnostaa, tarkkailemme tilannetta. Pojan huoneessa on TV, johon olemme laittaneet ajastuksen, joka sulkee sen 22.30 sekä lapsilukon, joka estää alle 13-v kiellettyjen ohjelmien esittämisen. Olen ihan kypsä jankuttamaan hyvästä ruuasta, nukkumisesta, hampaiden pesusta, ulkoilusta ja koulutyön tärkeydestä ja tavoitteista. Kaikkea lahjonnasta ja kehumisesta kiristykseen ja moitteisiin on kokeiltu. Mitä vielä voimme tehdä, että näistä lapsista kasvaisi kunnon ihmisiä? Ja miten itse jaksamme mieheni kanssa tämän ajan yli? Tulemme molemmat pienestä perheestä - sukulaisia ja tukiverkkoa ei enää juuri ole, ja nekin jotka vielä ovat, ovat kaukana satojen kilometrien päässä. |
|
| Vastattu | 6.10.2009 klo 14:00:04 |
| Hei! Perheessänne eletään monella tavalla uutta ja haastavaa vaihetta: molempien lasten murrosikään liittyvät kehitysvaiheet vaativat uudenlaista keskustelua ja rajanvetoa. Myös tyttäresi harrastuksen lopettamisen myötä tapahtuneet muutokset ajankäytössä aiheuttavat pohdintaa ja tarpeen uudenlaisen arkirutiinin löytämiselle. Kertomasi perusteella olette vanhempina toimineet juuri niin kuin vastuulliset vanhemmat toimivat esim. puuttumalla ylilyönteihin ja asettamalla rajoja. On luonnollista tuskastua vaiheessa, jolloin nuorissa ei tapahdu näennäisesti mitään edistymistä, ja kuitenkin muistuttamista ja rajanvetoa on pakko jatkaa ja jatkaa… vaikka vastaukseksi saa sen ”häivy”, niin jotain menee kuitenkin varmasti perille. Tuo ”vahvistus arkijaksamiseen” on siis juuri se, mitä monet vanhemmat kaipaavat murrosikäisiä nuoria luotsatessaan. Keskustelua yhteisistä pelisäännöistä perheessänne tarvitaan. Sopikaa ensin puolisosi kanssa siitä, millaisiin asioihin haluatte muutosta: Onko tavoitteenanne esim. se, että vietätte enemmän aikaa yhdessä perheenä, toivotteko muutosta poikanne tietokoneella tai tv:n parissa käyttämään aikaan vai ehkä siihen, että tyttärenne varaisi 1-2 iltana viikossa aikaa muuhunkin kuin poikaystävän kanssa sohvalla istumiseen. Kun olette puolisosi kanssa sopineet tavoitteista, käykää keskustelu ensin omien lastenne kanssa ja tarvittaessa sitten vielä tyttäresi ja hänen poikaystävänsä kanssa. Seurustelun aloittaminen on iso asia nuoren elämässä. Hienoa, että kuvauksesi tyttäresi poikaystävästä on myönteinen ja että nuoret viihtyvät teillä - kotinne ovet ovat avoinna myös lastenne kavereille. Aikuisten asettamat rajat seurustelulle, esim. yökyläilyille, ovat tarpeen ja rajoista huolehtiminen on osoitus vanhempien huolenpidosta ja vastuullisuudesta. On myös hyvä, että olet ohjannut tyttäresi ammattilaisten luo saamaan tietoa ja keskustelemaan seksuaaliterveydestä. Se ei ole seksiin yllyttämistä, vaan hyvää ennakointia ja riskien ennaltaehkäisyä, vaikka nuori ei seksielämää olisi vielä aloittanutkaan. Tyttärellesi voi sanoa, että tarvitaan myös omia ystäviä ja jokin ihan oma harrastus ja mielenkiinnon kohde vaikka onkin hienoa, että hänellä on mukava poikaystävä ja että hänen koulunkäyntinsä sujuu. Nämä asiat auttavat saamaan elämän eri osa-alueita uudelleen tasapainoon vaativan ja aikaa vievän harrastuksen lopettamisen jälkeen. On myös tärkeää, että tytöllä on asioita, jotka kannattelevat häntä ja joihin voi paneutua, jos seurustelusuhde joskus myöhemmin katkeaa. Kertomasi perusteella vaikuttaa siltä, että perheesi nuoret ovat tavallisia nuoria, olette oikealla tiellä eikä tarvitse tehdä enempää kuin olette jo tehneet. Toivottavasti jaksatte sitkeästi jatkaa eteenpäin, antaa nuorille myös myönteistä palautetta ja järjestää välillä yhteisiä leppoisia hetkiä perheen kesken. On tärkeää seurata edelleen ”tuntosarvet herkkinä” nuorten arkea ja hakea tarvittaessa apua, jos jokin asia aiheuttaa suurempaa huolta. Valveutuneina vanhempina löydätte todennäköisesti oikean paikan yhtä sujuvasti kuin ehkäisyneuvontapisteenkin, mutta ohjeita avun löytämiseen voi tarvittaessa kysyä esim. kouluterveydenhuollon kautta. Tarvitset myös itsellesi ”varaventtiilin” tunteidesi tuulettamiseen silloin, kun kaikki puhe tuntuu menevän kuin kuuroille korville. Keskustelut puolisosi ja ystävien kanssa, oman tai puolison kanssa yhteisen ajan ottaminen ja omasta jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää. Tutustu tämän sivuston Murrosikä- osiosta Aggression portaat -malliin, joka kuvaa sitä, mikä merkitys vanhempien kanssa käytävällä rajanvedolla on nuoren kasvamiselle itsenäiseksi ja itsestään huolta pitäväksi aikuiseksi. Lue myös kysymys-vastausparit 104889, 116533, 135040 ja 138774. Niistä ensimmäinen on tyttäresi ikäisen pojan kysymys vanhempien asettamista rajoista seurustelulle, kaksi keskimmäistä koskee äitien huolta suunnilleen tyttäresi ikäisten tyttöjen kanssa käytävästä rajataitelusta ja viimeinen on pojan äidin kysymys vanhemman omista tunteista ja reagoinnista nuoren murrosiässä. Kysymyksistä ja vastauksista voit löytää yhtymäkohtia ja vinkkejä myös perheesi sisällä käytävään keskusteluun. Kysymyksestäsi päätellen teillä on hyvät lähtökohdat siihen, että lapsistasi kasvaa ”kunnon ihmisiä”. Toivomme teille vanhemmille sitkeyttä hankalimmissa tilanteissa ja jaksamista huomata myönteiset asiat ja iloita niistä - perheenne nuorille toivomme turvallista matkaa kohti aikuisuutta huolehtivien vanhempien tuella! Maija Lehtikangas, Murkun kanssa -netti Tuija Rinkinen, terveydenhoitaja, tutkija, Nuorten Avoimet Ovet |
|
| Viitteet | 104889, 116533, 135040, 138774 |