Lapsen siirtyessä yläkouluun vanhempien huoli kasvaa. Tuttu luokkayhteisö hajoaa ja nuoret alkavat ottaa samaan aikaan välimatkaa vanhempiinsa. Enää ei voi jutella sen tutun opettajan tai lapsen luokkakaverin äidin kanssa kaupassa tavattaessa.

Uudessa tilanteessa vanhemmat kuitenkin tarvitsisivat vertaisverkostoja. Kaikkein kiivaimmat muutokset nuorten kasvussa ja kehityksessä tapahtuvat yleensä yläluokkien aikana (12-16-vuotiaana).

Uuden luokkayhteisön ilmapiiri on alaluokkien alkua enemmän myös oppilaiden itsensä vastuulla. Luokanvalvoja opettaa vain osan valvontaluokkansa oppitunneista, ehkä ei kaikkina aikoina lainkaan. Lasten ja nuorten sosiaalinen verkko ja keskinäinen vuorovaikutus muodostaa luokan toimintakulttuurin.

Suvaitseva, innostava ja myönteistä huumoria ylläpitävä ilmapiiri tukee oppilaiden opiskelua ja koulussa viihtymistä. Jos luokassa sen sijaan saa arvostusta ja valtaa röyhkeällä käytöksellä ja kiusaamalla toisia, joutuvat oppilaat olemaan koko ajan varuillaan. Energiaa kuluu muuhun kuin opiskeluun.

Vanhempien kiinnostus lapsen koulunkäyntiin on tärkeää

Suurin osa oppilaista huolehtii yläluokillakin koulunkäynnistään hyvin, vaikka murrosikä motivaatioon ja jaksamiseen vaikuttaakin. Vanhempien tehtävänä on osoittaa kiinnostusta nuoren koulunkäyntiin vaikkapa keskustelemalla uusista oppiaineista ja kavereista. Parhaassa tapauksessa nuoret osoittavat itsenäisyyttään ottamalla entistä enemmän vastuuta koulunkäynnistään.

Nuori saattaa koulusta tulevien viestien mukaan käyttäytyä fiksusti ja vastuuntuntoisesti, vaikka hän kotona kapinoisi ja kiukuttelisi. Koti on tällaiselle nuorelle turvallinen ympäristö purkaa paineita ja kokeilla oman tahdon rajoja. Vanhempien osa harjoitusvastustajina ei ole helppo. He voivat kuitenkin olla ylpeitä siitä, että ovat kasvattaneet vastuuntuntoisen nuoren, joka osaa työskennellä pitkäjänteisesti tulevaisuuttaan silmällä pitäen.

Osalla nuorista kapina aikuisten maailmaa ja arvoja kohtaan kohdistuu myös kouluun ja opiskeluun. Koulu ja sen tavoitteet kyseenalaistetaan, samoin opettajien auktoriteetti ja heidän persoonansa.

Nuoret ovat usein erittäin mustavalkoisia jakaessaan aikuisia, myös opettajia, susiin ja lampaisiin. "Hyvän maikan" tunneilla käyttäydytään ja ollaan kiinnostuneita hänen oppiaineestaan. "Niuho–opettajaa" taas ärsytetään tahallaan ja saatetaan kannustaa äänekkäämpiä oppilaita tunnin häirintään. Vähemmän pidetyn opettajan opettamaa oppiainetta vähätellään ja jätetään läksyt ehkä tekemättä.

Vanhempien tehtävänä on keskustella asiasta ja ohjata nuorta erilaisten ihmisten kunnioittamiseen ja työrauhan antamiseen niin opettajalle kuin luokkatovereillekin. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta epäkunnioittavaa ja mitätöivää suhtautumista ei pidä suvaita. Tämä pätee myös suhtautumisessa luokkatovereihin.

Tulostettava opas seiskaluokkalaisen vanhemmalle löytyy tämän linkin kautta.