Nuoruus on vastaamista muuttumisen kysymyksiin. Nuoret haluavat olla samanlaisia kuin muut. Murrosiässä nuori kohtaa väistämättömän haasteen, jos hänellä on jokin ”tavallisista tallaajista” eroava ominaisuus.

Erilaisuus voi olla esimerkiksi:

• erilainen perhe- tai kulttuuritausta
• nuoren pitkäaikaissairaus
• näkyvä vamma
• seksuaalinen suuntautuminen

Vanhempien ja muiden aikuisten tehtävä on pitää nuori kiinni todellisuudessa. On tärkeää keskustella erilaisuudesta. Nuorta tulee auttaa pohtimaan erilaisuuden merkitystä elämässään ja löytämään oma realistinen suhtautumistapansa siihen:

• Mitä rajoituksia tämä erilaisuus asettaa elämään (esimerkiksi säännöllinen lääkitys, ammatinvalinta)?
• Mihin asioihin erilaisuus ei vaikuta, mihin kaikkeen pystyn erilaisuudesta huolimatta?
• Mitä pitää ottaa huomioon ja mihin pitää varautua esimerkiksi kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa?
• Miten löytää tukea ja ystäviä, joille nuori on tärkeä sellaisena kuin on, ei erilaisuuden vuoksi?
• Miten hyväksyä itsensä samanarvoiseksi kuin muut tämän erilaisuuden kanssa?
• Mitä myönteistä erilaisuus mahdollisesti tuo elämään ja nuoren kasvuun?

Kaikilla ihmisillä on näkyviä tai näkymättömiä ”erilaisuuksia”. Kuka voi loppujen lopuksi määritellä sen, millainen ihminen on normaali? Jos nuori hyväksyy itsensä ja osaa terveellä tavalla arvostaa myös toisia ihmisiä, on hän saavuttanut jotain sellaista, jonka varaan on hyvä rakentaa – oli sitten erilainen tai "tavallinen".