Aggressiokasvatus

Aggressiokasvatus on väistämätön osa jokaisen lapsen ja nuoren kasvatusta - ei mitenkään uutta tai arjesta erillään tapahtuvaa asiantuntijatoimintaa.

Aggressiokasvatus ei ole väkivaltaisten tai psyykkisesti sairaiden lasten ja nuorten hoitoa, vaan ennen kaikkea väkivallan ehkäisyä:

• puhumista
• tunteiden ymmärtämistä ja
• toimintamallien hankkimista haastavien tilanteiden varalle

Negatiivisia tunteita tulee oppia käsittelemään

Aggressiokasvatus on negatiivisten tunteiden tunnistamisen, nimeämisen ja hallinnan opettamista. On helpompaa vaikuttaa lapsuudessa siihen, ettei ihminen koskaan valitse väkivaltaista toimintamallia. Kyseessä on merkittävä strategialinjan valinta, joka tehdään ennen ensimmäisiä lyöntejä.

Lasten ja nuorten kanssa on tärkeää keskustella myös siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä sallittua ja mikä kiellettyä ja minkälaisia tekoja todelliset ystävät eivät toisilleen tee.

Arvokasvatus liittyy läheisesti aggressiokasvatukseen. Kiusaaminenkin tapahtuu hyvin usein ”leikin” varjolla, hymy huulilla. Aikuisen tulee antaa tietoa, että pahan tekeminen satuttaa, vaikka pahan tekijä tekisi sitä vain huvikseen. Tähän tarvitaan myös empatiataitoja.

Jos väkivaltaista käytöstä ei estetä, sillä on tapana muuttua pysyväksi. Lasten väliseen väkivaltaan on puututtava heti ja rakentavalla tavalla. Se edellyttää riittävää valvontaa myös vapaa-ajalla ja välitunneilla. Lapsi ja nuori tarvitsee kasvunsa tueksi lujan aikuisen ohjausta juuri niissä tilanteissa, joissa ryhmäpaine on suuri. Tarvitaan myös tietoa tapaturmien seurauksista.