Tunnen itseni, uskon itseeni, toimin itsenäisesti

Tämä vaihe alkaa noin 16-18-vuotiaana. Kun aggressiokasvu on käyty riittävän hyvin läpi ja portaat kiivetty, nuori saavuttaa kaikilla tasoilla (järki, tunne ja biologia) aikuisen valmiudet ja itsenäisyyden noin 20-vuotiaana, viimeistään 25 vuoden iässä.

16. Vaadin arvoni -porras

Nuori alkaa vähitellen käyttäytyä kuin aikuinen ja vaatia itselleen arvostavaa, aikuismaista kohtelua. Hän etsii TASA-ARVOA suhteessa aikuisiin.

Nuori tekee kipeää, mutta välttämätöntä IRROTTAUTUMISTA vanhemmistaan. Hän tekee rajanvetoa oman tulevaisuutensa ja ystäväpiirinsä suhteen ja alkaa suuntautumaan tulevaisuuteen.

Vanhempien tulee antaa nuoren ottaa etäisyyttä ja ainakin useimmiten koettaa suhtautua häneen kuten esimerkiksi työkaveriinsa. Näin nuori tuntee saavansa luvan aikuistua. Nuoren arvoja, elämää ja vapautta tulee arvostaa. Kuitenkin nuoren asuessa vanhempien kanssa hänen tulee edelleen huomioida yhteiset kodin pelisäännöt.

17. Lennän pesästä -portaalla

Suhde vanhempiin etääntyy ja ärsyttää molemmin puolin, kunnes on pakko lähteä pois kotoa, ottaa etäisyyttä. Nuori aikuinen ahdistuu kodin ilmapiiristä, jossa hän tuntee kutistuvansa jälleen lapseksi. Häntä ahdistaa se, ettei ole täysin vapaa päättämään asioistaan.

Omia siipiä on päästävä kokeilemaan, katsomaan riittääkö ROHKEUS LÄHTÖÖN ja omillaan olemiseen, pystyykö selviytymään yksin suuressa maailmassa.

Vanhempien hyvää tarkoittaviin neuvoihin voi tulla tyrmäävä vastaus. Nuoren itsenäistymiselle tulee antaa tilaa ja mahdollisuus. On myös tärkeää antaa nuorelle tunne siitä, että vanhemmat ja koti on edelleen olemassa myös häntä varten, jos tukea tarvitaan.

18. Omin jaloin -portaalla

Nuori tekee päätöksen pärjätä omillaan, kun on kerännyt uskoa itseensä ja kykyynsä selviytyä. Rohkeus ottaa vastuuta lisääntyy. Nuori aikuinen rakentaa aktiivisesti minäkuvaansa ja identiteettiään. Hän hyväksyy, että itsessä on erilaisia puolia, ja että hän on erilainen kuin kukaan muu - yksilöllinen ja persoonallinen.

Lopputuloksena on ehjempi, ja vihdoin myönteisesti painottunut, kuva itsestä. Nuori aikuinen saavuttaa henkisen irtautumisen myötä ITSENÄISYYDEN.

RIIPPUMATTOMUUS vanhemmista mahdollistaa nuoren ja aikuisen suhteen muuttumisen lapsen ja vanhemman suhteesta aikuisemmaksi ihmissuhteeksi. Vanhempien on aika keskittyä omiin mielenkiinnon kohteisiinsa ja ajoittain nauttia yhteisistä hetkistä nuoren, itsenäisen aikuisen kanssa.

Lähde: Cacciatore, Raisa. 2008. Aggression portaat. Helsinki: Opetushallitus.