Seksuaalinen toiminnallisuus

Seksuaalinen toiminnallisuus voi toteutua erilaisilla tavoilla. Hyväksytyn seksuaalisen toiminnallisuuden erilaisia määritelmiä on monia. Hyväksyttyä voi olla se, mikä on laillista, moraalisesti hyväksyttävää tai hyvän maun mukaista.

Nämä näkymättömät raja-aidat, lain määrittelyä lukuun ottamatta, ovat liukuvia, tulkinnanvaraisia ja usein erittäin epäselviä. Päivittäisessä elämässä joudumme kuitenkin tekemään päätöksiä niiden pohjalta jatkuvasti niin sanotulla ”mutu-tuntumalla”.

Alle 16-vuotiaan ja yli 16-vuotiaan välinen sukupuoliyhteys on rangaistava teko, ellei voida katsoa että osapuolet ovat toisiinsa verrattuna henkisesti ja ruumiillisesti ”samantasoisia”, toisin sanoen jos osapuolten iässä tai henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa.

Lain määrittämät rajat ovat aivan liian yleisluontoisia, jotta niistä olisi ohjenuoraksi päivittäiseen elämään. Jokainen joutuu tekemään omat päätöksensä omasta seksuaalikäyttäytymisestään usein vaikeasti määriteltävien raja-aitojen perusteella.

Ei on aina ei

Joidenkin seksuaalisen toiminnallisuuden muotojen voidaan sanoa olevan yleisesti hyväksyttyjä. Tällaisia ovat muun muassa mielikuvittelu eli fantasiointi, joka ei muutu konkreettisiksi teoiksi, suutelu, toisen hyväileminen/koskettaminen/hierominen, itsetyydytys ja rakastelu.

Lähes kaikki edellä mainitut muuttuvat kuitenkin laittomiksi, moraalittomiksi tai hyvän maun vastaisiksi, jos suostumus toimintaan ei ole molemminpuolinen tai niiden toteuttamispaikka on väärä. Sellaista pykälää, jossa annettaisiin lupa jatkaa toimintaa kiellosta ja vastustelusta huolimatta, ”koska se ihan selvästi anto ymmärtää”, ei ole. Ei on aina ei, parisuhteessa ja seurustellessakin.

Edellä mainittujen rajojen puitteissa on mahdollisuus toteuttaa seksuaalista suuntautumistaan eri tavoin. Ihminen voi olla seksuaaliselta identiteetiltään joko hetero-, homo-, tai bi-seksuaalinen.

Heteroseksuaalinen henkilö suuntaa seksuaalisen kiinnostuksensa vastakkaiseen sukupuoleen, homoseksuaalinen samaan ja bi-seksuaalinen sekä samaan että vastakkaiseen sukupuoleen. Suomen laissa kaikki nämä suuntautumiset ovat sallittuja. Eri maiden lainsäädännöissä suhtautuminen näihin vaihtelee.

Henkilö voi toteuttaa seksuaalisuuttaan monin tavoin, joista joillekin tavoille on kehitetty luokittelua varten nimet, kuten ekshibitionismi tai fetisismi. Useimmille tavoille ei ole kuitenkaan olemassa vakiintunutta määrittelyä.

Kaikissa tavoissa tärkeintä on, että kunnioitetaan omaa ja toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, toisin sanoen oikeutta määrätä omasta seksuaalisuudestaan; mitä minun kanssani saa tehdä ja mitä ei. Jokaisen toiveita pitää kunnioittaa ja kieltoa totella.