Kuluttaminen ja brändit ovat osa 2000–luvun nuorisokulttuuria. Teini-ikäisten sosiaalinen arvo, suosio, menestys ja rooli ystäväpiirissä voi etenkin varhaisteini-iässä määräytyä vaatteiden, musiikkimaun ja kulutuselektroniikan perusteella.

Osa nuorista taas korostaa itsenäisyyttään vastustamalla brändituotteita. Vanhemmat saattavat myös olla pulassa yläluokille siirtyvän nuoren kanssa, joka ei kerta kaikkiaan voi mennä uuteen kouluun varustautumatta merkkivaatteiden haarniskaan.

Nuorten rahankäyttö ja merkkimieltymykset liittyvät

• vaatteisiin ja asusteisiin
• elektroniikkaan (kännykät, kannettavat soittimet)
• harrastevälineisiin

Lisäksi rahaa kuluu vapaa-ajanviettoon elokuvissa ja kahviloissa ja etenkin osalla pojista maksullisiin virtuaalipeleihin. Joillakin nuorilla rahapelien pelaaminen saattaa mennä liiallisuuksiin ja johtaa velkaantumiseen ja riippuvuuteen (lue lisää nuorten pelaamisesta).

Vanhempien tehtävänä on pitää kulutus kohtuullisena

Perhe, kaverit ja markkinointi vaikuttavat nuorten kulutustottumuksiin. Vanhempien tehtävänä on pitää kulutus kohtuullisena, ohjata kriittisyyteen mainonnan suhteen ja vahvistaa nuorta hyväksymään itsensä myös ilman merkkivaatteiden suojakuorta.

Nuoren on opittava käyttämään rahaa itse suunnitelmallisesti ja järkevästi. Hyviä ja käytettyjä keinoja ovat:

• Nuori saa kohtuullisen summan viikko- tai kuukausirahaa omaan käyttöön
• Nuori saa lisäansioita esim. kotona tai tuttaville tehdystä ylimääräisestä työstä (ei jo sovitusta kotityöstä)
• Nuori jakaa lehtiä, on kesätöissä tms. ansaitakseen omaa rahaa.
• Nuori säästää vanhempien kanssa sovitun osan jostakin isommasta hankinnasta (esimerkiksi mopo)

Kouluterveystutkimuksen 2008-2009 mukaan tavallisin yläluokkien oppilaan viikkoraha oli 5-15 euroa. Lähes 30 %:lla 8.- ja 9.-luokkalaisista oli käyttövaroja yli 17 euroa viikossa. Lukion 1. ja 2. -luokkalaisilla vastaava osuus oli noin puolet opiskelijoista ja ammattiin valmistavien oppilaitosten opiskelijoilla lähes 60 %.