Isä

Mikko Innanen selvittää väitöskirjassaan (2001) lukiolaisten mielikuvia vanhempiensa kanssa vietetyistä merkityksellisistä hetkistä. Isien merkitys sekä tyttöjen että poikien kirjoituksissa oli tärkeä.

Isien kanssa yhdessä työskennellen, harrastusmatkoilla tai ongella vietetyt näennäisen arkipäiväiset hetket nousivat arvaamattomaan arvoon nuorten kirjoituksissa. Isältä sanoin tai elein saatu tunnustus sai nuoren tuntemaan itsensä tärkeäksi, mitätöinti tai sivuuttaminen nakersi mieltä pitkään.

Yhteinen tekeminen isän kanssa korostui: ”Miehet surevat (ja iloitsevat) käsillään.”

Isän rooli tyttären kasvussa on tärkeä
Isä voi olla ymmällään etenkin aikuisen naisen näköiseksi muuttuvan tyttären kohdalla. Tyttären asioiden hoito saattaa jäädä kokonaan äidin tehtäväksi. Isän rooli tyttären kasvamisessa naiseksi on kuitenkin olennaisen tärkeä.

Tytöllä on huomattavasti pienempi riski ajautua liian varhaisiin seksuaalisuhteisiin, jos hän saa isältä hyväksyntää ja huomiota. ”Olet edelleen rakastamisen arvoinen ja ihana ihminen, vaikka muutut. Muutos ja keskeneräisyys on hieno asia” –viesti isältä tyttärelle on hyvä riskivakuutus.

Isää tarvitaan myös pojan kanssa antamaan mallia miehenä olemisesta, suhtautumisesta naisiin ja kestäväksi ”seinäksi”, jota vastaan kapinoida. Seksuaalisuuteen liittyvistä asioista keskusteleminen voi olla pojalle luontevampaa ja helpompaa isän kanssa, ”miesten kesken”.

Poikien oli Innasen väitöskirjan mukaan vaikeaa käsitellä isyyden puuttumista ja pettymystä isään. Nämä asiat sivuutettiin viitaten yleisesti isän poissaoloon tai kiireeseen.

Isän läsnäolon ja isältä saadun palautteen merkitys on tärkeää niin tytöille kuin pojillekin. Isäaikaa ei voi paraskaan äiti korvata.

Miehenä ja isänä kasvamisesta tarkemmin Väestöliiton Miehen aika –sivuilta.

Lue myös artikkeli Isän tehtävä pojan kasvattajana.