Vanhempien ero

Noin 30 000 lasta ja nuorta kokee vuosittain vanhempiensa avio- tai avoeron. Ero on aina vaikea päätös ja sitä edeltävä aika on raskas sekä vanhemmille että lapsille.

Eropäätös voi olla helpotus, mutta eroamiseen liittyvä elämänmuutos vaatii aikaa ja surutyön tekemistä.

Lapset ja nuoret selviytyvät erosta sitä paremmin, mitä enemmän aikuiset osaavat työstää eroaan aikuisina ja eroavinakin olla yhdessä lastensa tukena. Murrosikäisen kanssa vanhempien on hyvä toimia kuten muunkin ikäisen lapsen ja nuoren kohdalla. Lasten ei kuulu olla vanhempien ”terapeutteja”, mutta heidät on pidettävä ajan tasalla.

Heille tulee kertoa:

• että ero ei ole lapsen tai nuoren syytä
• mitä tulee tapahtumaan ja milloin
• että lapsilla ja nuorilla on lupa tunteisiinsa (suru, viha, helpotus, huoli…)
• että molemmat vanhemmat ovat edelleen häntä varten, hänen isänsä ja äitinsä

Lapset tarvitsevat jaettua vanhemmuutta erosta huolimatta

Lapset ja nuoret tarvitsevat isän ja äidin jaettua vanhemmuutta silloinkin, kun toinen vanhemmista ei asu lapsen kanssa. Lapsi ei saa joutua aikuisten viestinviejäksi tai kiistakapulaksi – jos jompaakumpaa hänen vanhempaansa vähätellään tai loukataan, myös lasta loukataan.

Murrosiässä nuoren kuuluu kasvaa vähitellen irti perheestä ja ”hylätä” vanhemmat. Erotilanteessa nuori voi kokea, että vanhempi hylkäsikin hänet: ”Miten sanoutua irti, kun minusta on jo sanouduttu irti?”. Ei ole kahta turva-aikuista, jotka löysäävät köyttä vähitellen ja tarjoavat silti turvaa.

Yksinhuoltajana on raskasta kantaa päävastuu arjesta. Jos jompikumpi vanhemmista solmii uuden parisuhteen, on se usein murrosikäiselle nuorelle vielä haasteellisempaa kuin muussa ikävaiheessa olevalle lapselle. Uusperheen arki sisältää jo lähtökohdiltaan monenlaisia suhteiden kiemuroita.

Tutustu myös Väestöliiton vanhemmille suunnattujen nettisivujen osioon Lapset ja ero, erityisesti vanhemman muistilistaan erotilanteessa.