Murrosiässä nuoren tehtävänä on ponnistaa irti perheestä. Perhettä saisi nuoren näkökulmasta olla mahdollisimman vähän. Jos jompikumpi tai molemmat vanhemmista solmivat uuden parisuhteen, murrosikäinen vastustaa tätä lähes poikkeuksetta.

Etenkin jos uusperheeseen kuuluu vanhemman uuden puolison lapsia tai uudesta parisuhteesta syntyy lapsia, murrosikäinen joutuu suuntaamaan energiaansa uusien ihmissuhteiden verkoston hahmottamiseen.

Tässä tilanteessa moni murrosikäinen lyö ”hanskat tiskiin”: ”En suostu – noi ei ole mun perhettäni! Mua ei kiinnosta –hoitakaa ite suhdesoppanne.”

Arjessa on huomioitava kaikkien tarpeet

Aikuisilta vaaditaan tässä tilanteessa paljon. On opeteltava arki, jossa huomioidaan kaikkien osapuolten tarpeet. Vaikka nuori asettuisikin uuteen tilanteeseen ilman näkyviä draamoja, hän jää kehitysvaiheensa vuoksi helposti irralliseksi uudesta perhekuviosta.

On vaarana, että nuori ”unohtuu” kaikilta perheiltä ja joutuu pärjäämään yksin. Aikuisen vastuulla on sitoutua aktiivisesti murrosikäiseen! Nuorella on oikeus kehityksensä mukaisesti ”vääntäytyä” irti perheestä. Ei niin, että hän joutuu uusien suhteiden muotoutuessa perheen ulkopuolelle.

Nuori käy läpi omaa kasvuaan ja sen haasteita, aikuisten tehtävänä on löytää tasapaino uusperheeseen sitoutumisen ja nuoren itsenäistymisen välillä. Ei mikään helppo tehtävä!

Lue lisää uusperheistä Perheverkon uusperhesivuilta tai aikuisen roolista uusperheessä artikkelissa (Word) Uusperheen monenlaisia suhteita.