Yksinhuoltajuus

Murrosikäisen nuoren on voitava nähdä, että yksinhuoltajanakin aikuinen selviytyy ja säilyttää aikuisuutensa myös eron ravistellessa perheen rakenteita. Molempien vanhempien on eron jälkeenkin tärkeää pitää kiinni suhteestaan nuoreen. Näin nuori saa kasvaa rauhassa ja irtautua vanhemmistaan oman tahtinsa mukaisesti.

Vanhemman vastuulla on hakea itselleen tukea ja apua. Eroon liittyvä suru ja masennus saattaa viedä kaikki voimat. Murrosikäisen koetellessa samaan aikaan omia voimiaan ja perheen rajoja tarvitaan kuitenkin vahvaa ja määrätietoista aikuisuutta.

Jos nuori kokee, että isä tai äiti on heikoilla, hän joko kävelee vanhemman yli ja etsii turvaa ja vahvuutta muualta tai ryhtyy ”aikuiseksi” huolehtimaan vanhemmastaan. Tässä tapauksessa nuori joutuu uhraamaan oman kehityksensä ja itsenäistymisensä.

Yksinhuoltaja tarvitsee tukea

Yksinhuoltajana toimiva äiti tai isä tarvitsee tukea. Vanhemmuuteen sitä saa toivottavasti toiselta vanhemmalta, mutta myös muut perheelle tärkeät aikuiset voivat omalta osaltaan jakaa lapselle ja nuorelle aikuisen aikaa ja huomiota.

Yksinhuoltajalta vaaditaan jämäkkyyttä ja itseluottamusta murrosikäänsä elävän nuoren kanssa, joka kapinan ja vihankin voimalla ponnistaa kohti omaa aikuisuuttaan: ”Tuon aikuisen tuossa on yksin oltava se seinä, johon voin turvallisesti nojata ja johon voin kiukkuni purkaa.”

Viha ja kapinointi voi olla vielä voimakkaampaa, jos nuori kokee vanhempansa heikoksi. Tällainen nuori voi joutua vaaratilanteisiin etsiessään ”perhettä” kadulta.