Kysy asiantuntijalta
« Palaa kysymyksien ja vastauksien listaan
| Kysymyksen numero | 365438 |
| Asiasanat | |
| Kysytty | 17.1.2010 klo 20:03:58 |
| Moro. Olen 17-vuotias poika. Minulla on pienoisia ja joskus vähän suurempiakin itsetunto-ongelmia. Ketään oman ikäistäni ystävää mulla ei ole. Mä en ole hirmu puhelias ja oon myös vähän ujo, mutta koulussa tulen kyllä muiden luokkalaisteni kanssa ihan hyvin juttuun, mutta ei me koskaan tavata vapaa-ajalla, eikä ne kysy mua koskaan miinnekkään. Mä sain tän mun luuserin leiman ylä-aste aikoina. Sillon mä olin niin yksin. Koulussa minua syrjittiin, ei suoranaisesti kiusattu, mutta syrjittiin ja kyllä mua nimiteltiinkin vähäsen liikuntatunneilla ja välitunneilla sen takia että olin hyvä koulussa. Ala-asteella mä olin vielä aika "kingi", mutta ylikselle mentäessä mä en vaan jotenki päässy jengiin mukaan, koska oon aika kiltti enkä uskaltanu tehä mitään radikaalia tai muutakaan. Nyt lukiossa menee vähän paremmin. Itsetunto on kohonnut hieman ja uskallan olla oma itseni, mutta silti en uskalla aina liittyä keskusteluun mukaan, koska en vaan uskalla puhua omista asioistani. Ajattelen myös liikaa, että mitä muut musta ajattelee. Oon psyykannu aika paljon itteeni ja päässy sitä rataa kohottamaan itsetuntoa, mutta kavereita ei vaan tule - ei millään. Pitäs varmaan vaan olla välittämättä muista vaikka mikä olis ja kohdata pelkonsa eikä ajatella mitä muut minusta ajattelee. Silti aina masentaa kun muilla on kavereita ja lähestulkoon koskaan kukaan koulussa ei tuu puhumaan mulle - ei edes vanhat ala-aste kaverit(joiden kanssa mä voin olla oma itseni), jotka mä oon tuntenu lapsesta asti. Ne varmaan pitää mua nykyään hirveänä luuserina, jolla ei oo elämää. Mä joudun itse menemään puhumaan muille, jotta saan keskustelumppaneita. Tässä jonkun verran infoa, mutta en usko, että tässä oli vielä kaikki. Jos käskette minun soittaa jonnekkin sitä en tee. Toivon, että te voisitte rohkaista minua olemaan välittämättä muista. Kiitoksia etukäteen. |
|
| Vastattu | 1.2.2010 klo 14:06 |
| Hei, Kerrot itsetunto-ongelmistasi sekä siitä, ettei sinulla ole vapaa-ajalla kavereita. Olet toiminut yläaste aikana tosi fiksusti, kun et ole mennyt jengiin mukaan tekemään radikaaleja juttuja. Yläasteelle siirtyminen on suuri harppaus, ja silloin kaveripiiri voi muuttua kokonaan. Ihmisen elämässä myöhemminkin tulee vaiheita, jolloin etsii omaa paikkaansa sekä sellaisia ystäviä, jotka ovat samalla aaltopituudella. Pitäisi olla itsestään selvää, että ketään ei saa syrjiä, kiusata tai nimitellä ja siihen on aina puututtava. Kuvaamasi ikävät kokemukset ovat sellaisia, että ne voivat jäädä mietityttämään pitkäksikin aikaa. Siksi olisi hyvä jutella näistä kokemuksista jonkun luottoihmisen, esimerkiksi opettajan tai koulukuraattorin, kanssa. Me ihmiset olemme erilaisia ja meidän temperamenttimme eroavat toisistaan. Toiset ovat ujompia kuin toiset, mutta ujous ei ole huono asia. Erilaisen temperamentin omaavat ihmiset toimivat tilanteissa eri tavoin. Harrastusten kautta uuden ystävän löytäminen voi olla helpompaa, koska lähtökohtaisesti tällöin on ainakin osittain samoja mielenkiinnonkohteita, jotka voivat toimia yhdistävinä tekijöinä. Jos haluat keskustella asiasta lisää, niin voit varata esimerkiksi one-to-one ajan joko nuorten tai miesten nettipalvelusta. Voit myös soittaa poikien puhelimeen 0800-9488, joka arkipäivä klo 13-18. Puhelu on sinulle täysin ilmainen. Kannattaa ottaa asia puheeksi myös koulussa tai omien vanhempien kanssa. Ystävällisin terveisin Nuorten Avoimet Ovet |
|