Osaanko suudella oikein?

Oikeaa tekniikkaa suutelemiseen ei ole. Suudelma on aina kahden kehon keskustelua, herkin tapa viestiä tunnetta kehon kosketuksen avulla.
Suudelmassa saa ja kuuluu tuntua kaikki se hämmennys, varovaisuus ja epävarmuus, jota kahden rakastavaisen välillä on alussa. Sen avulla tutustutaan ja tunnustellaan, välittääkö toinen ja jakaako hän tunteen kanssani.
Suuteleminen ei ole nuolemista tai rytmistä imua, se on herkkää, hellää ja tutkivaa. Siinä on osattava olla sekä aktiivinen että passiivinen. Teknisesti toteutettu huulikontakti, kielikosketus tai rajumpi tunkeutuminen toisen suuhun ei sytytä ketään ilman ihastumisen tunnetta ja omaa halua suudelmaan.
Jos suutelee sellaisen kumppanin kanssa, johon ei ole ihastunut, suudelma todennäköisesti tuntuu inhottavalta; kuin nakattaisiin lämmin limainen tiskirätti suulle.

Suudelmia on erilaisia

Puhutaan muun muassa ranskalaisesta tai kielisuudelmasta. Se kuvaa syvää suudelmaa, jossa kieletkin koskettavat toisiaan.
Puhutaan myös rakkauden puraisusta, siinä nipistetään hellästi hampailla tosien huulta tai kieltä, tai imeskellään kaulalle merkkejä, fritsuja. Se on jo voimakkaampi tapa ilmaista intohimoa; vaativa ja omistava.
Suudelman tekninen toteutus on siis täysin tilanteesta riippuva. Tärkeintä on, se millaista tunnetta haluaa viestittää.
Oikeassa seksuaalisen kehityksen vaiheessa rakastuneet ihmiset suutelevat toisiaan suurta nautintoa ja tyydytystä tuntien. Kun ollaan rohkeampia, suudelma voi olla intohimoisempaa ja voimallisempaa, mutta vain jos kumpikin nauttii siitä.
Kaikki eivät koskaan nauti suutelemisesta. Joistakin ihmisistä ei yksinkertaisesti tunnu hyvältä välittää seksuaalisuutta tai hellyyttä suun kautta. Silloin ei kannata väkisin pussailla.