Naimaton nelikymppinen – voitko olla onnellinen?

12.4.2017 klo 07:00

Kuva: Shutterstock.

Elämä ei mennyt teinivuosina tehdyn käsikirjoituksen mukaan. Yhtäkkiä havahdut täyttäväsi 40 vuotta. Eikä sinulla ole vielä puolisoa tai lapsia. Sinulle se ei tullut yllätyksenä. Kaikki nämä vuodet olet toivonut vakavaa parisuhdetta. Mutta se ei vain ole tullut kohdallesi.

Moni sinkku voi kokea ikävuosien karttuessa lisääntyvää ahdistusta, masentuneisuutta ja tyytymättömyyttä seksuaalisuuden toteuttamiseen. Saatat pohtia, onko sinussa jotain vikaa, kun et ole löytänyt ketään tähän ikään mennessä.

Sinkkuus ei tarkoita sitä, että sinä olisit parisuhteeseen kykenemätön. On havaittu, että lapsuudessa saadut mallit läheisissä ihmissuhteissa elämisestä eivät juuri eroa sinkkujen ja parisuhteessa elävien kesken. Sinä et ole aloittanut parisuhdetta ainoastaan välttääksesi yksinäisyyden.

Sinkkuuteen ei aina liity yksinäisyyden tunne. Kun parisuhteessa oleva hakee tuen ja turvan puolisostaan, voi sinkku saada saman ystäviltään ja sisaruksiltaan. Sinkulla on heille paljon enemmän aikaa ja energiaa kuin perheellisellä. Olet ehtinyt rakentaa vahvan verkoston ympärillesi. On huomattu, että nelikymppinen sinkku voi kokea tukiverkkonsa vahvemmaksi kuin naimisissa oleva.

Useat sinkut voivat nauttia perhe-elämästä ystävien ja sukulaisten lasten seurassa, vaikka heillä itsellään ei olisi lapsia. He saavat ”rusinat pullasta”: ihania leikkihetkiä iloisten lasten kanssa ilman yövalvomisia ja itkuja.

Elämästä saa muutenkin nauttia vapaammin sinkkuna. Sinkut kuvaavat voivansa elää arkeaan juuri niin kuin haluavat. Syödä vaikka suklaata iltapalaksi. Töihin voi panostaa täysillä tai vaikka lähteä tekemään uraa ulkomaille. Koulutus ja työ tarjoavat vaihtoehtoisia päämääriä elämälle.

Nelikymppinen sinkku ei välttämättä kadu mitään. Jos hän jotain harmittelee, niin arkuutta tehdä aloitetta silloin, kun oli kiinnostunut. Olisi myös voinut jo aiemmin alkaa ajatella, että elämä voi olla tällaisenaan täysipainoista.

Muutama vuosi sitten moni saattoi vielä keskittyä vertailemaan omaa elämäänsä muiden tilanteisiin ja elämään ”sitten kun olen naimisissa” -asenteella. Haastattelemani nelikymppiset sinkut kertovat nykyään tietoisesti kiinnittävänsä huomiota sinkkuuden hyviin puoliin. Myös uskonnollinen vakaumus voi tuoda rauhaa sinkkuuden keskelle. Asiat menevät juuri niin kuin pitääkin.

Tiedät hyväksyneesi sinkkuuden, kun opit painottamaan sen hyviä puolia ja elämään niiden mukaan. Sinkkuuden hyväksyminen ei tarkoita, ettet enää ikinä voisi unelmoida puolisosta. Se tarkoittaa, että tiedät elämäsi olevan hyvää - parisuhteella tai ilman.

Sanna Korpela
psykologi

Lähteet:

Barrett, A.E. (1999) Social support and life satisfaction among the never married examining the effects of age, Research on aging, 21, 46-72.

Kaufman, G. & Goldscheider, F. (2007) Do men”need” a spouse more than women? Perceptions of the importance of marriage for men and women, The Sociological Quarterly, 48, 29-46.

Schachner, D.A., Shaver, P.R. & Gillath, O. (2008) Attachment style and long-term singlehood, Personal Relationships, 15, 479-491.

Tekstiä varten on haastateltu kolmea n. 40-vuotiasta sinkkua.