Masennus on sairaus jota leimaa pidempään jatkunut alentunut mieliala sekä kyvyttömyys tuntea mielenkiintoa tai mielihyvää. Masennusta voi esiintyä lievemmässä muodossa, jolloin se ei välttämättä vaikuta arkeen voimakkaasti. Vaikeassa masennuksessa sairastuneen mielihyvän tunteet vähenevät rajusti ja seksuaalinen halukkuus pienenee.

Sairastunut kokee yleensä avuttomuutta, toivottomuutta ja saattaa kadottaa kosketuksen itseensä toimijana lähes kokonaan.  On havaittu, että masentuneet aikuiset kärsivät helposti myös parisuhdeongelmista. Tämän voi hyvin ymmärtää, kun tietää, miten kokonaisvaltaisesti masennus vaikuttaa ihmisen minäkuvaan, itsearvostukseen ja toimintakykyyn. Sairauden asteesta ja voimakkuudesta näyttää riippuvan myös sen vaikutus parisuhteeseen.

Masennus vaikuttaa usein parin elämään sitä kautta, että sairastuneen osallistuminen ja kiinnittyminen suhteeseen vähenee. Masentunut ei välttämättä jaksa tehdä asioita yhdessä eikä näytä nauttivan kumppanistaan samalla tavalla kuin aikaisemmin. Masennus saattaa tulla näkyviin myös tavallista voimakkaampana ärtymyksenä, vihamielisyytenä tai kiukun purkauksina. Tällöin pari voi olla vaarassa ajautua kielteisen vuorovaikutuksen kehälle. Myös vetäytyminen ja apaattisuus voi hankaloittaa parisuhdetta.

Sairastuneen kumppani kokee usein voimakasta yksinäisyyttä. Hän saattaa myös kokea pakottavaa tarvetta tehdä asioita masentuneen kumppaninsa puolesta, kun tämä ei jaksa.  Masennus vaikuttaa siihen, että vuorovaikutus ja suhteessa olemisen tavat muuttuvat. Parisuhde saattaa kadota, kun kumppani ryhtyy sairastuneen vanhemmaksi.

Masennusta hoidetaan yleensä lääkkeillä sekä yksilö- tai ryhmäpsykoterapialla. Uusissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että joskus pariterapia on yhtä hyvä hoito masennukseen kuin yksilöterapia. Pariterapia on suositeltavaa silloin, kun suhteessa on masennuksen lisäksi parisuhdeongelmia. Pariterapiaan on mahdollista saada lääkärin B -lausunto ja Kelan tuki, kun toinen kumppaneista sairastaa masennusta.