Kuntoutuminen psyykkisestä sairastumisesta tapahtuu osana arkea vähitellen. Sairastumista voi ajatella kriisinä, vaikeana elämäntapahtumana, josta toipuminen on mahdollista, mutta se vie aikaa.

Jokaisella parisuhteella on oma elämänkaarensa ja tarinansa. Toisen osapuolen sairastuminen muuttaa tätä tarinaa. Mitä jaetumpi ja selkeämpi parin tarina on ennen sairastumista, sitä paremmin pari pystyy sisällyttämään sairastumisen osaksi yhteistä elämänkaarta. Yhteinen historia vahvistaa tunnetta siitä, että monenlaisesta on selvitty.

Parisuhteet ovat lähtökohtaisesti erilaisia. Toisissa suhteissa on enemmän resilienssiä, joustavuutta vaikeissa tilanteissa. Resilienssillä viitataan ihmisten kykyyn vastustaa ja kestää kriisejä sekä palautua niistä. Pariskunnat kohtaavat elämässä monenlaisia kriisejä. Sairastumisen koskettaessa, parin voimavarat, vahvuudet ja kyky ratkaista ongelmia auttavat sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Tärkeää on, että suhteen molemmat osapuolet voivat kokea välittämistä, huolenpitoa ja yhteyttä sairaudesta huolimatta.

Psyykkinen sairastuminen ei tarkoita parisuhteen loppua. Monet psyykkiset sairaudet ovat sellaisia, että niiden kanssa pystyy sopivan hoidon löytyessä elämään normaalia elämää. Vaikeissakin psyykkisissä sairauksissa voi olla pitkiä hyviä jaksoja, jolloin parisuhdekin voi kerätä voimia ja palautua. Toisaalta hankalissakin vaiheissa asioiden jakaminen ja hyvä tunneyhteys auttavat sekä sairastunutta että hänen kumppaniaan selviytymään.


Tutkimuksissa on havaittu, että kumppanin tuki auttaa paranemisprosessissa. Näin on myös psyykkisen kivun kohdalla. Yhdessä selätetyt pelot voivat itse asiassa vahvistaa suhdetta ja kokemusta siitä, että toinen pysyy rinnalla elämän vaikeimmissa kohdissa.