Persoonallisuushäiriöllä tarkoitetaan vakavia häiriöitä ihmisen persoonallisuudessa, tunne-elämässä ja käyttäytymistavoissa. Häiriö tulee esiin etenkin vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja siihen liittyy lähes aina huomattavaa ahdistusta ja sosiaalista haittaa. Häiriön aiheuttajaksi epäillään lapsuuden ympäristötekijöiden, perinnöllisyyden ja biologisten tekijöiden yhteisvaikutusta. Monilla persoonallisuushäiriöisillä on taustallaan rikkonainen lapsuus. Persoonallisuushäiriön oireet riippuvat häiriön tyypistä, mutta yhteistä niille on pitkäaikaisuus sekä se, että ne aiheuttavat joustamattomia käytöstapoja ja heikentävät toimintakykyä.

Parisuhteessa persoonallisuushäiriö saattaa näkyä konflikteina. Sairastuneella voi olla huono impulssikontrolli ja yllättäviä vihan puuskia. Näitä esiintyy yleensä silloin, kun sairastunut kokee, ettei hänen tarpeitaan huomata heti tai että elämä parisuhteen ulkopuolella aiheuttaa stressiä. Hankaluuksia saattaa myös tulla, kun sairastuneen pitäisi osoittaa omaa haavoittuvuuttaan.

Tutkimuksissa on havaittu, että monen sairastuneen lapsuuden perheessä on esiintynyt vääristynyttä tunneilmaisua ja vihamielisyyttä. Tämä saattaa aiheuttaa sen, että parisuhteessa omaan puolisoon tai kumppaniin luottaminen voi olla hyvin vaikeaa. Persoonallisuushäiriöstä kärsivien suhteissa on enemmän väärinymmärryksiä, huonoa kommunikaatiota ja verbaalista aggressiota.

Hoitoa pohdittaessa olisi tärkeää, että mahdollisella pariterapeutilla olisi kokemusta persoonallisuushäiriöistä.