Parisuhteeseen taakkaa tuo myös tunteiden vuoristorata, jonka sairaus tuo tullessaan. Tämä on raskasta sairastuneelle, mutta myös puolisolle. Kumppani voi sopeuttaa omaa käyttäytymistään sairastuneen mielialanvaihteluihin ja unohtaa omien tunteittensa ja kokemustensa merkityksen. Elämä saattaa vaihdella toivon ja epätoivon välillä. Joskus sairastunut voi kokea harhaluuloja tai mustasukkaisuutta ja syytellä kumppania asioista, joita tämä ei ole tehnyt. Kumppani voi tämän johdosta alkaa kaventaa omaa toimintaansa ja tulla araksi ja varovaiseksi vuorovaikutuksessaan.

Turhautuminen ja avuttomuus saattavat tulla tutuiksi, kun oma apu ei riitä puolison tervehdyttämiseksi. Läheiset voivat kokea myös syyllisyyttä miettiessään omaa rooliaan sairastumisessa. Sairauden alkuvaiheessa sairastuneen kumppani saattaa myös ihmetellä, miksi toinen vetäytyy. Onko hän tyytymätön suhteeseen tai olenko itse tehnyt jotain väärin? Kumppani voi myös kokea surua läheisen menetyksestä sairaudelle sekä empaattista myötäelämisen kipua rakkaan ihmisen puolesta.

Usein on hankala erottaa, mikä käytös on sairauden aiheuttamaa ja mikä liittyy parisuhteen normaaliin vuorovaikutukseen. Voi tuntua vaikealta kysyä toiselta sairaudesta tai kuvitellaan, että ikävästä asiasta puhumattomuus auttaisi sairastunutta.

Sairastuneen on hyvä pitää huolta omasta jaksamisestaan. Psyykkisissä ongelmissa paranemisprosessi on hidas, ja on tärkeää ettei uuvuta itseään. Sairastuminen tuo suhteeseen myös ulkopuolista stressiä. Taloustilanne saattaa heikentyä toisen joutuessa mahdollisesti pois työelämästä. Parisuhteen toinen osapuoli saattaa joutua huolehtimaan suuremmaksi osaksi kotitöistä ja lastenhoidosta. Tämän myötä aika ystävien tai perheenjäsenten tapaamiseen vähenee. Tutkimuksissa on havaittu mielenterveysongelman lisäävän riskiä eristäytyä. Tämä on ikävä tilanne, sillä juuri sosiaaliset suhteet auttavat jaksamisessa.

Sairastuneen kumppani voi uupuessaan alkaa pohtia vakavasti eroa. Samaan aikaan huoli sairastuneesta on suuri. Eroa kannattaa pohtia tarkkaan ja olla tietoinen eron syistä. Sairastuneen kohdalla erouhan ja eron aiheuttamat tunteet ovat voimakkaampia ja hänen psyykkiset selviytymiskeinonsa usein rajalliset. Sairastuneen puoliso voi pelätä, että kertoessaan eroaikeistaan puoliso voisi satuttaa itseään. Sairastavalle on tärkeää, että eroon voi valmistautua ja että siitä pystytään puhumaan. On myös hyvä varmistua, että molemmilla on käytettävissä ammattilaisen tukea kriisitilanteessa.