Perheväkivalta on lisääntynyt ja tekotavat muuttuneet. Vakavimmin suomalaisia parisuhteita ja perheitä varjostaa perheväkivalta. Viimeisen viiden vuoden aikana perheväkivalta yhteensä on kasvanut 41 prosenttia, vaikka esimerkiksi tapot ja surmat ovat vähentyneet 46 prosenttia.

Poliisin tietoon tulleiden, perheissä tapahtuneiden pahoinpitelyjen määrä oli vuonna 2013 yhteensä 3 521 tapausta: määrä on kasvanut viisi vuotta aiemmasta 42 prosenttia. Vuonna 2013 suomalaisissa kodeissa perheenjäsen pahoinpideltiin törkeästi 158 kertaa. Laiha lohtu on se, että törkeät pahoinpitelyt kodeissa vähenivät tarkastelujaksolla 12 prosenttia.

Perheväkivallaksi määriteltyjen raiskausrikosten määrä on viidessä vuodessa yli kaksinkertaistunut. Poliisin tietoon tulleita, perheessä vuonna 2013 tapahtuneita raiskausrikoksia oli Suomessa 45 tapausta.

Kun katselen Tilastokeskuksen taulukkoja, mietin: missä on henkisen väkivallan määrä? Kuinka moni nainen tai mies on kärsinyt menneenä viitenä vuonna henkisestä väkivallasta, joka helposti johtaa fyysiseen? Kuinka haavoittavia muotoja se on saanut, mitä lapset ovat joutuneet näkemään ja kuulemaan?

Mietin mielessäni perheväkivallan nollatoleranssia, unelmaa sellaisesta. Ensimmäinen lyöntiin kohotettu käsi – ja uhri poistuu heti, eikä palaa. Ensimmäinen syvältä kouraiseva henkinen alistaminen – ja uhri poistuu paikalta heti, eikä palaa.

Työpaikoillakin nollatoleranssi on paras ja toimivin keino asiallisten ja turvallisten olosuhteiden luomiseksi kaikille. Jos kodeissa olisi vallalla nollatoleranssi, sekä tekijä että uhri hyötyisivät. Tulisi selväksi, että henkiselle ja fyysiselle väkivallalle sanotaan ei, ei ja ei. Miten voimaannuttaisimme kanssasisaria ja -veljiä sanomaan kaikelle perheväkivallalle lopullisesti ei?

Heli Vaaranen
Väestöliitto
Parisuhdekeskuksen johtaja