Seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on aina rikos. Asia ei muutu, vaikka tekijänä olisi uhrin puoliso, erossa asuva puoliso tai muu läheinen. Kun seksuaalista väkivaltaa, pakottamista ja hyväksikäyttöä tapahtuu parisuhteessa, ei ole kyse seksistä. Silloin kyse on vääristyneestä vallankäytöstä ja alistamisesta. Rajan vetäminen on joskus vaikeaa.

Raiskaus avioliitossa muuttui rikokseksi Suomessa vuonna 1994. Tämä lainmuutos tapahtui myöhään verrattuna muihin EU-maihin. Esimerkiksi Ruotsissa raiskaus avioliitossa on ollut rikos vuodesta 1962 lähtien.

Väkivaltaisessa liitossa elävän naisen voi olla vaikeaa tunnistaa sellainen seksuaalinen kanssakäyminen, joka ei kuulu hyvään suhteeseen. Rajan vetäminen toivotun seksuaalisen kanssakäymisen ja pakotetuksi joutumisen välillä ei ole helppoa. Naiset eivät useinkaan määrittele kokemaansa seksuaalista väkivaltaa raiskaukseksi. Näin voi käydä, vaikka he tiedostaisivat, etteivät ole ryhtyneet seksuaaliseen kanssakäymiseen vapaaehtoisesti.

Parisuhteessa nainen voi ryhtyä seksiin myötäilläkseen väkivaltaista kumppaniaan. Näin hän yrittää välttää pahemmat riidat ja seuraukset. Mitä läheisempi tekijä on, sitä vähemmän fyysistä voimaa hän tarvitsee pakottaakseen naisen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Parisuhteessa seksuaalinen väkivalta johtaakin useammin henkisiin seurauksiin, ei fyysisiin vammoihin

Kaikilla oikeus omiin päätöksiin

Jokaisen ihmisen perusoikeuksiin kuuluu oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Tämä tarkoittaa myös seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Jokaisella on oikeus päättää omasta ruumistaan ja seksuaalisuudestaan.  Tämä pätee myös avio- ja avoliittoon ja seurustelusuhteeseen.

Seksuaalirikokset loukkaavat jokaiselle ihmiselle kuuluvaa oikeutta määrätä omasta seksuaalisuudestaan. Seksuaalirikoksia ovat mm. raiskaus, pakottaminen seksuaaliseen tekoon, lapsen tai aikuisen seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta.

Seksuaalisen väkivallan seuraukset

Seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö voivat pahimmillaan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ja laajasti uhrin elämään kuten työkykyyn, mielenterveyteen, seksuaalisuuteen, parisuhteeseen, vanhemmuuteen ja elämänhallintataitoihin. Lapsuudessa koettu trauma voi aktivoitua aikuisiässä.

Seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön kohteeksi voi joutua kuka tahansa. Kohteeksi joutunut kantaa lähes poikkeuksetta syyllisyyttä ja häpeää tapahtuneesta, vaikka ne kuuluisivat pelkästään tekoon syyllistyneelle.

Useimmiten uhri on nainen. Osassa tapauksista tekijä ja uhri eivät tunne toisiaan ennestään, ja väkivalta tapahtuu yllättäen. Vielä tavallisempaa kuitenkin on, että uhri ja tekijä ovat toisilleen tuttuja, tutustumassa toisiinsa tai parisuhteessa keskenään.

Vuonna 2005 naisille tehdyssä suuressa kyselytutkimuksessa selvitettiin myös seksuaalista väkivaltaa. Kysymys kuului, oliko nainen kokenut sitä vähintään kerran 15 vuotta täytettyään. Seksuaalista väkivaltaa tai uhkaavaa käyttäytymistä olin näin määriteltynä kokenut nykyisessä parisuhteessaan 4,3 prosenttia naisista. Vastaavassa kyselyssä vuonna 1997 luku oli 5,9 prosenttia. Entisessä parisuhteessa luku oli vuoden 1997 tutkimuksessa 18,7 prosenttia ja vuoden 2005 tutkimuksessa 17,3 prosenttia. Myös tämä väkivallan muoto oli siis vähän vähentynyt.  

Ilmoittaminen harvinaista

Seksuaalisen väkivallan yleisyyden arviointia vaikeuttaa se, että huomattava osa uhreista ei tee ilmoitusta poliisille. Raiskauksien vuosittaisista määristä on esitetty erilaisia arvioita, jotka perustuvat Suomessa tehtyihin uhritutkimuksiin, Raiskauskriisikeskus Tukinaisen saamiin yhteydenottoihin ja poliisin tekemiin arvioihin. Esimerkiksi Tukinaisen tilastoinnin mukaan soittoja ja soitonyrityksiä on kuukausittain 1000–1200. Suomessa kynnys ilmoittaa seksuaalisesta väkivallasta poliisille vaikuttaa viime vuosina madaltuneen. Tapauksista kuitenkin vain joka viides johtaa oikeudenkäyntiin