Päätitkö, ettet koskaan löisi naista?


Väkivaltaisen miehen on vaikea myöntää olevansa väkivaltainen: monet miehet pitävät kunnia-asiana, että ”naista ei lyödä”. Väkivalta murentaa uhrin käsityksen itsestään, mutta se on lannistavaa myös tekijän itsetunnolle.

Vaikeat tunteet

Väkivallan tekijä vähättelee tekojaan monin tavoin, sillä ihmisen on vaikea kohdata omaa väkivaltaisuuttaan. Yksi kertoo puolison ärsyttäneen, toinen sanoo olevansa kiivas ihminen. Kolmas syyttää alkoholia. Näistä mikään ei ole väkivallan todellinen syy. Väkivaltaa selitetään mustasukkaisuudella, vaikka siinä ei ole mitään romanttista. Väkivallasta voi päästä irti vain ottamalla vastuun omista teoistaan. Väkivalta on rikos.

Monet miehet kokevat naisen olevan sanallisesti heitä vahvempi. Miehen voi olla vaikea laittaa rajaa siihen, miten hänelle puhutaan. Riitely merkitsee hänelle kunnioituksen menettämistä omaa itseä ja puolisoa kohtaan. Väkivallan taustalla on monesti avuttomuuden ja neuvottomuuden tunne.

Miehellä on samat psykologiset tarpeet lohtuun ja kuulluksi tulemiseen kuin naisella. Jos mies yrittää kieltää itseltään nämä tarpeet, hän jää yksin tunteidensa kanssa. Ahdistus ja suru jäävät käsittelemättä. Pelko hylätyksi tulemisesta muuttuu vihaksi. Silloin mies ei kohtaa loukkaantumisen tunnettaan vaan ajattelee, että puoliso on vaikea. Väkivalta on viimeinen keino vaikuttaa puolison käytökseen, ajatuksiin ja tunteisiin.

Syyllisyys estää lapsen kohtaamisen

Lasten ajatteleminen herättää väkivallan tekijässä yleensä syyllisyyttä. Moni ajattelee, että lapsi ei ole kuullut tai nähnyt väkivaltaa. Lapsi tietää yleensä enemmän, kuin vanhemmat kuvittelevat. Vanhempien parisuhdeväkivallan on todettu olevan erityisen haitallista lasten mielenterveydelle.

Häpeä ja syyllisyys estävät pohtimasta väkivallan seurauksia. Lapsen maailmaan asettuminen auttaa väkivallan tekijää ymmärtämään paremmin itseään ja muita perheenjäseniä. Käsitellessään väkivaltaa mies pohtii myös omaa lapsuuttaan. Miehessä herää ymmärrys lapsen kokemaa kohtaan, jolloin hänen on mahdollista luoda uusi suhde omiin lapsiinsa.

Huoli on riittävä syy hakea apua

Väkivallan paljastuminen herättää voimakkaita tunteita niin miehessä kuin hänen lähipiirissäänkin. Mies voi kokea, että hän ei saa ymmärrystä, ja ihmiset alkavat karttaa häntä.

Joskus väkivalta kääntyy sisäänpäin ja miehessä herää itsetuhoisia ajatuksia. Ne kuvaavat suurta ahdistusta, mutta ne eivät automaattisesti merkitse aikomusta satuttaa itseä. Ahdistavassa tilanteessa tulevaisuus näyttää mustalta ja toivottomalta. Itsetuhoisista ajatuksista ja ahdistuksen tunteesta on puhuttava ulkopuoliselle auttajalle mahdollisimman nopeasti.

Jos väkivaltaan liittyy pelko aseista, miehen on heti otettava yhteyttä poliisiin. Väkivallan paljastaminen virkavallalle tuntuu monista vaikealta, mutta se on sen arvoista tilanteesta ylipääsemiseksi. Virkavallan apu ei koskaan saa jäädä ainoaksi avuksi, vaan keskusteluapu on yhtä tärkeää.

Voit sopia puolisosi kanssa aikalisä-periaatteesta: kummallakin on lupa poistua tilanteesta, jos se tuntuu uhkaavalta. Väkivallan tekijän on hyvä tehdä turvasuunnitelma eli yksityiskohtainen suunnitelma uhkaavan tilanteen varalle. Mieti, mitä sinussa tapahtuu, kun väkivalta alkaa. Opettele tunnistamaan merkkejä, joista tiedät, että olet menettämässä malttisi. Minne voit mennä silloin?

Huoli omasta väkivallasta on riittävä syy hakea apua. Jussi-työ, Lyömätön linja, perheneuvojat ja pariterapeutit auttavat. Monet miehet ovat kokeneet hyväksi väkivaltaisten miesten ryhmät. Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin piilottelemaan väkivaltaa.

Lisätietoa:

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakivalta/

https://www.turvakoti.net/site/?lan=1

Elina Nurminen 
Psykologi 
Väestöliiton parisuhdekeskus

Lähteet:

Flinck, A. (2006) Parisuhdeväkivalta naisen ja miehen kokemana – Rikottu lemmenmarja. Tampereen yliopisto.

Hautamäki, J. (1999) Perheväkivalta, käännekohta miehen elämässä. Espoo: Naisten Apu.

Holma, J.M. & Wahlström J. (toim.), (2005) Iskuryhmä: Miesten puhetta Vaihtoehto väkivallalle -ryhmissä. Helsinki: Helsinki University Press.

Husso, M. (2003) Parisuhdeväkivalta, lyötyjen aika ja tila. Tampere: Vastapaino.

Jolkkonen, P. & Varjonen P. (2003) Väkivalta – tunteita, toimintaa ja vastatunteita. Helsinki: Miessakit.

Nyqvist L. (2001) Väkivaltainen parisuhde, asiakkuus ja muutos. Prosessinarviointi parisuhdeväkivallasta ja turvakotien selviytymistä tukevasta asiakastyöstä. Turku: Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu, 28.

Nyqvist, L. (2004) Muuttaa vai hoitaa? Haaste, 4(4),12–13.

Salo, Sirpa (2011) Parisuhdeongelmat ja lasten psyykkinen hyvinvointi: kaksi tutkimusnäkökulmaa. Jyväskylän yliopisto.

Törmä, S. & Tuokkola, K. (2010) Jussi-työ. Miesten perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön ulkoinen arviointi. Sosiaalikehitys Oy.