Kuulutko sinä viidesosaan miehistä, joita puoliso on lyönyt?

Tutkimuksen mukaan 16 % suomalaismiehistä on joutunut puolison väkivallan tai uhkailun kohteeksi. Yli viidesosa miehistä on ollut väkivallan uhri aikaisemmassa suhteessaan. Parisuhdeväkivaltaa esiintyy kaikissa sosiaaliluokissa.

Tunnistatko väkivallan?

Naisten tekemä väkivalta on usein sanallista. Nainen huutaa, kritisoi tai kieltäytyy puhumasta. Hän ei suostu tekemään päätöksiä yhdessä tai nolaa toisen ystävien edessä. Moitteet voivat liittyä miehen vaatteisiin tai kykyyn hoitaa lapsia. Tämä kaikki on henkistä väkivaltaa. Henkinen väkivalta saa seksuaalisen muodon, kun siihen liittyy toisen seksuaalisuuden tai kehon kritisointia ja vertaamista muihin.

Fyysistä väkivaltaa on lyöminen, raapiminen ja potkiminen. Se voi olla pakottamista, niin että puoliso ei pääse kulkemaan huoneesta toiseen. Tärkeiden esineiden tai lemmikkieläimen satuttaminen on yhtälailla väkivaltaa. Mies voi yrittää hillitä naista pitämällä hänestä kiinni tai estämällä hänen liikkumistaan, jolloin mies itsekin syyllistyy väkivaltaan.

Väkivalta voi olla tilannekohtaista väkivaltaa, jolloin kadotettu tunneyhteys näyttäytyy kritisoimisena ja hyökkäyksenä. Laukaisijana voi olla pelko hylätyksi tulemisesta, viha tai riita. Nainen yrittää väkivalloin hakea mieheltä reaktiota. Tilannekohtainen väkivalta on usein molemminpuolista. Väkivalta voi olla myös jatkuvaa kiusaamista, jolloin puoliso käyttää väkivaltaa kumppaninsa kontrolloimiseen ja alistamiseen. Osalla kiusaajista on persoonallisuuteen liittyvä häiriö, jolloin väkivalta on vain yksi keino saada se, mitä he haluavat.

Miehet kestävät naisen fyysistä väkivaltaa pitkään. He selittävät, että se ei ole oikeaa väkivaltaa, sillä he ovat monesti isompikokoisia kuin nainen. Väkivalta traumatisoi miehiä, vaikka nainen ei fyysisesti olisikaan miestä vahvempi eikä miehelle tulisi näkyviä fyysisiä vammoja.

Miten suojaudut väkivallalta?

Puolisona et voi parantaa kumppanisi väkivaltaa. Voit kuitenkin suojautua siltä laatimalla etukäteen turvasuunnitelman. Turvasuunnitelmaan kuuluu yksityiskohtaiset ohjeet pakoreitistä, ulos lähtemisen verukkeesta ja hätänumeroista. Jos mahdollista, voit sopia puolisosi kanssa aikalisä -periaatteesta: kummallakin on oikeus poistua paikalta, jos tilanne käy uhkaavaksi. Turvallisinta sinulle ja lapsillesi on, että ette altistu väkivallan uhalle.

Väkivallan käsitteleminen vaatii ammattiapua. Väkivaltaa käyttävän on hyvä sitoutua keskusteluapuun vähintään vuodeksi. Väkivaltaa kohdanneena miehenä voit hakeutua puhumaan kokemastasi ammattilaisen kanssa. Pariterapeutit ja perheneuvojat auttavat.

Jos väkivalta ei lopu

Puolisot havahtuvat väkivaltaan monesti myöhään, sillä väkivalta tapahtuu sykleissä. Väkivallan lisäksi parilla on rauhallisia jaksoja ja hyvittelyä. He ovat voineet tottua väkivaltaan. Lähteminen väkivaltaisesta suhteesta tapahtuu yleensä silloin, kun uhri huomaa väkivallan olevan jatkuvasti läsnä.

Väkivaltaisesta suhteesta eroaminen on yleensä vaikeaa, sillä kummallakin on ristiriitaisia tunteita toisiaan kohtaan. Puolisojen tulevaisuuden toiveet ailahtelevat. Erotilanteessa väkivaltaa tehnyt vakuuttaa, että hän muuttuu.

Jos olet kokenut väkivaltaa, kehotan sinua luottamaan enemmän tekoihin kuin sanoihin. Tarkastele tilannetta pitkällä aikavälillä, äläkä tee päätöksiä muutaman kuukauden rauhallisen jakson perusteella.

Joskus ero voi olla lapsen kehityksen kannalta parempi kuin yhdessä pysyminen. Näin on silloin, kun vanhemmat eivät ole pystyneet lopettamaan keskinäistä väkivaltaansa. Tutkimusten mukaan vanhempien parisuhdeväkivalta on erityisen haitallista lapsen mielenterveydelle.

Lisätietoa:

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakivalta/

https://www.turvakoti.net/site/?lan=1

http://www.maria-akatemia.fi/ehkaiseva-vakivaltatyo

Elina Nurminen 
Psykologi  
Väestöliiton parisuhdekeskus

Lähteet:

Flinck, A. (2006) Parisuhdeväkivalta naisen ja miehen kokemana – Rikottu lemmenmarja. Tampereen yliopisto.

Fowler, K. A. & Westen, D. (2011) Subtyping male perpetrators of intimate partner violence. Journal of Interpersonal Violence, 26(4), 607–639.

Heiskanen, M. & Ruuskanen, E. (2010) Tuhansien iskujen maa – miesten kokema väkivalta Suomessa. Helsinki: HEUNI.

Husso, M. (2003) Parisuhdeväkivalta, lyötyjen aika ja tila. Tampere: Vastapaino.

Johnson, M. P. (2008) A typology of domestic violence: Intimate terrorism, violent resistance, and situational couple violence. Boston: Northeastern University Press.

Jolkkonen, P. & Varjonen P. (2003) Väkivalta – tunteita, toimintaa ja vastatunteita. Helsinki: Miessakit.

Nyqvist L. (2001) Väkivaltainen parisuhde, asiakkuus ja muutos. Prosessinarviointi parisuhdeväkivallasta ja turvakotien selviytymistä tukevasta asiakastyöstä. Turku: Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu, 28.

Nyqvist, L. (2004) Muuttaa vai hoitaa? Haaste, 4(4), 12–13.

Salo, Sirpa (2011) Parisuhdeongelmat ja lasten psyykkinen hyvinvointi: kaksi tutkimusnäkökulmaa. Jyväskylän yliopisto.