Vanhemmuus on laadullisesti riippuvainen parisuhteen laadusta. Kun pari saa lapsia, on parisuhde kyettävä muuttamaan vanhemmuussuhteeksi, jossa molemmilla puolisoilla on tärkeä rooli. Tämä vie aikaa ja vaatii harjoittelua.

On hyvä muistaa, että me sekä saamme että otamme paikkamme äitinä ja isänä. Lisäksi on tärkeää vanhempina kyetään säilyttämään myös niin sanotut puolisoroolit ja ottamaan kahdenkeskisyyttä, ettei vanhemmuus kaappaa koko suhdetta. Tämä on erittäin tärkeää intiimiyden ja seksuaalisuuden säilymiselle.

Parisuhteen luonteella on ratkaiseva vaikutus vanhemmuuteen. Vanhempien parisuhteen ongelmalliset puolet vaikuttavat selkeämmin lasten elämään kuin myönteiset puolet. Varsinkin väkivaltainen vuorovaikutus näyttää siirtyvän sukupolvien yli. Silloin kun vanhemmat ovat lämpimiä ja tukevat toisiaan, heidän lapsensa ilmaisevat näitä samoja piirteitä omissa suhteissaan.

Vanhempien vieraantuneen tai jatkuvasti riitaisan suhteen seuraaminen on lasten myöhempää elämää ajatellen haitallisempaa kuin se, että lapset näkevät riitelevän ja ratkaisevan ristiriitojaan. Oleellista on se, että lapset näkevät sovinnon lievittävän ilmapiiriä ajoittain.

Lapset sietävät vanhempiensa vaikeitakin elämäntilanteita ja kriisejä, jos asiat kehittyvät ja ratkeavat. Paljon hankalampaa lasten kannalta on se, että ristiriidat jatkuvat samanlaisina eikä mikään muutut. Siksi on hyödyllistä hakea ammattiapua, jos pari ei keskenään kykene muuttamaan tilannetta paremmaksi.