Paremman eron abc

1. ”Mitä näitä eron syitä enää vatvomaan, kun ero on jo selvä"

Ero on yleensä epätasapainoinen. On tavallista, että toinen päättää erosta ja toinen joutuu suostumaan eroon. Se osapuoli, joka ei olisi toivonut eroa, jää yleensä kaipaamaan vastauksia eron syihin. Tyydyttäviä vastauksia kuitenkaan on harvoin. Toiselta loppuu kiintymys tai hän kaipaa uutta suuntaa elämäänsä, johon toinen ei valitettavasti mahdu.

Eron luonne on hyvä ymmärtää: eropäätöksen tehneen seuraava askel on auttaa toinen sopeutumaan ajatukseen. Se vie aikaa ja on työlästä, mutta varmistaa hyvän eron.

2. ”Mun ystävät on sitten mun ystäviä, sinä et niitä tapaa”

Eron myötä osapuolten ihmissuhteet muuttuvat. Muutos voi pelottaa ja pelko voi näkyä esimerkiksi yrityksenä omia ystäviä. Ero kuitenkin vaikuttaa kaikkiin ja näin ollen on luontevaa, että osa ystävistä tulee entistä läheisemmiksi ja osa sen sijaan etääntyy eron vuoksi.

Ystävien säilymistä auttaa avoimuus omasta erosta sekä ymmärrys ystävien tilannetta kohtaan. Yleensä ihmiset eivät halua asettua kummankaan puolelle, vaan aika näyttää, miten ihmissuhteet asettuvat: millaisia yhteisiä asioita tai kiinnostuksen kohteita löytyy jatkossa.

3. ”Pysytäänkö me ystävinä eron jälkeenkin?”

Ero on ennen muuta luopumista. Luovutaan ainakin parisuhteesta ja usein luovutaan myös ystävyydestä kumppaniin. Joskus ero voidaan toteuttaa niin, että osapuolten ystävyys säilyy. On kuitenkin tavallista, että se osapuoli, joka ei ole eroa toivonut tai on sitä vastustanut, ei pysty ainakaan eron alkuaikoina ajattelemaan toista ystävänä, sillä luopumisen tuskan ja kaipauksen vuoksi tavallinen kommunikointi voi tuntua ylivoimaiselta.

Asiaa auttaa, jos ystävyydelle ei aseta suuria odotuksia tai paineita. Toivotaan ystävyyden jatkuvan, mutta varaudutaan myös siihen, että se ei ole enää mahdollista tai että se on mahdollista vasta pitkän ajan kuluttua.

Vanhempien ystävyys eron jälkeen lienee melko harvinaista, vaikka lööpeissä usein näkee, että ”erosimme ystävinä”. Tavallista on, että vanhemmat löytävät toimivan tavan huolehtia lapsen asioista niin, että lapsi saisi säilyä lapsena eikä hänen tarvitsisi kantaa vanhempien välisiä riitoja ja niihin liittyviä tunteita eikä hänelle asetettaisi liian suuria vaatimuksia.

Wallersteinin pitkittäistutkimuksen (erolapsia seurattiin 25 vuotta) keskeinen tulos oli, että lapset eivät samaistu vanhempiinsa vain yksilöinä, vaan parisuhteeseen heidän välillään. Lapsi näkee vanhempansa kaksikkona. Hän on intohimoisen ja intensiivisen tietoinen vanhempien välisestä suhteesta. Jokainen eronneen parin lapsi kertoi, riippumatta siitä, kuinka usein he tapaavat vanhempaansa, että ajatus heistä yhdessä rakastavana parina on menetetty.

Vanhempien yhteistyön eteen kannattaa työskennellä eron jälkeen, sillä mitä paremmin eron jälkeinen vanhemmuus saadaan toimimaan, sitä parempi lapsen tulevan kehityksen kannalta. Lapsen kannalta tärkeintä on, miten hän kokee vanhempien välisen kanssakäymisen, esimerkiksi vedetäänkö hänet osalliseksi riitoihin, miten vanhemmat puhuvat hänestä ja hänen asioistaan.

4. ”Et takuulla vie sitä suolasirotinta, se on yhteisillä rahoilla ostettu!”

Eniten parit riitelevät niistä tavaroita, kuten levyt ja kirjat, joihin molemmilla liittyy tunteita, ennen kaikkea yhteisiä tunteita (kirjat on hankittu ja luettu yhdessä, levyjä kuunneltu yhdessä...) Samalla, kun niistä luovutaan, luovutaan suhteeseen liittyvistä hyvistä tunteista ja muistoista.

Kiistatilanteissa tavaroiden jakamista voi auttaa arpominen. Ne tavarat, joista ei päästä suosiolla yksimielisyyteen, jaetaan tasavertaisiin kasoihin ja kasat arvotaan. Tavaroiden jakaminen voidaan myös jättää hautumaan pahimman kriisin yli, kunnes tunteet vähän tasoittuvat.

5. ”Sun uudella kumppanilla ei sitten ole mitään tekemistä meidän lasten kanssa”

Vanhempien ero muuttaa lasten elämää, mikä on aluksi vaikea hyväksyä. Lisäksi lapset ovat luonteeltaan konkreettisia ja haluavat asioiden säilyvän samanlaisina kuin ennenkin. Vanhempi vaistoaa tämän, minkä takia on ikään kuin helppoa asettaa toiselle vanhemmalle odotuksia ja vaatimuksia, mitä ei kuitenkaan tulisi tehdä, sillä ensisijaisesti kumpikin vanhempi vastaa itse omasta suhteestaan lapsiin. Lasten kuuleminen ja kuunteleminen syventää ja vahvistaa aina vanhemman suhdetta lapseen, minkä vuoksi lasten toiveiden kyseleminen ja huomioonottaminen rakentaa tilanteita hyvään suuntaan.

Vanhempi voi olla myös loukkaantunut toiseen vanhempaan ja pyrkii siksi kontrolloimaan lasten tilanteita toisen vanhemman luona. Loukkaantuminen on luonnollista ja ymmärrettävää. Olisi kuitenkin hyvä, että omaa pahaa mieltään ei siirtäisi lasten asioihin.

Joskus lapsi on itse hyvin loukkaantunut toiseen vanhempaan, mutta ei saa tai ei uskalla sitä ilmaista. Tällöin toiselle vanhemmalle voi tulla halu toimia lapsen äänitorvena. Jossain määrin näin voi tehdäkin. Pitkällä tähtäimellä olisi kuitenkin hyvä rohkaista ja tukea lasta ilmaisemaan toiveitaan ja tunteitaan suoraan vanhemmalle itselleen.

6. ”Sinä siis olet mennyt tuhoamaan minun levykokoelmani, törkeän lapsellista!”

Paha mieli siirtyy usein tavaroihin. Tuntuu auttavan, kun saa jotain rikottua. Rikkomisesta on kuitenkin seurauksia. Se kierrättää pahaa mieltä. Jossain määrin kannattaa hyväksyä, että ero tuo mukanaan myös tämänkaltaista toimintaa ja asioita kannattaa katsoa läpi sormien. Joskus asioihin pitää kuitenkin puuttua jämäkästi, jos toinen osapuoli ikään kuin hakee röyhkeyden rajaa, jonka toinen hänelle sallii. Tällaisessa tilanteessa raja kannattaa vetää nopeasti, sillä tavaroita saa helposti rikki.

Usein tilanne ratkeaa parhaiten ymmärtämällä, että rikkomisen syy on paha mieli: ”Sulla on noin paha mieli, että menit rikkomaan mun levykokoelmani…” Näin voidaan päästä puhumaan eron kipeistä tunteista, mikä auttaa eteenpäin vaikeassa tilanteessa.

7. ”Tämä on kaikki sen toisen naisen syytä, meillä olisi kaikki ihan hyvin ilman sitä narttua”

Kolmannen osapuolen mukanaan tuoma ero on usein kaikkein vaikein eroamisen muoto. Yllättävä ero sattuu aina enemmän kuin puhuttu ja harkittu ero. Jos yllättävään eroon liittyy lisäksi kolmas osapuoli, kipu saattaa olla huomattavan kova, usein jopa sietämätön ja mielenhäiriöitä ja itsetuhoa aiheuttava. Tällaisella tavalla erota on huomattavan ikävät ja pitkäaikaiset vaikutukset sekä seuraukset jokaiseen perheenjäseneen. Tilanteeseen pitäisi saada pitkäkestoista ammattiapua mahdollisimman pian.

Lasten kannalta tärkeintä on pitää huoli siitä, - kun aikuiset ovat omissa kriiseissään -, että joku pitää huolta heidän perustarpeistaan. Muistettava on myös, että aikuisten intiimi- eikä seksielämä ei kuulu lapsille, heitä on siltä suojeltava uskottomuustapauksissakin. Puhumalla asioista, jotka eivät kulu lapsille, aikuiset voivat purkaa omaa pahaa oloaan tavalla, josta on lapsen kehitykselle ja vanhemmuussuhteelle vakavat seuraukset. Lapsen oma identiteetti vanhempien yhteisenä lapsena voi vaurioitua.

Seuraukset voivat näkyä myös sukupuolikysymyksinä. Aikuisten tulee miettiä minkälaisen asenteen hän siirtää lapselle moittiessaan, nimitellessään jne. toista vanhempaa . Vakavinta on, että asenteilla on riski siirtyä myös suhteisiin, joita lapsella on tulevaisuuden parisuhteissaan.

On hyvä huomata, että lapset arvostavat sitä, että he näkevät vanhempiensa puhuvan arvostavasti toisilleen ja toisistaan. Lapsi tarvitsee vanhempien yhteistyötä.

8. ”Vien jokaisen asian oikeuteen, sinä et tästä erosta helpolla selviä. Minulle kuuluu lasten yksinhuoltajuus.”

Eron aiheuttama tuskaa ja pahaa mieltä puretaan usein uhkailemalla oikeudella. Pitämällä sekä omaa että toisen uhkailua merkkinä pahasta olosta, on mahdollista päästä käsittelemään omia tai toisen tunteita. Tunteiden käsittely vie asiaa enemmän eteenpäin kuin uhkaileminen: ”Tuntuu niin pahalta, kun saatoit meidät tähän tilanteeseen tai kun et huolehdi lapsista…”.

Usein ammattilaiset näkevät, että jos aikuiset eivät osaa tai pysty käsittelemään omia tunteitaan erossa, siirtyy niiden käsittely taisteluksi lapsista. Tärkeintä olisi jotenkin päästä käsiksi valtaviin surun ja syyllisyyden tunteisiin, jotka usein ovat aggressioiden takana. Ero on poikkeuksetta vanhemmille epäonnistuminen isossa elämän tehtävässä, jonka ovat yhdessä itselleen ilolla ja täynnä odotuksia ja toiveita hyvästä tulevaisuudesta ottaneet.

9. ”Vaadin, että lapset ovat joka toinen viikko minun luonani, vähempään en tyydy.”

Tiukkojen vaatimusten esittäminen voi myös olla keino purkaa pahaa mieltä, mutta se voi olla myös välttämätöntä, että saa myös oman äänensä kuuluviin. Ennen muuta se on kuitenkin merkki siitä, että vanhempien tulee keskustella asioista asiantuntijan, esimerkiksi perheasioiden sovittelijan kanssa. Kuntien sosiaalitoimet antavat perheasioiden sovittelua, jossa vanhemmilla on mahdollisuus selvittää keskinäisiä erimielisyyksiään eroon liittyen.

Pääasioiden ratkettua perhe voi kokoontua lopuksi yhteen sovittelijan luona ja antaa näin lapsille kokemuksen siitä, että vanhempien yhteistyö lasten asioissa jatkuu edelleen. Lapset eivät kaipaa seikkaperäisiä selostuksia sopimuksista tai sen syntyvaiheista, he kaipaavat tunnetta siitä, että vanhemmat voivat – erosta huolimatta – olla edelleen saman pöydän äärellä heidän kanssaan ja jutella tavallisista, arkipäiväisistä asioista ilman suuria tunnekuohuja. Yksikin perheen kokoontuminen on merkittävä. Se on lapselle arvokas muisto. Onnistunutta tapaamista edesauttaa se, jos etukäteen sovitaan, että hyvä tunnelma on tapaamisen tavoitteena.

10. ”Jos sinä ilmestyt uuden kumppanisi kanssa meidän Mikon rippijuhliin, niin minä jään niistä juhlista pois”.

Lasten juhlatilanteet aiheuttavat paljon pahaa mieltä, koska vanhemmat haluavat silloin erityisesti lapsen parasta, mutta näkemykset lapsen parhaasta voivat erota paljonkin. Lapsen juhlatilanteisiin vanhempien eron jälkeen joudutaan laatimaan aivan omat systeeminsä. Niistä kannattaa ruveta neuvottelemaan ajoissa, vähintään vuotta ennen itse tapahtumaa.

Jos ero on niin tuore, että juhlia ei ehditä suunnitella kunnolla, suositellaan joko uuden kumppanin jäämistä pois tilaisuudesta tai kaksien juhlien järjestämistä lapselle. Lapsen kannalta tärkeintä on sopuisa juhla ja että hän tuntee olevansa ”juhlakalu” ja että tässä iloitaan hänen elämästään ja vietetään siihen liittyviä traditioita.

Vuokko Malinen ja Virpi Lahtiharju
Toimittaja Essi Kähkönen on kirjoittanut aiheesta artikkelin HyväTerveys -lehden tunne-elämän erikoisnumeroon 3/2009.