Ero on eräs yksi elämän suurimpia kriisejä. Se aiheuttaa ahdistusta ja heikentää usein ainakin tilapäisesti ihmisen itsetuntoa. Ero tuo mukanaan monenlaisia tunteita. Kaikki tunteet, kuten suru, viha, aggressio ja pettymys kuuluvat asiaan. Eroon liittyvät usein myös vahvasti pettymyksen ja syyllisyyden tunteet. Moni saattaa myös hävetä sitä, että liitto ei onnistunutkaan vastoin suvun ja perheen odotuksia.

Alkutilanteen shokkireaktion jokainen eronnut henkilö kokee ainakin jollakin tavalla: Ei, tämä ei voi tapahtua minulle! Tämä alkutilanteen shokki voi näkyä vahvoina vihan tai surun tunteina tai selkeänä lamaannuksena ja asian kieltämisenä. Alkupaniikin jälkeen koemme yleensä tunteissamme reaktiovaiheen. Tämä tarkoittaa, että aletaan ymmärtää, että tosiasia, ero on todellinen. Tämän jälkeen vasta kyetään pohtimaan sopeutumista tilanteeseen ja suuntautumaan uudelleen tulevaisuuteen.

Uuteen elämänvaiheeseen siirtyminen ei ole helppoa

 Ihmiset usein toivovat, että ero on se vedenjakaja, jolloin entinen ”huono” elämä loppuu ja uusi, ”hyvä” elämä alkaa. Saatetaan jopa ajatella, että uuteen elämänvaiheeseen siirtyminen on helppoa. Tunteiden intensiteetti ja eron mukanaan tuomat elämäntilannekriisit voivatkin ajoittain säikähdyttää. Kuinka selviän elämästä sinkkuna, sillä entinen parisuhdeidentiteetti on nyt historiaa? Entä kuinka osaan viettää aikaani yksin? Miten toimin ystäväparikuntien kanssa? Entä uskaltaudunko koskaan uuteen suhteeseen?

Ero on suuri kriisi, johon liittyvät monenlaiset tunteet. Kaikille tunteille on oikeutus, niille on tilaa, niitä saa ja niitä täytyy käsitellä. Käsittelemättömänä tunteet jäävät mielemme taustalle ja saattavat vaikuttaa elämäämme pitkänkin aikaa.

Eron ja sen tunteiden käsittelyä helpottaa, mikäli uskaltautuu jakamaan asiaa jonkun toisen ihmisen kanssa. Henkilökohtaiset terapeuttiset keskustelut tai selkeä yksilöterapia, voi olla ajoittain tärkeä apu avaamaan eroon liittyviä tuntemuksia.

Eroa voi myös käsitellä ryhmässä. Erosta sopeutumista varten on olemassa ryhmämuotoinen menetelmä, Eroseminaari, joka auttaa käymään eroon liittyviä ajatuksia, kokemuksia ja tunteita. Menetelmä perustuu amerikkalaisen Bruce Fisherin kehittämään Erosta vaiheittain etenevään selviytymisprosessiin. Siinä koulutettu ryhmänvetäjä johdattelee osallistujia käsittelemään eron aiheuttamia kipeitä tuntemuksia ja kokemuksia. Ryhmän tapaamisia on kymmenen, ja jokaista kymmentä tapaamiskertaa varten on omat teemat ja tehtävät.

Ryhmäläiset tekevät myös kotitehtäviä. Tapaamisten tavoitteena on edetä vaikeiden asioiden tunnistamisen kautta irti eron aiheuttamasta ahdistuksesta tai syyllisyydestä. Menetelmän kulmakivenä on Bruce Fisherin kirja: Jälleenrakennus kun suhteesi päättyy, jonka monet ryhmäläiset ovat lukeneet jo ennen ryhmän alkua. Kyse ei kuitenkaan ole terapiasta, vaan hyvin strukturoidusta prosessista, joka etenee tiettyjen vaiheiden kautta kohti selviytymistä.

Ero koskettaa myös lapsia

Ero koskettaa pariskunnan itsensä lisäksi lapsia, sukulaisia ja ystäviä. Lapsille on oltava rehellisiä. Totuutta ei pidä salata, vaikka se olisi kuinka tuskallinen. Lapsille on kerrottava, mikä tilanne on, mutta yksityiskohtiin ei pidä mennä.

Vanhemmat saattavat usein ajatella, että lapsi ei ymmärrä tilannetta. Todellisuudessa lapsi aistii herkästi perheen ilmapiiriin muutokset ja saattaa ymmärtää tilanteen jopa aikaisemmin kuin vanhemmat. Vanhemmat eivät useinkaan pysty oman erokriisinsä keskellä ottamaan vastaan lapsen tunteita ja tukemaan lasta. Tämän vuoksi ulkopuolinen keskusteluapu olisi lapsillekin hyvästä. Lapsille on olemassa myös omia eroryhmiä. Lisää lapsista ja erosta.

Erokriisi on aina muutoksen herättelijä. Ihmisissä on yllättävän paljon selviytymisen potentiaalia, ja eron voi jopa nähdä pakotettuna kasvumahdollisuutena. Erokriisin kautta monet ihmiset vasta oppivat näkemään omia vahvuuksiaan ja elämän potentiaalejaan. Eron kautta voimme oppia itsestämme uutta. Uskomalla itseemme ja luottamalla siihen, että kestämme kantaa muuttuvat elämäntilanteet, voimme kasvaa kotelosta perhoseksi ja voimme tehdä erokriisistämme itsellemme kasvattavan kokemuksen!

Teksti: Paula Alkio, muokkaus Suvi Laru