”Joka ei ole mustasukkainen, ei rakasta”, ajattelee moni. Aiheesta on kirjoitettu paljon ja se puhuttaa ihmissuhdekuvioita miettiviä, teatterin, elokuvan, laulun ja taiteen tekijöitä. Tästä huolimatta aihetta on tutkittu tieteellisesti hyvin vähän. Mustasukkaisuutta tunteena hävetään ja henkilökohtaisesti sitä on vaikea käsitellä. Sen primitiivisyyden vuoksi sitä ei myöskään kukaan saisi tunnustaa potevansa. On kuitenkin hyvä tietää, että mustasukkaisuus on normaali ja inhimillinen tunne.

Mustasukkaisuuden kokeminen on hyvin yksilöllinen asia. Toiset ovat kaikissa tunteen ilmaisuissaan intensiivisempiä ja toiset taas laimeampia temperamenttinsa mukaan. Mustasukkaisuudesta puhuttaessa voidaan erottaa niin sanottu normaali ja sairaalloinen mustasukkaisuus. Ero on siinä, miten hallitsemattomasti mustasukkaisuutta ilmaistaan ja minkälaisia muotoja se saa. Myös se, miten suhteettoman voimakas tunne on suhteessa tapahtuneeseen, vaikuttaa erotteluun.

On siis normaalia ja tilanteeseen sopivaa tuntea mustasukkaisuutta silloin, kun puoliso flirttailee avoimesti tai on uskoton. Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta on kyse silloin, kun toisen käyttäytyminen ei ole missään suhteessa siihen, toinen sen kokee. Tyypillistä tällöin on aiheeton syyttely. Asianomainen ei myöskään ota vastuuta omasta tunteestaan tai koe syyllisyyttä kohtuuttomasta käyttäytymisestään.

Mustasukkaisuus voi olla tilannekohtaista tai jatkuvaa

Voidaan puhua akuutista eli tilannekohtaisesta ja kroonisesta eli jatkuvasta mustasukkaisuudesta. Jälkimmäisessä ei ole juurikaan kyse suhteeseen liittyvistä asioista, vaan se liittyy enemmänkin mustasukkaisen oman tunne-elämän säätelyyn.

Tällä säätelyllä toinen voi sitoa kumppaninsa lähelleen niin, ettei hänen tarvitsisi käsitellä omia eroahdistuksia, joiden juuret voivat olla hyvinkin varhaisissa lapsuuden kokemuksissa. Taustalla voi olla esimerkiksi tarve korvata oman vanhemman tuottamat syvät pettymykset. Niihin toivoo eheyttävää, kaikkivoipaa rakastamista kumppanilta. Tämä on kuitenkin kumppanille mahdoton tehtävä. Krooninen ja sairaalloinen mustasukkaisuus voi rasittaa suhdetta erittäin paljon ja olla jopa väkivaltaista.

Realistinen ja tilannekohtainen mustasukkaisuus voi olla parisuhdetta tukevaa ja rakentavaa riippuen siitä, miten suhteessa tulkitaan ja käsitellään. Jotkut voivat olla allergisia ihan terveellekin mustasukkaisuudelle. Toiset taas kaipaavat kumppanin mustasukkaisuutta, koska se kertoo heidän mielestään välittämisestä.

Mustasukkaisuus voi olla seurasta tietystä vuorovaikutuksesta, joka vallitsee parin välillä. Esimerkiksi tilanteessa, jossa toinen haluaa enemmän kahdenkeskistä aikaa ja läheisyyttä kuin toinen, voidaan päätyä ajan kanssa tiettyyn negatiiviseen kehään. Tässä kehässä toinen on koko ajan mustasukkaisena vaatimassa ja painostamassa toista läheisyyteen sekä epäilemässä kumppanin motiiveja, jos toinen ei läheisyyttä halua. Tällöin hän itse provosoi omalla käyttäytymisellään toisen vetäytymisen. Mitä enemmän hän painostaa, sitä enemmän toinen vetäytyy.

Ja toisinpäin; mitä enemmän toinen vetäytyy, sitä enemmän toinen painostaa. Lopulta molemmat edesauttavat kielteisessä vuorovaikutuksessa pysymistä. Molemmat ovat mustasukkaisten ja voimakkaiden tunteiden armoilla ja niiden uhreja. Kun mustasukkainen ei hallitse tunteitaan, on haastavaa löytää yhdessä rakentavia välineitä tilanteen ratkaisemiseksi. On hyvä muistaa, ettei tilanteessa ole kyse tieten tahtoen kiusaamisesta. Mustasukkainen kokee, ettei toinen välitä ja hänen itsetuntonsa ”vuotaa”. Painostettuna ollessaan vetäytyvä osapuoli ei taas ehdi saada kiinni omista tunteistaan, vaan joutuu keskittymään puolustautumiseen ja suojautumiseen toisen epäilyjen ja painostuksen alla.

Tässä tilanteessa auttaa, jos painostava ja mustasukkainen osapuoli tiedostaa omat tunteensa ja ottaa vastuuta niistä ja käyttäytymisestään. Hän voi lakata painostamasta toista ja antaa toiselle tilaa. Näin toisen on mahdollista tulla vastaan. Myös vetäytyvä voi nostaa profiiliaan ilmaisemalla korostetummin toisen merkitystä itselle, jolloin painostusta ei tarvita.

Avoin keskustelu voi auttaa asioiden selvittämisessä

Useimmat pari hyötyvät siitä, että he keskustelevat avoimesti tilanteesta ja pyrkivät ymmärtämään toistensa tunteita ja tarpeita paremmin. Keskustelu voi auttaa asioiden selvittämisessä ja väärinkäsitysten korjaamisessa. Olisi tärkeää tunnustaa olevansa mustasukkainen ja puhua siitä avoimesti toiselle sen sijaan, että ivailee, syyttelee tai vahtii kumppanin menoja. Tällöin on myös suurempi todennäköisyys saada kuulla, että kumppani kokeekin mustasukkaisuuden imartelevana, että kumppani rakastaakin ja pitää mustasukkaisuutta potevaa kumppania tärkeänä. Voi myös kuulla, että toinen ei ole hylkäämässä kumppaniaan, vaikka hänellä on omiakin menoja. Tätä tuskin kuulee, jos vaan ”pilkkaa” toisen menoja ja epäilee tämän olevan ”huonoilla teillä”.

Se, että suostuu toisen ”vahdittavaksi” ja karsii elämästään kaiken sellaisen, joka tuntuu toista uhkaavan, ei useinkaan auta. Tällöin tulee vahvistaneeksi toisen ”hylätyksi tulemisen pelkoa”. Omalla käyttäytymisellään ”kertoo”, että jos menen ulos kavereiden kanssa, se onkin oikeasti vaarallista suhteellemme. Toki tässä on käytettävä suhteellisuuden tajua. Toisen oloa helpottaakseen voi toimia kumppania rauhoittavasti ja valita hänen seuransa jonkun muun sijaan.

Jos kyse on kuitenkin sairaalloisesta mustasukkaisuudesta, tämäkään ei auta. Toinen voi silti jatkaa epäilyjään, koska rakkautta ei saa vaatimalla ja jos sen vaatimalla saa, se ei tunnu miltään.

Myös sellaisessa suhteessa, jossa pari on juuttunut niin sanottuun symbioottiseen vaiheeseen, esiintyy mustasukkaisuutta, ahdistuneisuutta ja alemmuudentuntoja. Suhteen alussa tällainen sulautunut ”yhtä puuta” oleminen eli symbioosi on normaalia, mutta pitkittyessään siitä syntyy ongelmia.

Tällaisessa tilanteessa toinen ei kestä kumppanin yritystä itsenäistyä suhteessa, vaan roikkuu perässä. Tässä auttaa se, että itsenäisyyteen enemmän pyrkivä yrittää korostuneesti viestittää toiselle, ettei ole lähdössä pois parisuhteesta vaikka hakeekin tilaa ympärilleen. Samalla hän voi ilmaista, että toinen on tärkeä ja että hän kunnioittaa toista erillisenä yksilönä, mutta kaipaa itselleenkin vastaavaa.

Mustasukkaisuustilanteessa auttaa myös ymmärrys toisen tunteille

Mustasukkaisuus on myös niin sanottu suojautumistunne, kuten esimerkiksi viha. Sen avulla rakennetaan välimatkaa ja suojaa suhteessa kumppaniin. Kun mustasukkaisuus myönnetään, sen sisällä voidaan havaita myös niin sanottuja perustunteita, haavoittuneisuutta, pelkoa, surua, yksinäisyyden tunnetta. Niitä ilmaisemalla rakennetaan läheisyyttä.

Suojautumistunteita purkamalla, eli epäilyillä ja syytöksillä, ei saada aikaan läheisyyttä, intiimiyttä tai hyvää seksuaalista kanssakäymistä. Mustasukkaisuuden tunne vain vahvistuu, kun kumppania karkotetaan omalla epäilevällä käyttäytymisellä. Mustasukkaisuudesta puhuminen auttaa. Samalla on hyvä keskustella siitä, miten loukkaantuneeksi, yksinäiseksi tai surulliseksi itsensä tuntee. Myös puhuminen omasta epävarmuudesta tai riittämättömyyden tunteesta voi auttaa.

Tilanteen purkamiselle on hyödyllistä, kun kumppani kertoo aidosti omista vastaavista perustunteistaan purkamatta vihaansa nimittelemällä toista mustasukkaiseksi. Olennaista on kertoa, miten pahalta esimerkiksi toisen syytökset ovat tuntuneet.

Mustasukkaisuus väärin ilmaistuna peittää alleen aidon läheisyyden ja rakkauden mahdollisuuden. Rakkaus ja välittäminen eivät pääse esiin, koska sille ei epäilyiden vuoksi ole tilaa. Kun tunteita päästään aidosti ilmaisemaan ja kohtaamaan, mahdollistuu sen läheisyyden ja intohimon kokeminen, mistä mustasukkainen sisimmässään haaveilee.