Yksi tärkeimmistä asioista parisuhteessa on hyvä keskusteluyhteys. Sen toimimattomuus aiheuttaa paljon ongelmia, esimerkiksi väärinymmärryksiä ja vääriä tulkintoja.

Parisuhteen ydin on se, että toisen voi herättää vaikka keskellä yötä puhumaan, jos itse kaipaa keskustelua. Tämän mahdollisuuden puuttuminen lisää yksinäisyyttä. Tästä huolimatta myös hiljaisuuden pitää olla parisuhteessa sallittua. Täytyy kuitenkin muistaa, että jokainen suhtautuu hiljaisuuteen eri tavalla. Toisille hiljaisuus on ihan normaalia, joku kokee sen uhkana. Keskustelun ja hiljaisuuden rajasta täytyy siis tehdä molempia tyydyttävä kompromissi.

Vastarakastunut pari yleensä puhuu paljon ja vannoo, että sama keskustelu tulee aina jatkumaan. Parisuhde kuitenkin muuttuu matkan varrella ja välillä elämän rytmi pakottaa vähentämään keskustelua. Silloin on inhimillistä, että vaikeimmat aiheet jätetään keskustelusta pois. Parisuhteen kannalta on kuitenkin erittäin oleellista puhua myös näistä vaikeista aiheista.

Keskustelukulttuuri omaksutaan lapsuudenperheestä

Yleisesti ajatellaan, että nainen on se, joka kaipaa keskustelua enemmän. Tämä stereotypia ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa, sillä myös mies voi kaivata enemmän keskustelua parisuhteessa. Tämä johtuu siitä, että omaksumme keskustelukulttuurimme lapsuudenperheestämme. Hiljaisessa perheessä kasvanut puhuu parisuhteessakin vähemmän kuin pitkiin ja syvällisiin keskusteluihin jo lapsena tottunut.

Hämmentävän monet ongelmat parisuhteen keskusteluyhteydessä kumpuavat eroista keskustelukulttuureissa. Jos parilla on hyvin erilaiset kulttuurit, toisen tapa kommunikoida voi alkaa ajan kuluessa ärsyttämään. Jos toinen on kovin hiljainen ja toinen puolestaan äänekäs, kumppanin tapa kommunikoida voi tuntua jopa väärältä ja aiheuttaa kitkaa.

Lapsiperheissä pitääkin kiinnittää huomiota vanhempien väliseen vuorovaikutukseen. Lapsille on tärkeää nähdä aitoa vuorovaikutusta; he imevät vaikutteita vanhemmiltaan enemmän kuin osaamme aina ajatellakaan.

Pikkulapsiperheissä on kuitenkin helposti vaarana se, että elämäntilanne vieraannuttaa ja heikentää vuorovaikutusta. Kun toinen on kotona lasten kanssa ja toinen töissä, kohtaaminen arjessa voi jäädä vähäiseksi. Siksi on tärkeää pyrkiä säilyttämään keskusteluyhteys; kysymällä kumppanilta, miten tämän päivä meni, mitä hänelle tänään kuuluu. On keskeistä jakaa molempien arki puhumalla siitä.

Tunteiden sanoittaminen voi olla vaikeaa

Puhumattomuus voi kummuta esimerkiksi siitä, että toinen haluaa säästää kumppaniaan työhuoliltaan ja stressiltään niin, ettei puhu asiasta ollenkaan. Kumppani kuitenkin näkee, että jotain on vialla ja miettii, miksi toinen vaikenee. Puhumattomuutta parempi ratkaisu olisi sanoa esimerkiksi ”minulla on stressiä, mutta en halua puhua siitä nyt”. Tällöin kumppani ei joudu pohtimaan, johtuuko puhumattomuus mahdollisesti hänestä.

Toiset eivät taas osaa sanoittaa tunteitaan ja vaikenevat siksi. Toinen voi kaivata sitä, että kumppani kertoo rakastavansa tai kehuu kauniiksi päivittäin. Kumppani taas voi katsoa, että kun asiat on kerran sanottu, mitäpä niitä toistamaan. Tällainen puhumattomuus painaa toista ja tilanne vaikeutuu vuosi vuodelta.

Puhumattomuutta on helppo käyttää myös aseena. Mykkäkoulu on kuitenkin erittäin tuhoavaa, eikä sitä koskaan saisi käyttää riidellessä. Kannattaa miettiä, mistä halu vaieta kumpuaa. On tärkeää muistaa riidankin keskellä, että mykkäkoulua parempi vaihtoehto on ottaa pieni aikalisä ja rauhoittua hetki.

Pariterapiaan kannattaa hakeutua ajoissa

Jos puhumattomuus muodostuu ongelmaksi suhteessa, kannattaa hakeutua pariterapiaan tai esimerkiksi Väestöliiton nettivastaanotolle. Terapia voi antaa uusia ajatuksia ja auttaa purkamaan tilannetta. Jos puhumattomuus on niin vaikeaa, ettei kotona enää keskustella ollenkaan, pariterapiassa voidaan harjoitella keskusteluyhteyden uudelleenlöytämistä.

Kannattaa hakea apua jo varhaisessa vaiheessa. Parisuhteessa on oleellista, että kumpikin voi tuoda omat toiveensa ja tyytymättömyytensä rakentavalla tavalla esille. Jos tässä on ongelmia, pariterapia voi auttaa ehkäisemään ongelman kasvamista.

Jos pari on etääntynyt niin, että keskusteluyhteys on kokonaan katkennut, asiaa kannattaa katsoa aluksi omista lähtökohdista käsin. Ensin pitää olla läheinen itselleen, vasta sitten voi ruveta rakentamaan läheisyyttä ja keskusteluyhteyttä kumppaniin. On myös selvitettävä, mitä keskusteluyhteyden katkeamisen taustalla on. Onko toinen loukannut riitatilanteessa käyttämällä hänelle uskottua tietoa aseena? Onko luottamus toiseen katkennut jostain syystä?

Kuuntelemisen taito on tärkeä

Jotta puhumattomuuden ongelmat ratkeaisivat, on hyvä opetella sanoittamaan tunteitaan. Meidän kulttuurissamme tunteiden sanoittaminen on harvinaista, ja siksi se voi tuntua vaikealta. Se kuitenkin säästää väärinymmärryksiltä ja parantaa keskinäistä yhteyttä. On siis kannattavampaa sanoa toiselle esimerkiksi ”olen niin väsynyt, etten jaksa jutella nyt” tai ”olen tänään vähän kiukkuinen” sen sijaan, että vaikenisi kokonaan.

Myös hyvän palautteen antaminen kumppanille on keskeistä. Ei ole hyväksi parisuhteelle, jos puhumattomuuden katkaisee ainoastaan negatiivinen palaute –etkö sinä vieläkään tehnyt tätä, etkö sinä tätä osaa. Jos tämä on ongelma, molemmat voivat pyrkiä tietoisesti tekemään juuri päinvastoin; välttämään nalkutusta keskittymällä positiivisiin asioihin. Negatiiviset asiat voi jättää taustalle ja pyrkiä niiden huomioimisen sijaan kehumaan toista tämän tekemistä asioista.

Oleellista parisuhteessa ja keskusteluyhteyden ylläpitämisessä on kuuntelemisen taito. On tärkeää, että molemmat tuntevat, että häntä kuunnellaan. Kumppania pitääkin osata kuunnella, ei vain kuulla. Arjessa on paljon häiriöitä, esimerkiksi televisio ja tietokone voivat häiritä keskittymistä. Jos arjessa ei muuten löydetä aikaa keskustelulle ja aidolle kohtaamiselle, televisio on hyvä sulkea koko illaksi. Tämän ajan voi käyttää siihen, että kuuntelee ja keskittyy täysin kumppaniin.

Psykoterapeutti Heli Vaaranen ja perheneuvoja Minna Oulasmaa
Toimittanut Anne Leinonen