Psykiatri, psykoanalyytikko Richard Tuchin mukaan osa sinkkunaisten ja naimisissa olevien miesten suhteista muistuttaa syndroomaa. Niille on ominaista tietynlainen ajattelu, tunteet ja käyttäytyminen.

Tuchin kuvaamissa suhteissa sinkkunainen ei tyypillisesti koskaan ole ollut naimisissa, eikä hänellä ole lapsia. Naimisissa oleva mies on keskimäärin kahdeksan vuotta sinkkunaista vanhempi. Suhteessa ei ole kyse vain seksistä, sillä naimisissa oleva mies kokee syvää kiintymystä sinkkunaista kohtaan. Tuchin kuvaamissa tapauksissa naimisissa oleva mies harvoin jättää vaimonsa sinkkunaisen vuoksi.

Kun yksi nainen ei riitä

Naimisissa oleva mies saa sinkkunaisesta ”ymmärtävän naisen”, sillä vapaa nainen on taipuvainen miellyttämään häntä: sinkkunaisen tulee olla aina parhaimmillaan, sillä kukaan mies ei jättäisi vaimoaan ”toisen nalkuttajan” takia. Miehen ei tarvitse kärsiä turhautumisesta, sillä sinkkunainen on aina saatavilla. Suhteessa on paljon seksiä, ja sinkkunaisen ihaileva suhtautuminen nostaa miehen itsetuntoa. Mies ei kuitenkaan ymmärrä, että salarakas on vain puoliksi kiinnostunut hänestä: puolet naisesta etsii naimisissa olevasta miehestä omaa isäänsä tai äitiään.

Naimisissa olevan miehen perusongelma on se, että hän ei osaa päättää vaimonsa ja sinkkunaisen välillä. Mies ajattelee laittavansa sekä vaimon että rakastajan tarpeet omiensa edelle, mutta tällainen ajattelu on itsepetosta. Todellisuudessa hän ei halua nähdä itseään ristiriitaisena ja päättämättömänä. Mies voi olla tyytyväinen kaikin puolin sopivaan vaimoonsa, mutta sinkkunaisen kanssa hän on vapaampi ja aidompi kuin koskaan.

Tuchin kuvaamissa tapauksissa mies hakeutuu sivusuhteeseen, koska hän ei pysty laskemaan kaikkea yhden naisen varaan. Sivusuhde on miehen selviytymiskeino, jonka avulla hän kohtaa torjumiaan tunteita ja seksuaalisuuttaan. Mies kieltää oman tarvitsevuutensa ajautumalla tilanteeseen, jossa kaksi naista näyttäytyvät hänestä riippuvaisina kilpailijoina.

Saavuttamaton rakkaus

Sinkkunainen sopeuttaa aikataulunsa ja käytöksensä miehen mukaan. Tämän vuoksi hän etääntyy ystävistään. Hän idealisoi varattua miestä, eikä uskalla kertoa tälle tyytymättömyyden tunteistaan. Sinkkunainen miettii enemmän sitä, mitä miehen päässä liikkuu, kuin omia tunteitaan. Hiljalleen hän alkaa uskoa, että hän tarvitsee miestä enemmän kuin mies häntä. Tämä ei ole totta, mutta on miehen edun mukaista pitää sinkkunainen tässä uskomuksessa.

Sinkkunainen yrittää olla kärsivällinen ja toivoo, että odotus palkintaan. Jossain vaiheessa hän tulee kuitenkin tuskallisen tietoiseksi siitä, että vaimon tarpeet menevät hänen omiensa edelle. Miehellä on aina jokin syy sille, miksi nyt ei ole oikea aika erota vaimosta. Salasuhteen riidat keskittyvät pääasiassa tähän yhteen teemaan: koska mies jättää vaimonsa? Kun sinkkunaisen kärsivällisyys loppuu, suhteen ongelmat alkavat. Suhteesta tulee vuoristorataa, jossa tunteet vaihtelevat ekstaasista ahdistukseen. Miehen on vaikea kestää sitä, että sinkkunaisen idealisoitu kuva hänestä täydellisenä miehenä särkyy.

Tuch vertaa kuvaamiaan salasuhteita riippuvuuteen, sillä kumpikaan osapuoli ei pysty irrottautumaan suhteesta. Mies palaa aina sinkkunaisen luo syyllisyyden tunteistaan huolimatta, eikä sinkkunainen toteuta eroaikeitaan, vaikka mies ei jättäisi vaimoaan. Vaikeus irrottautua salasuhteesta luo illuusion siitä, että suhde olisi kuin kohtalon isku. Kumpikin kokee itsensä lopulta uhriksi. Kun suhde on edennyt riittävän pitkälle, sen kummatkin osapuolet tarvitsevat usein keskusteluapua.

Juuret lapsuudessa

Sekä sinkkunainen että naimisissa oleva mies ratkaisevat sivusuhteen avulla omia tiedostamattomia tarpeitaan. Suhteessa ei ole yhtä uhria, vaan kummatkin käyttävät toisiaan omien ristiriitojensa käsittelemiseen.

Sinkkunainen voi naimisissa olevan miehen kanssa elää uudelleen tiedostamattomia syyllisyyden tunteitaan, jotka ovat syntyneet lapsuudessa. Viedessään toisen naisen miehen, sinkkunainen elää syyllisyyttä uudelleen läpi. Syyllistä tulee rangaista, ja pahin rangaistus on olla saamatta sitä, mitä epätoivoisesti kaipaa. Nainen ajattelee pohjimmiltaan, että hän ei ansaitse enempää kuin sen, mitä hän saa varatulta mieheltä.

Sinkkunainen näkee miehen avioliiton vain valitettavana yhteensattumana. Hän on sokea sille, että hänellä itsellään on tarve pitää tilanne sellaisena, kuin se on. Vaikka varattu mies eroaisi vaimostaan, mies ei välttämättä halua jatkaa suhdetta sinkkunaisen kanssa – ja niissä tapauksissa, joissa mies haluaa jatkaa suhdetta, sinkkunainen usein lopulta itse torjuu miehen. Sinkkunainen kaipaa läheisyyttä, mutta samalla se pelottaa häntä.

Mikä avuksi?

Sinkkunainen, pyri kääntämään ajatuksesi pois naimisissa olevan miehen aikomuksista ja tunteista. Palauta karkaavat ajatuksesi aina takaisin siihen, miltä sinusta itsestäsi tuntuu ja mitä sinä itse haluat.

Älä ajattele olevasi viaton uhri. Kohtaa rohkeasti se, että suhde varattuun mieheen ei ole sattumaa. Jostain syystä sinulla on ollut tarve hakeutua suhteeseen varatun miehen kanssa. Yhdessä turvallisen psykoterapeutin kanssa voit rauhassa tutkia sitä, miksi tyydyt tilanteeseen, jossa sinun tarpeitasi ei kohdata johdonmukaisesti. Miksi tyydyt jäämään kakkoseksi?

Elina Nurminen
Psykologi
Väestöliiton Parisuhdekeskus

Lähde:

Tuch, Richard (2002) The Single Woman – Married Man Syndrome. Maryland: Rowman & Littlefield Publishers.

Lue myös:

Myytti: “Hän eroaa puolisostaan ja meistä tulee pari”

Juttu on aiemmin julkaistu Sinkuille-palstan kolumnina 23.10.2015.