Parisuhteen aloittaminen merkitsee uudenlaisten haasteiden kohtaamista. Ensimmäinen haaste on sitoutuneen suhteen luominen. Kromosomien jakautuessa kaksoiskierteet avautuvat, kromosomit joutuvat kohtaamaan vastineparinsa. Samalla tavalla parisuhteen syntymässä joudumme avaamaan omat ”kaksoiskierteemme”, joudumme käymään yhdessä olemisen keskeiset asiat toisen kanssa läpi. Joudumme vertaamaan omia ”henkisiä kromosomejamme” toisen kromosomeihin ja katsomaan, löydämmekö molemmille sopivia malleja yhdessä elämiseen.

Osin löytyy jotain samantapaista, osin erilaista. Kaikki ihmiset kohtaavat samantyyppisiä perusasioita ja perustarpeet ovat yleisinhimillisiä. Erot syntyvät perimästä ja siitä, miten elämä on kutakin kohdellut.


Sitoutuminen suhteeseen vaatii tunteita ja järkeä
 

Haluanko sitoutua parisuhteeseen, onko toinen varmasti se oikea? Entä jos teen virhevalinnan? Pitäisikö jatkaa vielä etsintää - mistä voin tietää, ettei jotain vielä parempaa voisi olla löydettävissä? Kuinka pitkään valintaa on tehtävä, montako seurustelua pitää olla takana ennen kuin kannattaa sitoutua? Entä jos en nyt sitoudu, jäänkö loppuiäkseni yksin?

Hyvän päätöksen syntymisessä ovat mukana sekä tunteet että järki. Jos ryhtyy pitämään toiselle koeaikaa tarkkaillakseen toisen sopivuutta ja pätevyyttä, voi tehdä mahdottomaksi hyvän suhteen syntymisen. Jos jää hyppimään kahden suhteen välille, löytää itsensä todennäköisesti ennen pitkää yksin. Kun tekee viimein valinnan, voi olla, että valittu on jo pitkään odottamisen niin pettynyt, että se vie mahdollisuudet suhteen onnistumiselta. Jos ei ole valmis panostamaan, ei voi myöskään saavuttaa.

Ihmissuhteessa toiseen luottaminen sisältää aina pettymyksen mahdollisuuden, mutta ilman riskin ottamista jää loppuiäkseen yksin. Toisaalta jos tietää kumppaniehdokkaan pettäneen kaikkia seitsemää edellistä kumppaniaan, voi hyvin kysyä itseltään, miksi haluaa olla petettävä numero kahdeksan.

Haasteena läheisyys ja erillisyys
 

Sitoutumisen keskeinen haaste on ratkaista toisaalta läheisyyden tarve ja toisaalta oman tilan, erillisyyden tarve. Jos peruskokemus maailmasta on se, että on turvallista mennä läheiseen ihmissuhteeseen, silloin on olemassa valmiuksia liittyä toiseen ihmiseen. Toinen kysymys on se, voiko luottaa siihen, että suhteen sisällä löytyy tilaa itselle tärkeille asioille ja omalle tahdolle niin, että molemmat voivat kokea saavansa perustarpeensa esiin ja toteutetuksi. Onko molemmilla sananvaltaa asioista päätettäessä? Vai onko niin, että vain toisen menot ja jutut ovat tärkeitä ja toisen tarpeet saavat vähemmän tärkeinä aina väistyä?

Tällaisessa tilanteessa voidaan puhua jopa hyväksikäyttösuhteesta. Usein hyvä mittapuu jonkin tilanteen arvioimiseen on se, voidaanko asetelma hyväksyä myös toisinpäin käännettynä. Jos toinen saa aina tehdä jonkin asian, niin olisiko se yhtälailla hyväksyttävissä toisen tekemänä? Ja onko tämä asia omien perusarvojen mukainen?

Intiimiyden rakentaminen parisuhteessa vie oman aikansa. Siihen kuuluu oman itsen laajentaminen sisältämään kumppani. Samalla kun kumppani sisällytetään tähän intiimiyteen, on kummankin tärkeä säilyttää oma erillisyytensä ja yksityisyytensä.

Jos tämä onnistuu, samalla kun voidaan kokea yhteisyyttä ja läheisyyttä, kumpikin voi olla myös erillinen yksilö. Yksilöllisyys on sitä, että voi harrastaa omia harrastuksia ja seurustella omien ystävien kanssa ilman, että se uhkaa puolisoa. Tarvittaessa voi myös saada kahdenkeskisiä hetkiä ja läheisyyttä toisen kanssa. Tärkeintä on kokemus siitä, että voi itse säädellä saamansa läheisyyden ja erillisyyden määrää tarvitsematta alistua ja elää liikaa toisen ehdoilla.
 

Läheisyys voi painottua henkiselle tai fyysiselle tasolle
 

Suhteen syntymisen alkuvaiheissa tuodaan esiin omaa syvää kiinnostusta toista kohtaan ja kerrotaan itsestä tärkeitä, ehkä arkojakin asioita. Parhaimmillaan tilanteessa kokee tulevansa kuulluksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi. Tulee tunne henkisestä kohtaamisesta, mikä on jokaisen ihmisen perustoive.

Fyysisellä tasolla kohtaaminen voi merkitä lähekkäin olemista, halaamista, sylissä oloa ja oman seksuaalisuuden toteuttamista yhdessä toisen kanssa. Tunne siitä, ettei tulekaan kohdatuksi jollakin itselle tärkeällä alueella tai että tulee torjutuksi, voi johtaa vetäytymiseen, mykkäkouluun tai riitaan ja hyökkäävyyteen, pahimmillaan henkisesti tai fyysisesti loukkaavaan reagointiin.

Läheisyyteen liittyvä kriisi voi tulla silloin, jos toiselle jossain vaiheessa olisi erityisen tärkeää tulla kohdatuksi henkisellä tasolla, kun taas toisella korostuu fyysinen puoli, esimerkiksi seksuaalinen kohtaaminen. Toinen voi kokea jäävänsä henkisesti täysin yksin ja yksinäiseksi toisen kokiessa tulevansa fyysisellä tasolla hylätyksi. Pulmia voi tulla myös silloin, jos toinen on valmis painottamaan enemmän itsenäisyyttä suhteen sisällä ja toiselle keskinäinen läheisyys ja jakaminen ovat vielä etusijalla. Jos läheisyyttä hakiessa tulee torjutuksi, omat aikaisemmat kiintymyssuhteisiin liittyvät pettymykset voivat aktivoitua; toinen ei olekaan minua varten. Parisuhteessa torjutuksi tuleminen voi nostaa pintaan muita omaan elämään kuuluneita hylkäämisen tai torjumisen tunteita.