Sitoutuminen koetaan yleensä myönteisenä asiana. Suhteeseensa tyytyväinen ihminen ajattelee sitoutumisen vapaaehtoiseksi ja yhdistää sen elämän jatkuvuuteen, jakamiseen, uskollisuuteen ja keskinäiseen luottamukseen. Sitoutuminen voi muuttua kielteiseksi, jos ihminen elää onnettomassa suhteessa. Suhde muistuttaa enemmän kahleita, jos siitä ei kykene irtautumaan.
 

Ihminen haluaa sitoutua, jos suhde antaa enemmän kuin ottaa. Jo tunnetun investointiteorian (Rusbult, 1980) mukaan ihminen punnitsee suhteensa kannattavuutta ja pysyy siinä, jos hän kokee itsensä onnelliseksi kumppaninsa seurassa, jos hyviä vaihtoehtoja on vähän tarjolla ja jos lähteminen tulisi liian kalliiksi. Myös nykytutkimus nostaa keskiöön parisuhteessa koetut hyödyt ja haitat. Ihminen arvioi suhteensa merkitystä ja toisaalta kykyjään selvitä ilman kumppaniaan. Jokaisen yksilölliset vaatimukset suhteelta vaikuttavat suhteesta tehtyihin päätelmiin. Idealisoituneet odotukset parisuhteelta johtavat suuremmalla todennäköisyydellä tyytymättömyyteen (Neff ym., 2013). Kyky sietää elämän epätäydellisyyttä auttaa kohtaamaan ihmissuhteissa väistämättömiä pettymyksiä.

Milloin ihminen kokee itsensä onnelliseksi kumppaninsa seurassa? Onnellisuuden kokemus ei perustu pelkästään kumppanin ominaisuuksiin, vaan ihmisen persoonallisuus ja kiintymystyyli ohjaavat tulkintoja elämästä ja parisuhteesta. Runsaasti pettymyksiä kohdannut huomaa puutteita suhteessaan muita herkemmin. Toistuvia hylkäämisiä kokenut pelkää tulevansa hylätyksi myös uudessa suhteessaan kärsien epävarmuuden tunteesta. Sen sijaan toiveikas elämänasenne ja kyky luottaa läheisiin ihmisiin ovat yhteydessä parisuhdetyytyväisyyteen (Gleeson ym., 2014).

Vaikka sitoutumista ohjaavat itsekkäät tarkoitusperät, ne saavat aikaan hyviä tekoja. Jotta ihminen ei menettäisi parisuhteessa saavuttamiaan etuja, hän pyrkii pitämään kumppaninsa tyytyväisenä. Jos sitoutumisen ensisijaisena syynä on taloudellisen hyödyn tavoittelu tai jos yhteisö ei hyväksy avioeroa, ei pelkoa kumppanin menettämisestä synny. Tällöin kumppanista voi tulla itsestäänselvyys, jota ei muisteta tai jakseta huomioida. Ihminen työskentelee parisuhteensa eteen silloin, kun hän kokee suhteen arvokkaana ja huomaa oman toimintansa vaikutukset suhteen laatuun ja pysyvyyteen. Tyytyväinen ja turvallisesti kiinnittynyt ihminen valitsee sitoutua kumppaniinsa ja näkee vaivaa suhteen eteen. Pitkien ja onnellisten parisuhteiden taustalla vallitseekin vapaus pysyä ja vapaus lähteä.

Jaana Ojanen
psykologi
 

Lähteet:

Gleeson, G. & Fitzgerald, A. (2014) Exploring the Association between Adult Attachment Styles in Romantic Relationships, Perceptions of Parents from Childhood and Relationship Satisfaction. Health, 6, 1643-1661.

Neff, L. & Geers, L. (2013). Optimistic Expectations in Early Marriage: A Resource or Vulnerability for Adaptive Relationship Functioning? Journal of Personality and Social Psychology. 105 (1), 38-60.

Rusbult, C. (1980). Commitment and Satisfaction in Romantic Associations: A Test of the investment Model. JOURNAL OF EXPERIMENTAL SOCIAL PSYCHOLOGY 16, 172-186.

Inspiraation lähteenä käytetty teosta: Intimate Relationships. Miller, R. (2015). 7. Edition. McGraw-Hill International Edition.