Onnellisen parisuhteen perusta on harkittu päätös elää toisen kanssa. Ryhtyessään rakkaussuhteeseen ihmisessä aktivoituu elämän alkuvuosina opittu tyyli olla vuorovaikutuksessa läheisen ihmisen kanssa. Turvattomassa ympäristössä kasvanut ihminen kokee parisuhteessaan muita useammin hankalia tunteita ja tulkitsee toista menneisyyden kielteisten kokemustensa valossa. Voimakkaiden tunteiden säätely epäonnistuu ilman riittäviä itsen rauhoittamisen taitoja. Hylätyksi tulemisen pelkoa parisuhteessa lievittää selkeä ja molemminpuolinen sitoutumispäätös.

Aiemmat ihmissuhteet vaikuttavat siihen, kuinka tyydyttäväksi ajankohtainen parisuhde rakentuu

Kullekin ihmiselle yksilöllinen kiintymystyyli vaikuttaa siihen, millaiseksi läheinen ihmissuhde rakentuu. Kiintymystyylillä tarkoitetaan jokaiselle luontaista tapaa olla yhteydessä läheiseen ihmiseen. Jo elämän alkupäässä rakentunut mielikuva lähimmäisestä tulee parhaiten näkyväksi parisuhteessa. Ihminen olettaa saavansa kumppaniltaan samanlaista kohtelua, mitä sai aikoinaan omilta vanhemmiltaan. Yhteyttä kumppaniin haetaan sillä tyylillä, jolla huomiota on saatu lapsuudenkodissa.

Kiintyminen toiseen ihmiseen käynnistyy tavanomaisesti 1-8 kuukautta kestävän suhteen alkuhuuman jälkeen (Fisher ym., 2016). Usein ajatellaan, että vasta alkurakastumisen jälkeen näemme todellisen version kumppanistamme, mikä selittää tunteiden hiipumista ja voi johtaa suhteen päättymiseen. Tähdenlentojen taustalla on muitakin voimia. Parisuhdetutkimuksissa on havaittu, että turvallisesti kiinnittyvät ovat keskimäärin tyytyväisempiä parisuhteissaan ja sitoutuvat kumppaneihinsa pidemmäksi aikaa verrattuna turvattomasti kiinnittyviin (Gleeson ym., 2014). Tutkijat arvelevat, että turvattomasti kiinnittyvillä on puutteellisemmat keinot antaa ja vastaanottaa rakkautta, huolenpitoa ja tukea. Suhteesta toiseen hyppiminen ja jatkuva tyytymättömyys kumppaneihin voikin johtua ihmisen henkilökohtaista haasteista vuorovaikutuksessa.

Päätös sitoutua vähentää epävarmuutta ja lisää ponnistelua suhteen eteen

Nykyään perheen perustamiseen on useampia vaihtoehtoisia polkuja ja romanttisen suhteen muodostamisesta on tullut epämääräisempää: avoin suhde, on/off –kierre ja ”friends with benefits” –asetelma ovat nykypäivänä tuttuja ilmentymiä. Tutkimusten mukaan pitkäaikaisen parisuhteen salaisuus on kuitenkin julkinen päätös sitoutua toiseen. Sitoutuminen tarkoittaa aktiivista kumppanin valitsemista muiden vaihtoehtojen joukosta. Amerikkalaistutkimuksen mukaan huolellinen parinvalinta on yhteydessä moniin hyvinvointia lisääviin tekijöihin, kuten itsekontrollin vahvistumiseen, myönteiseen vuorovaikutukseen, konfliktien tehokkaampaan purkamiseen, korkeampaan parisuhdetyytyväisyyteen ja suhteelle omistautumiseen (Vennum ym., 2011). Lisäksi tutkijat havaitsivat, että päätöksenteko oli yhteydessä vähäisempään suhdetta vahingoittavaa käyttäytymiseen, joista esimerkkinä henkinen väkivalta, satunnaiset seksisuhteet ja humalahakuinen juominen.

Kun omistautuminen suhteelle voimistuu, pelko suhteen menettämisestä kasvaa. Parien tavat käsitellä ahdistusta vaihtelevat. Parhaassa tilanteessa epävarmuus käsitellään nopeasti ja avoimesti kumppaneiden kesken. Ääneen lausuttu päätös sitoutua suhteeseen vähentää epävarmuuden tunteita. Toisinaan keskustelua kuitenkin vältellään ja suhteen tila muuttuu epämääräiseksi - ollaanko tässä yhdessä vai ei? Sitoutumiseen liittyvän keskustelun puute johtuu kumppanien vaikeudesta sietää tunteita, joita ajatus erosta yhtenä vaihtoehtona aiheuttaa. On ymmärrettävää, että on pelottavaa kohdata se, että toinen ei haluaisikaan jatkaa. Myös omasta epävarmuudesta voi olla vaikeaa puhua, koska toinen voi reagoida siihen kielteisesti. Puhumattomuus voi johtaa suhteen ajautumisen pitemmälle kuin oli tarkoitus – esimerkiksi päätös avoliitosta voidaan tehdä taloudellisista syistä. Säästäminen suhteen alkuvaiheessa voi kuitenkin tulla kalliiksi: tutkimusten mukaan suhteen eteneminen ilman riittävää harkintaa on yhteydessä heikompaan sitoutumiseen ja ennustavan myöhempää tyytymättömyyttä (Vennum ym., 2015). Maltillinen arvio yhteensopivuudesta ja suhteen riskitekijöistä vahvistaa parisuhdetta.

Sitoutumisen haasteena tunteiden hallinnan vaikeus

Joskus ihminen toimii päinvastoin kuin mitä haluaisi tai mitä tavoittelee elämässään. Tämä voi tapahtua silloin, kun ihmisellä on vaikeuksia kestää omia tunnetilojaan. Näissä tilanteissa sitoutumisen ydinhaasteena ei ole tahdon puute, vaan vaikeus hallita omaa tunne-elämää. Tunteiden ajamana ihminen saattaa toimia vastoin omia periaatteitaan ja pilata mahdollisuutensa toteuttaa unelmaansa pitkästä parisuhteesta. Pelko suhteen päättymisestä tai kiukku toisen huonosta käytöksestä purkautuu holtittomana käyttäytymisenä. Suhde ajautuu herkästi riitoihin ja on/off –kierteeseen, kun ristiriitoja ei osata ratkoa rakentavasti ja ahdistusta puretaan äkkiväärillä päätöksillä. Epävarmuuden tunteiden ymmärtäminen ja itsensä rauhoittelu auttavat vähentämään suhteen katkoksia ja sitoutumista heikentävää käytöstä.

Jaana Ojanen
psykologi
 

Lähteet:

Fisher, H.; Xu, X.; Aron, A. & Brown,, L. (2016). Intense, Passionate, Romantic Love: A Natural Addiction? How the Fields That Investigate Romance and Substance Abuse Can Inform Each Other. REVIEW ARTICLE, Front. Psychol.

Gleeson, G. & Fitzgerald, A. (2014) Exploring the Association between Adult Attachment Styles in Romantic Relationships, Perceptions of Parents from Childhood and Relationship Satisfaction. Health, 6, 1643-1661.

Vennum, A. & Fincham, F. (2011). Assessing Decision Making in Young Adult Romantic Relationships. Psychological Assessment: 23, 739-751.

Vennum, A; Hardy, N.; Sibley, S. & Fincham, F. (2015). Dedication and Sliding in Emerging Adult Cyclical and Non-Cyclical Romantic Relationships. Family Relations: 64: 407–419.