Usein ajatellaan, että ulkopuolisen on vaikea arvioida toisten parisuhdetta. Joidenkin toimintatapojen ja rutiinien on kuitenkin huomattu ennustavan uskollisuutta ja parisuhteen kestävyyttä. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa opiskelijoita pyydettiin tunnistamaan useamman pariskunnan joukosta ne parit, joiden välillä oli uskottomuutta. Nämä uskottomuudesta kärsivät pariskunnat olivat tunnistettavissa. Mitä tunnusmerkkejä kannattaa seurata, kun pohtii oman suhteensa kannattavuutta?

Parisuhteen kivijalka on sitoutuminen kumppaniin. Sitoutuminen koostuu omistautumisesta suhteelle eli ihmisen kokemasta halusta elää toisen kanssa ja ulkoisista sidoksista, kuten yhteisistä lapsista, taloudellisesta riippuvuudesta ja sosiaalisesta paineesta. Halu elää toisen kanssa on ihmisen yksityinen kokemus, joka vaikuttaa voimakkaimmin motivaatioon ja käyttäytymiseen parisuhteessa. Halu omistautua omalle kumppanille saa aikaan parisuhdetta kannattelevia tekoja, jotka ovat ajoittain myös uhrauksia toisen eteen. Omistautuminen suhteelle on tutkimusten mukaan havaittavissa pariskuntien puheissa ja teoissa seuraavasti:

  1. Toisilleen omistautuneet ihmiset olettavat suhteensa olevan pysyvä ja toimivat tämän olettamuksensa mukaisesti.

  2. Heidän tulevaisuuden suunnitelmissaan kumppanilla on tärkeä rooli ja he pohtivat valintojensa vaikutusta suhteelleen.

  3. He kokevat syvää kiintymystä kumppaniinsa, mikä näkyy merkittävänä myötätuntona kumppania kohtaan ja pyrkimyksenä edistää tämän hyvinvointia eri tavoin.

Miten omistautuminen ilmenee käytännössä?

Vahvasti toisiinsa sitoutuneet parit ajattelevat olevansa kaksikko yksikön sijaan – he eivät ole enää yksinäisiä susia. Kumppani pysyy vahvasti molempien ajatuksissa, vaikka pariskunta olisi fyysisesti kaukana toisistaan. Tämä ilmenee heidän puheissaan: suhteelleen omistautuneet parit viestivät muille olevansa varattuja käyttämällä kertomuksissaan ”me” –muotoa viitaten kumppaniinsa. Näin parit myös suojaavat suhdettaan kolmansilta osapuolilta.

Toimivassa suhteessa parit pyhittävät aikaa toisilleen aina, kun suhde tai tilanne sitä vaatii vahvistaakseen keskinäistä kunnioitusta ja sitoumusta. He ovat herkkiä ilmaisemaan tarpeitaan ja pettymyksiään toisilleen. He tekevät muutoksia toisen hyvinvoinnin eteen. Pitkässä parisuhteessa parit huolehtivat siitä, että molempien tarpeet ja toiveet täyttyvät ja pystyvät muuttamaan käytöstään toisen hyväksi. He tukevat ja tukeutuvat toisiinsa. He ovat aina valmiina tukemaan toinen toistaan riippumatta siitä, millaiseen tilanteeseen kumppani on ajautunut muissa ihmissuhteissaan tai työpaikallaan. He luovat suhteestaan turvasataman molemmille.

Toisilleen omistautuneet parit haluavat vaalia suhteensa intimiteettiä. He ovat riskitietoisia. Internetin ja älypuhelinsovellusten myötä on entistä helpompaa sortua salaisiin viettelyksiin ja saada väliaikaista helpotusta ahdingolle. Suhdetta uhkaavia houkutuksia kohdatessaan toisiinsa sitoutuneet pariskunnat kykenevät arvioimaan erilaisten tekojen lyhyen ja pitkän tähtäimen seuraukset. He arvostavat pitempikestoista hyvinvointia hetken mielihyvää enemmän ja tahtovat vaalia ainutlaatuista yhteyttään.

Taito selviytyä kriiseistä on pitkän suhteen elinehto. Toimivassa parisuhteessa parit eivät pelkää puhua vaikeista asioista toisilleen. He pyrkivät rehellisyyteen ja avoimuuteen, vaikka totuus aiheuttaisi stressiä itselle tai kumppanille. Molempien kyky läheisyyteen mahdollistaa keskustelun niistä asioista, jotka uhkaavat suhdetta. Taito tukeutua toiseen ja saada tyynnyttelyä auttavat sietämään vaikeita tunteita. Parit saattavat riidellä, mutta eivät sano tai tee epäkunnioittavia asioita toisilleen. He arvostavat toisiaan ja osoittavat sen.

Pitkää suhdetta ennustavat yhdenmukaiset arvot ja omistautuminen niiden mukaiselle elämälle. Suhdetta kannattelevat yhteiset unelmat ja harrastukset.


Parisuhdetaidoilla elinikäiseen kumppanuuteen

Omistautuminen parisuhteelle on kasvuprosessi. Etenkin pitkään sinkkuna olleelle tai turvattomassa ympäristössä kasvaneelle ihmiselle läheisyyttä vahvistavat ja ylläpitävät tavat ja rutiinit voivat tuntua etäisiltä. Sitoutumista heijastelevien tekojen puute ei välttämättä kerro ihmisen pohjimmaisista arvoista, vaan toimintamalleihin vaikuttavat perhekulttuurit ja niissä opitut vuorovaikutustaidot sekä kiintymystyyliin liittyvät epävarmuuden tunteet. Tutkailemalla omia tapojaan ja tekemällä tarvittaessa pieniä muutoksia arjen rutiineihin voi vahvistaa parisuhteen kestävyyttä.
 

Pohdittavaksi

  • Miten kuvailisit parisuhteesi tilaa, tunnelmaa ja läheisyyttä tällä hetkellä? Mistä nautit ja mitä haluaisit muuttaa? Miten arvelet kumppanisi vastaavan samoihin kysymyksiin?

  • Kuinka sitoutunut olet suhteeseesi asteikolla 0-5? Miten sitoutumisesi näkyy konkreettisissa teoissasi ja valinnoissasi?

  • Mitkä ovat parisuhteenne voimavarat? Missä hetkissä parisuhteenne on tuntunut erityisen tyydyttävältä ja mitkä asiat ovat vahvistaneet keskinäistä yhteyttä ja luottamusta?

 

Jaana Ojanen
psykologi


Lähteet:

Arriaga, X & Agnew, C. (2001). Being Committed: Affective, Cognitive, and Conative Components of Relationship Commitment. PERSONALITY AND SOCIAL PSYCHOLOGY BULLETIN, 27 (9), 1190-1203.

Rhoades, G., Stanley, S. & Markman, H. (2010). Should I Stay or Should I Go? Predicting Dating Relationship Stability from Four Aspects of Commitment. J Fam Psychol., 24 (5), 543–550.

Insipiraation lähteenä toiminut lisäksi bloggaaja Randi Guntherin teksti “Promise Keepers - The Committed Partners Who Stay Faithful to Each Other”