Miten riidellä rakentavasti parisuhteessa?
Parisuhteessa keskeistä on, miten vahvistetaan ja pidetään yllä keskinäistä hyvää ilmapiiriä ja miten lievitetään vaikeuksia. Sekä kielteiset että myönteiset tunteet ovat tärkeitä. Myönteiset tunteet ylläpitävät keskinäistä läheisyyttä. Kielteiset tunteet ovat viestejä siitä, mikä ei toimi ja mitä tarvitsemme.
Tapoja myönteisyyden vahvistamiseen
Toisen tunteminen
Pyri uteliaisuuteen toisen sisäistä maailmaa kohtaan. Pysähtykää säännöllisest yhteisen suhteenne äärelle. Kysykää ja käykää keskustelua, mitä toivotte toinen toisiltanne? Liittyykö suhteeseen pelkoja tai huolia? Mistä haaveilette puolin ja toisin? Avoimet kysymykset viestivät kiinnostusta ja auttavat keskustelua:
”Miten päiväsi meni?”
Arvostuksen osoittaminen
Kiitos, kehu ja toisen arvostaminen ääneen tuntuvat hyvältä. Se herättää kiitollisuuden ja lämmön tunteita. Kiitos ja kehu motivoi paljon paremmin kuin kritiikki. Parisuhteen hoitamisen ei tarvitse olla isoja ja näyttäviä asioita, vaan pikemminkin paljon pieniä asioita.
”Näytätte ihanilta kun leikitte noin”
”Kiitos, kun tiskasit”.
Toisen puoleen kääntyminen
Pienissä arjen tilanteissa haemme monin pienin tavoin yhteyttä kumppaniin. Kyse voi olla esimerkiksi huomion, keskustelun, helpotuksen, vitsailun, hellyyden, seksin tai tuen hakemisesta toiselta:
”Sopisiko, että minä nukun huomenna pidempään?”
”Voisitko kylvettää vauvan?”
“Voidaanko laittaa puhelimet syrjään ja olla lähekkäin?”
Yleensä emme ole kovin tietoisia näissä tilanteissa. Aina emme myöskään osaa lähettää kovin selkeitä viestejä. Aloitteeseen voi vastata kolmella tavalla: kääntyä toisen puoleen ja vastata aloitteeseen, jättää sen huomiota tai vastata kielteisesti. Toisen puoleen kääntyminen lujittaa läheisyyttä ja viestii toiselle, että hän on arvokas ja tärkeä.
Stressiä lievittävä keskustelu
Stressiä lievittävässä keskustelussa otetaan vastaan kumppanin ajatukset ja tunteet. Keskitytään olemaan toiselle läsnä, kuuntelemaan ja ymmärtämään. Keskustelussa ei neuvota tai esitetä ratkaisuja. Ymmärryksen täytyy edeltää neuvontaa.
Kuulijana
- Malta pysähtyä ja ole läsnä
- Osoita mielenkiintoa ja kysy avoimia kysymyksiä: ”Miltä se tuntui?”
- Osoita ymmärrystä: ”Minuakin suututtaisi tuossa tilanteessa”
- Tarjoa tukea: ”En hyväksy sitä, että hän loukkaa sinua”
- Osoita hellyyttä: ”Tule tänne niin halataan. Et ole yksin”
Kuulijan kannattaa välttää
- Puolison huomiotta jättämistä
- Vastaamattomuutta
- Kriittisyyttä
- Mielipahan aiheuttajan puolelle asettumista
Keinoja rakentavaan ristiriitojen kohtaamiseen
Pehmeä aloitus
Aloita keskustelu vuorovaikutusta edistävästi. Valitse keskustelulle sopiva aika, useimmiten iltaisin ollaan liian väsyneitä keskustelemaan. Tuolloin päivän tapahtumat ovat jo verottaneet voimia. Moni kokee tarvetta rauhoittaa aikaa ennen töiden alkua. Ei ole reilua nostaa kiireessä vaikeita aiheita puheeksi.
Puhu omasta kokemuksestasi ja kuvaile tilanne syyttämättä toista. Kerro mitä tarvitset. Vuorovaikutus on kehämäistä ja jatkuu yleensä siinä sävyssä, jossa se on aloitettu. Nimeä konkreettisesti, “tämä teko tai asia sai minut turhautumaan “. Sen sijaan vältä totaalisia ilmaisuja ”sinä aina” tai ”sinä et koskaan”.
Vaikutuksen hyväksyminen
Ristiriitatilanteessa molempien kokemukset tilanteesta ovat tosia. Ei ole hyödyllistä riidellä siitä, kumman kokemus on oikea ja kumman väärä. Ota vakavasti toisen näkemys, yritä ymmärtää se, kysy tarkennusta ja pyri eläytymään toisen asemaan. Toiselle tulee mahdolliseksi kuulla sinua yleensä vasta sitten, kun olet kuullut ensin hänen kantansa ja osoittanut, että ymmärrät sen. Ota vastuu omasta osuudestasi ristiriidassa, ole valmis tarkastelemaan ja muuttamaan omaa osuuttasi. Ei ole kyse epäonnistumisesta, vaikkette löytäisi yhteistä näkemystä asiasta. Parisuhteessa kysytään myös kykyä sietää erilaisuutta ja erilaisia näkemyksiä.
”Ymmärrän, että olet pettynyt siihen, että minulle tuli työmatka. Olet ollut niin paljon yksin vauvan kanssa. En tainnut kuulla sinua tarpeeksi.”
Aikalisä – rauhoittuminen
Kun riidellessä tunteet vyöryvät yli, havainnointi ja ratkaisuvaihtoehdot kapeutuvat. Opettele rauhoittamaan itseäsi ja harjoittele tilanteen pysäyttämistä. Aikalisä tarkoittaa, että rauhoitutaan ja asiaan palataan tunnekuohujen tasoituttua. Aikalisä sovitaan yhdessä, on hyvä huomioida, että toiselta voi kestää pidempään rauhoittua. Yksipuolinen aikalisä voi pahentaa tilannetta, jos toinen kokee sen vetäytymisenä ja hylkäämisenä. Aikalisää ei pidä käyttää vihan lietsomiseen.
”Voidaanko palata asiaan myöhemmin, olen nyt liian kiivastunut?”
Kompromissit
Kompromisseissa molemmat saavat osittain mitä haluavat ja saavat osallistua päätöksentekoon. On myös asioita, joissa ei voi tehdä kompromisseja. Päätöksenteossa kannattaa pohtia, missä asioissa voi joustaa ja missä ei.
Korjaava vuorovaikutus
Korjaava vuorovaikutus tarkoittaa omaa vastuun huomaamista vuorovaikutuksen kulusta. Jarruta silloin, kun huomaat keskustelun kääntyvän väärälle uralle. Tutkimusten mukaan hyvässäkin vuorovaikutuksessa on paljon epäselvää ja ohittamista. Onnelliset parit käyttävät paljon korjaavaa vuorovaikutusta.
”Anteeksi, ylireagoin”
”Saatan olla väärässä”
”Sanoinko jotain hassusti?”
Sovinto
Hyvässä sovinnossa molempien tunteet nähdään hyväksyttyinä ja oikeutettuina. Ristiriitaa ei kuitenkaan välttämättä pystytä ratkaisemaan. Molempien näkökulmat ymmärretään ja otetaan huomioon. Kumpikin ottaa vastuun omasta käytöksestään ja miettii, miten vastaava tilanne vältetään tulevaisuudessa. Sovintoon kuuluu usein kosketus. Sovinto lasten nähden antaa mallin siitä, miten ristiriidoista voi päästä yli.
Unelmien tunnistaminen
Ristiriitojen taustalla voivat olla tärkeät elämänunelmat tai -arvot. On tärkeää pyrkiä kunnioittamaan toisen unelmia.
Rikkova vuorovaikutus – vältä näitä
Rikkova vuorovaikutus, ilman korjaamista tai sovittelua, ennustaa parin ajautumista eroon. Riidoissa voi käydä niin, että molemmat puhuvat, mutta kumpikaan ei kuuntele toisiaan.
Parin pitkäkestoinen riitaisuus vaikeuttaa vanhempien kykyä vastata lapsen tarpeisiin. Pieniä lapsia tulisi suojata vanhempien vaikeilta ristiriidoilta. Lapset herkästi syyttävät itseään tai alkavat pelätä vanhempien eroamista. Ristiriidat lisäävät vanhempien ärtyisyyttä ja ahdistuneisuutta, mikä vaikeuttaa rakentavaa ongelmanratkaisua. Silloin arjen yhteispeli hankaloituu. Vanhemman stressi heikentää lapsen tarpeiden ymmärtämistä. Vanhempien stressi lisää lasten ärtyisyyttä ja itkuisuutta, mikä puolestaan kuormittaa vanhempia entisestään. Perhe voi ajautua negatiiviseen kehään, jossa tunteiden säätely vaikeutuu. Myös vanhempien ja lapsen välinen vuorovaikutus voi muuttua negatiiviseksi.
Kun perheessä on pitkittyneitä ristiriitoja, lasten riski mielenterveysongelmiin, sairasteluun ja käyttäytymisen ongelmiin lisääntyy ja lasten on vaikeampi omaksua sosiaalisia taitoja.
Toisen kritisointi
Toisen leimaaminen ja toisen virheiden osoittaminen on tuhoavaa vuorovaikutusta. On eri asiaa ilmaista mielipahaansa ”Olen pettynyt, että emme syöneet yhdessä” kuin kritisoida toista ”Olet aina myöhässä ja pilaat illan”.
Puolustuskannalle vetäytyminen
Puolustuskannalle vetäytyminen on usein vastaus kritiikkiin. Puolustuskannelle vetäytyjä voi muuttua hyökkääväksi ”Sinähän selaat aina puhelinta ruokapöydässä, mitä sitten, vaikka myöhästyn”. Puolustautuja voi myös kieltäytyä ottamasta vastuuta ”En myöhästy juuri koskaan” tai hän voi alkaa valittaa uhrina ”En voinut sille mitään, pomoni käski jäämään töihin”. Puolustuskannalle vetäytymiselle vastakkainen reaktio on hyväksyä vastuu omasta osuudestaan toisen pettymyksessä ”Anteeksi, totta olen vähän myöhässä”. Se on usein opittu malli omasta lapsuuden kodista.
Halveksunta
Halveksunnan osoittaminen toista kohtaan on vahvin eron ennustaja. Halveksunta voi olla sanatonta tai sanallista, suoraa ”Olet ärsyttävä” tai epäsuoraa ”Huomaa kyllä mistä olet tällaisen mallin oppinut”.
Vetäytyminen
Puolison poissaolevuus ja reagoimattomuus on toiselle raskasta. Vetäytyminen mykkyyteen ei ole aina tietoista, vaan heijastelee keinottomuutta ristiriitatilanteessa.
Kirjoittajat: Parisuhteen asiantuntijat, Väestöliitto