Parit uskovat tietävänsä, mistä he riitelevät – mutta eivät useinkaan tiedä. Alkaa loputon keskustelu, kumpi on oikeassa, kumpi väärässä. Riidan taustalla voi olla täydellinen väärinymmärrys toisen ajatuksista. Riita estää kuitenkin syiden tarkemman tutkailun. Onnistuneessa vuorovaikutuksessa puolisot keskustelevat siitä, mitä oikeasti tuntevat ja kyseenalaistavat tulkintojaan ja uskomuksiaan toisen tunteista.

Kun tunteet ovat pinnassa, kyky ymmärtää toista hiipuu. Harvat pitävät siitä, että kumppani kertoo heille, mitä he ”oikeasti” tuntevat tai ajattelevat. Tämä saattaa tuntua hyvin loukkaavalta: enhän minä noin ajattele! Kun omasta tunteesta kertominen saa toisen puolustuskannalle, seuraa pettymys.  

Väärinkäsitysten vaara on suurin kommenteissa, jotka tulevat liian lähelle puolisolle herkkiä aiheita. Yksi kuulee helposti viestissä vivahteita omasta riittämättömyydestään tai siitä, ettei tee perheessä tarpeeksi. Toisen korvissa vilpitön viesti ”kaipaan sinua” muuttuu moitteeksi ”olet aina poissa”. Väärinkäsitysten välttämiseksi on tärkeää pitää mielessä puolison herkkyys juuri näille aiheille. Lisäksi tarvitaan ymmärrystä vaikkapa sille, että hiljainen puoliso on riidassakin hiljainen.  

Väärinkäsitysten keskellä kumpaakin puolisoa kalvaa arvottomuuden tunne. Tuntuu pahalta kokea, ettei tule kuulluksi tai ymmärretyksi omassa parisuhteessa. On vaikea saada lohtua omiin pelkoihinsa, ellei ole kyennyt osoittamaan myötätuntoa toisen pelkoja kohtaan. Silloin yksinäisyyden tunne saa vallan molemmista.

Taustalla hyökkää tai pakene -reaktio

Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa mieli etsii mahdollisia vaaran paikkoja, jotta menneisyyden ikävät kokemukset eivät toistuisi. Yksilö saattaa käydä läpi vaikkapa hylätyksi tulemisen pelkoaan yhä uudelleen, ettei tulisi yllätetyksi. Tämän pelon taustalla saattavat olla esimerkiksi lapsuuden kokemukset.

Riidassa aktivoinut pelko saa meidät refleksinomaisesti hyökkäämään tai pakenemaan. Todellisissa vaaran paikoissa, vaikkapa parisuhdeväkivallan uhreina, pakenemisreaktio on paikallaan. Mutta jos mieli on aktivoitunut kaikessa vuorovaikutuksessa yksinomaan uhasta selviytymiseen, on lähes mahdotonta suhtautua avoimesti ja ihmetellen siihen, mitä toisella on sanottavaa, silloinkin kun kyse on virheellisestä ”ajatusten lukemisesta”.

Kun kumppani julistaa ”sinä teet aina niin” tai ”sinä et koskaan tee näin”, toisen puolustuskoneisto kokee yleistyksen uhkaavana. Syytös on kuin luonneanalyysi, kuin totuus tai toimintaohje sen kannalta, miten pitäisi tai ei pitäisi käyttäytyä. Seuraa parisuhteen jumitila, jossa molemmat ovat puolustuskannalla. Puolisoiden välinen me-henki vähenee. Surullisinta tilanteessa on se, että eniten meitä voi loukata se kaikkein läheisin ihminen, puoliso, jonka mielipide on meille kaikki kaikessa.

Väärinkäsitysten selvittäminen

Jos väärinkäsitykset tunnistetaan ja käsitellään aikaisin, molemmat voivat välttyä syviltä loukatuksi tulemisen tunteilta. On tärkeää ymmärtää, mitkä asiat johtivat tehtyihin päätelmiin omasta puolisosta. Keskustelutilanteessa pieniä, päätelmiä ohjaavia vihjeitä voivat olla tietty katse, ele, puhetapa, teko, huomionpuute tai puolison hiljaisuus. Mitä puolisosi teki, kun tulkitsit häntä tietyllä tavalla? Mitä sinussa tapahtui, kun voimakkaat tunteet lähtivät vyörymään?

Vastauksen kuunteleminen on tärkeää. Kuuntelemisessa on vaarana kiihdyttää vauhtia ja uskoa tietävänsä, mitä toinen aikoo sanoa. Voit miettiä, oletko kärsimätön kuuntelija vai annatko toiselle mahdollisuuden puhua rauhassa sanottavansa loppuun. Voit pohtia, otatko vastaan kumppanin viestin siitä, mitä hän oikeasti ajattelee.  Kun kumppani ei näyttelekään omassa mielessä olevaa puolison roolia, vaan ajatteleekin aivan omalla tavallaan, se voi tuntua pettymykseltä. Jos oman mielipiteen pitäminen on puolisoille tärkeä ylpeyden aihe, voi olla vaikeaa luopua omaa puolisoa koskevista pitkäaikaisista uskomuksista.

On mahdollista oppia lukemaan puolison ajatuksia paremmin. Paradoksaalisesti: toisen ymmärtämiseen tarvitaan tietoisuus siitä, ettemme tiedä emmekä voi tietää, mitä puolison mielessä on. On nähtävä vaivaa ja kysyttävä, mitä toinen ajattelee ja tuntee. Tarvitaan uteliaisuutta, kykyä mielikuvitukselliseen ajatteluun ja avoimuuteen. Toisinaan väärinkäsitysten selvittämiseen tarvitaan myös pariterapiaa. Jokaisessa parisuhteessa on negatiivisia kehiä, joiden tarkempi tutkiminen lisää puolisoiden välistä ymmärrystä.

Elina Nurminen
Psykologi
Väestöliiton Parisuhdekeskus 

Lähde:
Thompson, Mark J. & Tuch, Richard (2014). The stories we tell ourselves. Mentalizing tales of dating and marriage. Lontoo: Routledge.