Kasvoin Englannissa, missä vanhempani pitivät pubia. Lapsuuteni ympäristössä kohtasin paljon draamaa. Kaikki tämä draama – riidat, flirttailu, kyyneleet, kiukkukohtaukset – yleensä kehkeytyivät rakkauden ympärille. Seurasin myös, miten vanhempieni rakkaus toisiinsa tuhoutui. Näistä ajoista asti, tehtävänäni on ollut selvittää, mitä rakkaus on. Äitini kuvasi sitä sanoin ”viisi minuuttia hauskanpitoa”. Rakkautta on kuvattu salaperäiseksi sekoitukseksi tunnetta ja seksiä, yhdistelmäksi hulluutta ja kumppanuutta. Rakkaus on enemmän.

Näkemykseni rakkaudesta ovat muodostuneet tutkittuani ja hoidettuani terapiassa yli tuhatta paria 35 vuoden aikana. Kokemuksella, yhdistettynä kasvavaan tieteelliseen tutkimustietoon, voin kertoa, mitä rakkaus on. Rakkaus on jatkuvaa turvallisen yhteyden etsimistä toiseen ihmiseen. Tämän tunneyhteyden kautta ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan hoivan, lohdutuksen ja suojan antajina.

Meillä on sisäsyntyinen tarve tunneyhteyteen ja siihen, että kiintymyksemme kohteet ovat saatavillamme. Se on selviytymisen kannalta tärkeä valmius, sama vaisto, mikä saa vauvan etsimään turvallista yhteyttä vanhempaansa. Tämä on kiintymyssuhdeteorian perusasia. On paljon näyttöä siitä, että tarve turvallisuuteen kiintymykseen ei katoa lapsuuden jälkeen, vaan siitä syntyy aikuisen tarve turvalliseen tunneyhteyteen kumppanin kanssa. Niin kuin äiti rakastavasti katsoo vauvaa - samoin katsovat rakastavaiset toisiaan silmiin.

Vaikka kulttuurissamme riippuvuus on määritelty negatiivisena asiana, heikkoutena, se ei ole sitä. Kiintymys läheisiin on ihmiselle suurin turvallisuuden tunteen ja suojan lähde. Turvallinen yhteys tarkoittaa, että voit luottaa kumppanisi vastaavan, kun lähestyt häntä; tiedät olevasi hänelle tärkeä, arvostettu ja tunnetarpeisiisi vastataan.

Kiintymyssuhdeteorian perusajatus on, että eristyksissä olo – ei vain fyysisesti muista erillään oleminen, vaan tunnetason yksinäisyys – on traumatisoivaa ihmisille. Aivot tulkitsevat sen vaarana. Gloria Steinem on tokaissut naisen tarvitsevan miestä yhtä paljon kuin kala tarvitsee polkupyörää. Se ei pidä paikkaansa.

Rakkauden draamassa, mitä todistin lapsena vanhempieni pubissa, on kysymys ihmisen kaipuusta turvalliseen tunneyhteyteen toisen ihmisen kanssa.

Aloitamme parisuhteen olemalla vahvasti liittyneitä toiseen ja herkkiä kumppaniemme viestejä kohtaan. Kuitenkin huomiomme määrä suhteessa kumppaniin näyttää laskevan ajan myötä. Vähitellen yhteiseen elämään tulee hetkiä, jolloin yhteys kumppaniin katkeaa, aikoja jolloin emme ilmaise tarpeitamme selkeästi. Esim. toinen on hätääntynyt ja todella haluaa tulla lohdutetuksi, mutta kumppani jättää hänet yksin ajatellen, että toinen tarvitsee rauhaa. Parisuhteessa ei pysty välttämään tällaisia tilanteita. Jos aiot tanssia jonkun kanssa, tulet välillä astumaan toisen varpaille.

Yhteyden katkeaminen rakkaaseemme saattaa meidän turvallisuuden tunteemme uhatuksi. Tunnemme näissä tilanteissa primitiivisen paniikin tunteen. Se saa aikaan hälytystilan aivoissamme, amygdalassa, jossa sijaitsee pelon keskuksemme ja joka on erityisen virittynyt kaikenlaisen uhan prosessointiin. Kun aivomme saa aikaan hälytystilan, me emme ajattele vaan toimimme. Uhka voi tulla ulkomaailmasta tai sitten meidän omista sisäisistä impulsseistamme. Oma tulkintamme ja havaintomme tilanteesta merkitsee kuinka toimimme, ei todellinen tilanne. Jos tunnemme itsemme hylätyksi, joudumme helposti paniikin tilaan.

Sillä mitä teemme yhteyden katkeamisen hetkellä on erittäin suuri merkitys parisuhteen tilanteeseen. Pystytkö kääntymään ja yrittämään yhteyden luomista uudelleen? Mikäli et pysty tähän, tämä johtaa helposti riitoihin, jotka noudattavat tiettyä kaavaa. Kutsun näitä ”Kielteisiksi kehiksi”.   Jos nämä kehät saavat tilaa parisuhteessa, ne johtavat yksinäisyyden tunteisiin kummankin kumppanin osalta. Parisuhteesi alkaa tuntua enemmän ja enemmän turvattomalta paikalta olla. Alat epäillä onko partnerisi sinua varten, arvostaako hän sinua, tai laittaako hänet sinut etusijalle?

Ajattele pariskuntaa, jotka ovat juuri saaneet ensimmäisen lapsensa. Lapsen saaminen on stressaava tilanne, jossa uni jää vähäiseksi. Usein tämä tilanne on myös sellainen, jossa ihmisten kiintymykseen liittyvät pelot ja tarpeet ovat suuret. Mies saattaa vauvan synnyttyä ajatella, että tiedän, että se on väärin ja pateettista, mutta koen, että olen menettänyt vaimoni vauvalle. Vaimo saattaa ajatella, että kun sain vauvan, tunsin itseni todella hauraaksi. Pidin huolta tästä pienestä elämästä ja olisin tarvinnut huolenpitoa ja tukea itselleni, mutta mies oli töissä koko ajan. Molempien aikeet ovat hyviä, toinen pitää huolta vauvasta, toinen käy töissä voidakseen elättää perheen, mutta molemmat epäonnistuvat antamaan toisilleen sitä mitä he todella tarvitsisivat.

Tai ajattele miestä joka pärjää hyvin työssään ja vaimoa joka on uran nousukiidossa. Nainen tekee pitkiä päiviä uuden kiinnostavan projektin parissa, kun mies on vailla huomiota, kiintymystä ja seksiä. Mies makaa yksin sängyssään iltaisin odottaen puolisoaan töistä. Hänestä saattaa tuntua hölmöltä tarvita kumppaniaan niin paljon ja toisaalta vihaiselta siitä, että toinen ei näe, kuinka poissaolo vaikuttaa mieheen.

Emme kuitenkaan puhu näistä konflikteista kiintymystarpeiden kielellä. Puhumme pinnallisista tunteista, usein syytäen toista osapuolta. Hän on niin vihainen, tunnen, että päälleni on hyökätty tai hän on niin kylmä, en usko että hän välittää minusta lainkaan. Parsikunta ajautuu nurkkaan, jossa kummankin on yhä hankalampaa ja hankalampaa kuvata tai kertoa todellisia kiintymyksen toiveitaan ja tarpeitaan.

Naiset ovat yleisesti sensitiivisempiä huomaamaan ensi merkkejä yhteyden katkeamisesta toiseen kuin miehet, ja he reagoivat usein tavalla jota kutsun ”Protestipolkaksi” ja jonka tavoitteena on saada jälleen yhteys toiseen. Melkein rituaalin omaisesti naiset aloittavat kumppanin lähestymisen tavalla, joka on tulokseton ja jonka toinen voi kokea takaa-ajamisena. Protestipolkka on useimmiten tulokseton yritys saada kumppani reagoimaan tavalla, joka saisi yhteyden katkeamisen aiheuttaman hädän poistumaan. Yleensä naiset tekevät tämän kuitenkin tavalla joka melko varmasti takaa, ettei heidän perustarpeensa tule kuulluksi. Yleensä tähän rituaaliseen protestipolkkaan liittyy nimittäin se, että he syyttävät partnerinsa epäonnistuneen jollain olennaisella tavalla.

Toisaalta miehet taas on opetettu tukahduttamaan tunteitaan ja tarpeitaan joka tyypillisesti ajaa heidät vetäytymään konfliktista. Naisen viha ja miehen vetäytyminen peittävät alleen haavoittuvuuden ja yhteyden tarpeen ja siihen liittyvän surun, häpeän ja ennen kaikkea pelon.

Liian usein pariskunnat eivät näe, että riidassa on pohjimmiltaan kysymys tunneyhteyden katkeamisesta. Kaiken konfliktien ja hädän taustalla molemmat parisuhteessa haluavat tietää: Oletko olemassa minua varten? Tarvitsetko minua? Luotatko minuun?

Vuosien ajan terapeutit ovat nähneet nämä kielteiset kehät valtataisteluna. He ovat yrittäneet ratkaista parin keskinäiset taistelut opettamalla pareille ongelmanratkaisutaitoja. Mutta tämä on vähän samaa kuin tarjoaisi kasvopaperia keuhkoputken tulehduksen hoitamiseksi. Tämä lähestymistapa ei ota huomioon riidan pohjalla olevia kiintymyssuhdekysymyksiä. Sen sijaan että kysymys olisi konfliktista tai kontrollista tai vallasta, kyse on kiintymyssuhteen näkökulmasta katsottuna tunnetason etäisyydestä.

Erityisen turhauttavaa pareille on se, ettei pareilla ole tietoa siitä, kuinka luoda silta tunnetason etäisyyden yli. Vastaanotollani miehet joskus kertovat minulle: ”Teen monenlaisia asioita osoittaakseni, että välitän kumppanistani. Leikkaan ruohikon, tuon rahaa kotiin, ratkaisen ongelmia enkä juokse toisten naisten perässä. Miten se voi olla, että näillä asioilla ei näytä olevan mitään merkitystä, ja ainut mikä merkitsee, on se, että puhuisimme tunneasioista ja halailisimme toisiamme?” Kerron heille ”Siksi että tällaisiksi meidät on tehty. Me tarvitsemme toisen todellista huomiota, me tarvitsemme sitä, että joku pitää meitä lähellään. Oletko unohtanut, että myös sinä tarvitset sitä?”

Kun me taistelemme kumppanimme kanssa, me pyrimme seuraamaan palloa kun se menee verkon yli, kiinnittäen huomiomme viimeiseen saapuneeseen kierrepalloon miettimättä ollenkaan sitä, halusimmeko viime kädessä olla tässä pelissä mukana ollenkaan. On mahdollista katkaista kielteiset kehät parisuhteessa, mutta ensimmäinen askel on tulla tietoiseksi itse pelistä kokonaisuudessaan eikä vain katsoa viimeistä syöttöä. Kun huomat olevasi lukittuna väittelyn kierteeseenne, voitte päättää pysäyttää koko pelin.

Pettymykset ovat aina osa parisuhdetta. Mutta sinä voit aina valita sen, kuinka käsittelet niitä. Reagoitko niihin puolustautuen, peloissasi, vai kohtaatko ne ymmärtämisen hengessä? Oletetaan, että kumppanisi sanoo ”Minua ei kiinnosta seksi tänä iltana.” Sinä voit vetää syvään henkeä ja ajatella, kuinka paljon kumppanisi rakastaa sinua ja sanoa “No sepä harmi, olin todella odottanut seksiä tälle illalle.” Vai ärähdätkö vihaisesti “Vai niin, me emme enää siis rakastele?”

Tietysti sinusta voi tuntua siltä, ettei sinulla ole valinnan mahdollisuutta siinä vaiheessa kun sinun paniikkinappulaasi on painettu ja tunteesi ovat kiehumispisteessä. Mutta juuri se, että olet tietoinen siitä, että paniikkinappulaasi on painettu voi auttaa sinua rauhoittumaan. Voit ajatella itseksesi ”Mitä täällä oikein tapahtuu? Minä huudan. Mutta syvällä sisälläni koen itseni todella pieneksi.“ Sitten voit kertoa kumppanillesi “Minua pelotti jotenkin, koin sisälläni loukkaantumisen tunteita.”

Jos otat tämän luottamukseen liittyvän riskin ja vastaat kumppanillesi ilmaisten halusi pitää yllä hyvää keskinäistä yhteyttä, voit toivoa, että kumppanisi vastaa sinulle samalla tavoin tavalla, joka pitää yllä keskinäistä läheisyyttä – sen sijaan että sanoisi jotain loukkaavaa kuten “sinä olet aina niin typerä ja vaikea.” Juuri tämä on se vaikea puoli parisuhteessa: Jos haluatte muuttaa tanssin, molempien pitää muuttaa askeleensa siinä.

Yksinkertaisesti omien kiintymyssuhdetarpeiden hyväksyminen sen sijaan, että tuntisi niistä häpeää, on suuri ja välttämätön ensimmäinen askel, ja se pätee sekä yksin eläviin ihmisiin että parisuhteessa eläviin. Yksin elävä ihminen saattaa sanoa: ”Olen masentunut koska olen yksinäinen, ja tiedän, ettei minun pitäisi olla yksinäinen; tiedän, että minun pitäisi olla riippumaton toisista.” Totta kai olet masentunut jos tunnet itsesi yksinäiseksi ja sitten hyökkäät itseäsi vastaan sen takia. Kun olet häpeissäsi, pyrit piiloutumaan muilta, ja saat näin aikaan kielteisen kehän, joka varmistaa, ettet löydä sitä yhteyttä toisiin, mitä tarvitsisit. 
 

 Miehet usein kertovat minulle, ”Vaikka tiedän, että vaimoni tarvitsee minua kovasti tai on peloissaan - en tiedä, mitä tehdä!”. Mies päätyy epätietoisena tarjoamaan vaimolleen kupin teetä, mikä on mukavaa – mutta ei sitä, mitä tilanteessa tarvittaisiin. Jos hän olisi laittanut käden vaimonsa olkapäälle ja ottanut lähelleen, miehen yritys lähestyä, olisi ollut onnistuneempi.

Miehet usein sanovat, etteivät tiedä, mitä tehdä. Vaikka miehet osaavat lohduttaa – he tekevät sitä lasten kanssa peitellessään näitä nukkumaan ja puhellessaan hellästi. Ero on siinä, että he näkevät lasten haavoittuvuuden ja vastaavat siihen, mutta katsoessaan vaimoaan, he näkevät jonkun, joka tuomitsee heitä. Vaimotkin kokevat haavoittuvuutta.

Kosketus on kaikkein perustavin tapa olla yhteydessä toiseen ihmiseen. Ottamalla kumppania kädestä kiinni kesken riidan tai koskettamalla häntä olkapäälle, kun hän on hermostunut, vähentää välittömästi ahdistusta ja vihaa.

Vastarakastuneet koskettelevat toisiaan jatkuvasti. Riidan selvittäneet ihmiset, jotka löytävät uudelleen rakastavan yhteyden toisiinsa, koskettelevat myös toisiaan paljon. He kirjaimellisesti kurkottelevat toisiaan kohti, kosketus on hyvin konkreettinen merkki heidän halustaan hyvään tunneyhteyteen.

Turvallinen ja hyvä seksi

Merkittävä myytti rakkaudesta on, että rakkaudessa on “parasta ennen päivämäärä” ja että intohimo on polttava kuume, jonka pitää vähitellen laskea. Tämä myytti on varsin tyhmä. En näe mitään tieteellistä tai inhimillistä syytä sille miksi ihmisillä ei voi olla pitkään kestävä rakkaussuhde.

Ihmiset, joilla on ulkopuolisia suhteita, eivät tee niin sen vuoksi, että heidän seksielämänsä olisi ikävystyttävää. Heillä on suhteita sen vuoksi, että he ovat yksinäisiä, heillä ei ole tunneyhteyttä kumppaniinsa. Sitten joku toinen hymyilee heille ja saa heidät tuntemaan itsensä erityiseksi ja arvostetuksi – ja yhtäkkiä, he ovat vieraassa tilanteessa, jossa he ovat sitoutuneet toiseen henkilöön ja huomaavat vastaavansa jollekin toiselle.

Intohimo on kuin kaikki muukin: Siinä on vuoksi ja luode. Mutta seksi tulee olemaan aina ikävystyttävää, jos se on yksiuloitteista, erillään tunneyhteydestä. Toisaalta jos olet tunnetasolla sitoutunut, seksillä on sata ulottuvuutta, ja se on yhtä paljon leikkiä kuin intohimoakin.

Kutsun tällaista seksiä “kohtaamisseksiksi” (synchrony sex), missä emotionaalinen avoimuus ja vastaaminen, hellä kosketus ja eroottinen tutkiminen tulevat kaikki yhteen. Kun parilla on turvallinen tunneyhteys, fyysinen läheisyys voi sisältää kaiken alkuperäisen hehkun ja luovuuden ja enemmänkin. Rakastavaiset voivat olla herkkiä ja leikillisiä yhtenä hetkenä, kiihkeitä ja eroottisia toisena hetkenä. Turvallisesti kiintyneet kumppanit voivat ilmaista avoimemmin omia tarpeitaan ja toiveitaan ja he ovat valmiimpia kokeilemaan seksuaalisesti rakkaansa kanssa.

Turvallisessa suhteessa kiihtymys ei tule aina uusien rakastumisen intohimon kohteiden löytämisestä vaan siitä riskin ottamisesta, joka sisältyy pysymiseen avoimena hetkestä toiseen, fyysisen ja tunneyhteyden kokemisesta tässä ja nyt. Tämän keskinäisen avoimuuden myötä tulee tunne että rakastelu oman kumppanin kanssa on aina uusi seikkailu.

Kun olet saanut uuden yhteyden partneriisi ja molemmat teistä kokevat kiintymystarpeidensa tulleen täytetyksi, teidän tulee jatkaa työskentelyä ollaksenne toisillenne saavutettavissa tunnetasolla. Voitte tehdä tämän auttamalla toisianne tunnistamaan ne asiat jotka nousevat uudelleen esiin riidoissanne.

Jos esim. sinua häiritsevät tyttöystäväsi vaaralliset vuorikiipeilymatkat, voisit puhua hänelle siitä miten pelkäät menettäväsi hänet. Mieti miten hän voisi varautua paremmin matkalle. Tai jos koet, että sinut jätetään yksin lapsenhoito tilanteisiin, mieti kuinka sinä ja miehesi voisitte olla paremmat vanhemmat yhdessä. Ei niin, että raivoat hänelle siitä, että hän ei ole koskaan apuna.

Teidän tulisi myös juhlia sekä suuria että pieniä hyviä yhteisiä hetkiä. Säännöllisesti ja suunnitelmallisesti halata, pidellä ja suudella toista kun heräät, lähdet tai tulet kotiin tai käyt nukkumaan. Muista kumppaniasi tärkeinä päivinä, kuten vuosipäiväna tai syntymäpäivänä erityisellä tavalla. Nämä rituaalit pitävät suhteen turvallisena välillä kaaottisessa maailmassa.

Tarinat muotoilevat elämäämme ja tarinat joita kerromme elämästämme muokkaavat meitä. Luo tulevaisuuden rakkaustarina sinusta ja kumppanistasi ja mieti miltä elämänne tulee näyttämään viiden tai kymmenen vuoden päästä. Se suuntaa sinua pitämään siteenne vahvana.

 Avosylin

Kiintymys on yleisinhimillinen tarve ja kiintymysnäkökulma rakkauteen auttaa vanhempia ymmärtämään ristiriitatilanteita lasten kanssa. Jokin aika sitten olin kahvilassa teini-ikäisen poikani kanssa. Huusin hänelle kahvilan melussa ja hän oli vaiti ja huokaisi syvään. Sitten hän sanoi, ”Äiti, me teemme taas sitä; minusta tuntuu, että kritisoit minua ja sinusta tuntuu, etten välitä, mitä sanottavaa sinulla on.” Aloimme molemmat nauraa ja kiukkuni oli poissa.

Nyt kun ymmärrämme, mistä rakkaudessa on kysymys, tiedämme myös, miten säilytämme sen.  On meidän vastuullamme käyttää tätä tietoa parisuhteessa ja perheemme kanssa. Rakkauden opettamalla empatialla ja rohkeudella voimme muuttaa maailmaa.