Mitä parisuhteelle tapahtuu, kun lapsi kuolee? Mitä jää perheidyllistä, kun pikkupojasta on enää jäljellä pelkät muistot – piirustukset jääkapinovessa, videoklipit puhelimessa ja hänelle tuoksuvat vaatteet?

Kaunis talo on täynnä osia elämästä, jotka vain hetki sitten olivat totta. Iso tyhjyys vallitsee. Koetus on taipumaton, sydäntä riipaiseva. ”Things aren’t nice anymore”, vaimo päättää keskustelun miehensä kanssa elokuvan alkuhetkillä. Lause kiteyttää kaiken.   

Kyseistä teemaa käsitellään John Cameron Mitchellin ohjaamassa draamassa Rabbit Hole. Kyseessä on realistinen kuvaus surusta, menetyksestä ja tilanteen käsittelemisestä – elämästä ja kuolemasta. Avioparin Beccan (Nicole Kidman) ja Howie Corbettin (Aaron Eckhart) suhde käy tiukoilla, kun poika Danny menehtyy auto-onnettomuudessa. Kotiäidin elämä muuttuu yksinäiseksi, vaikka mies ja muut perheenjäsenet ovat tarjoamassa tukea. Pariskunta yrittää löytää lohtua myös tukiryhmästä, johon muita samaa kokeneita puolisoita osallistuu.

Itsepäinen ja uupunut Becca ei kuitenkaan koe tarvitsevansa muiden tarjoamaa tukea, mikä ajan mittaan johtaa erimielisyyksiin. Hän kulkee omaa reittiään ja tutustuu lopulta teini-ikäiseen poikaan. Sarjakuvapiirtäjä Jason on henkilö, joka aiheutti onnettomuuden. Teinipojan ja äidin suhdetta on erittäin mielenkiintoista seurata, se on harvinaisella tavalla lämminhenkinen ja inhimillinen kaikesta huolimatta. Keskusteluissa käsitellään inhimillisyyttä ja etiikkaa hienovaraisella tavalla, ymmärrys ja kunnioitus ovat koko ajan läsnä.      

Rabbit Hole on hieno kuvaus vahvasta parisuhteesta, joka joutuu armottoman koetuksen alle. Valmiita vastauksia tai oikoteitä ei ole. Elokuva tarjoaa lisäksi kriittisen näkemyksen amerikkalaisesta yhteiskunnasta. Se tukee tarinaa ja tuo siihen lisää uskottavuutta.

Elokuvalla ei ole suoranaisesti onnellinen loppu. Se on realistinen ja toiveikas, niin positiivinen kuin uskaltaisi toivoa.

Frida Westerback
Svenska studiecentralen (SSC), Projektledare / De Ungas Akademi (DUA)