Kaunokirjallisuutta parisuhteesta

James M. Cain oli Raymond Chandlerin ohella yksi Yhdysvaltojen luetuimmista rikoskirjailijoista. Uralla, joka alkoi 1930-luvulla ja jatkui 1980-luvulle, mies, joka piti itseään ensisijaisesti toimittajana, julkaisi vuoden – parin välein jännitystarinoitaan.

Sofi Oksanen, nuori nerokas kirjailija, jätti minut hämilleen kirjallaan Kun kyyhkyset katosivat. Minulle tuli mieleen, että kirja on käännös viron kielestä. Näin paljon konditionaalia ja pluskvamperfektiä ei ole tapana käyttää suomen kielessä. Olin ihan tuskissani kaiken sen kanssa, mitä oli tapahtunut. Lukeminen muuttui mukavammaksi kirjan edetessä, kun kirjailija päästi lukijan sisälle tapahtumiin.

Dosentti-tutkijanainen hakkasi CV:hensä 200 tiedejulkaisua peräjälkeen, nousi uralla ja kuristi elämänsä tiukkaan jakkupukuun. Virastossa oli lämmintä ja kuivaa, mutta sydäntä särki. Hän menetti uskonsa siihen, mitä teki. Viraston päätökset puhuivat hyvinvointivaltiosta muuta kuin kansan suut.

”Kesä ilman miehiä” on kuvaus naisen psyykkisestä romahduksesta ja itsensä kokoamisesta uskottomuuskriisin jälkeen. Kirja on voimaannuttava tarina ihmisen kyvystä muovautua uudelleen. Se antaa toivoa kaikille niille, jotka yrittävät räpistellä takaisin kiinni elämään vaikeiden elämänkokemusten jälkeen.

Vauva näkyvissä, ohoi! – Odotusajan tunnepäiväkirja on nimensä mukaisesti päiväkirja odottavalle äidille, mutta se on myös paljon muuta. Kirja on paitsi tietoisku odottavalle äidille, myös muisto elämän mullistavasta vuodesta. Vaikka kirja onkin ensisijaisesti tarkoitettu odottaville äideille, voi tuleva isäkin löytää opuksesta itselleen hyödyllistä käytännön tietoa raskaudesta.

I love Leikki on eroottiseen leikkiin ja mielikuviin houkuttava kahdenkeskinen peli parisuhteen kipinän sytyttämiseksi. Se sisältää neljä korttipakkaa ja kysymyksiä, joihin vastataan vuorotellen.

Anna Pihlajaniemi kertoo Adoptiomatka-kirjassaan omien päiväkirjamerkintöjensä kautta omasta, lähes viisi vuotta kestäneestä odotuksestaan saada oma lapsi. Pihlajaniemi asettaa rohkeasti omat kivuliaatkin tunteensa lukijoiden nähtäväksi. Tie äidiksi on pitkä, täynnä toivoa ja raastavaa epätietoisuutta.

Onko tämä perhedraamaa, perhetragediaa, vai tavallista perhe-elämää? Tämä taitaa olla niitä kaikkia. Härkönen tuo uudessa Onnen tunti -kirjassaan esiin tavallisen, ehkä tavallista onnellisemman parin, jolta puuttuu se jokin yhteinen: yhteinen oma lapsi.