Se olisi taas pienen pohdinnan paikka – kesäloma lähestyy! Meidän perheellä on kuukauden mittainen, yhteinen loma edessä Espanjassa. Muutama päivä sitten aamukahvipöydässä aloin jutustella miehelleni ajatuksia loma-ajaksi. Haluaisin viettää paljon aikaa uima-altaalla, että eskarilainen saisi uimataitoonsa lisää varmuutta.

Jouduin tässä hiljakkoin luennoimaan eräässä tilaisuudessa aiheesta onnellinen parisuhde. Alustusta valmistellessani mieleeni tunkeutui jossain kuulemani viisaus: ”Onnen salaisuus on tyytyminen toiseksi parhaaseen.” Väite kuulostaa parisuhdekontekstissa jossain määrin kummalliselta. Pitäisikö ottaa joku, josta tykkää vähemmän kuin jostain toisesta?

Väitöskirjani osoitti, että lapsuuden huonot olosuhteet ja käytöshäiriöt lisäävät sydän- ja syöpäsairauksien, päihteidenkäytön ja ennenaikaisen kuoleman riskiä aikuisiällä. Jokaisen vanhemman olisi hyvä olla tietoinen siitä, miten esimerkiksi oma alkoholinkäyttö tai lapsen kova kohtelu heijastuu lapsen terveyteen ja tulevaisuuteen. Tulokset antavat myös aihetta miettiä, miten perheitä voitaisiin tukea jo ennen ongelmien kasautumista.

Netti pursuaa tänä päivänä mainoksia erilaisista seuranhakupalstoista. Jokainen treffisaitti lupaa, että meidän sivustoltamme löytyvät parhaimmat vaihtoehdot. Yksi uusimmista palveluista uskaltaa jopa luvata vain eliittiin kuuluvia ihmisiä. Mitä tällä nyt sitten ikinä tarkoitetaankin?

Mummini uskoi, että hyvän elämän avaimet ovat riittävä ja terveellinen ravinto, pitkä uni, lempiliikunta sekä rakastavat ihmissuhteet. Jos nämä pitävät paikkansa, moni asia yhdistyy ruokapöydässä. Yhteisen aterian valmistaminen, ruokakaupassa käyminen, ruoan nauttiminen ja ruokapöytäkeskustelujen käyminen ovat pelastaneet monia parisuhteita. Niiden puuttuminen on ajanut pariskuntia erilleen.

Beauty or brain? Turhamaista hienostelua, koreilevaa kukkoilua – vai varteenotettavaa pääomaa? Onko olemassa viehättävyyden kompetenssia? Ja keneltä sitä löytyy?

Moni vanhemmista törmää synnytyksestä toivuttuaan omaa jaksamista ja parisuhdetta rasittavaan väsymykseen ja univelkaan. Pienet murusemme ja ilopillerimme karjahtelevat vuorokauden pimeinä hetkinä nälkäänsä, tarvetta läheisyyteen ja apuja nukahtamiseen. Vastaamme aina enemmän tai vähemmän kärsivällisesti, tarjoamme rintaa, vaihdamme vaippaa ja hyssyttelemme, jotta lapsemme voisivat jatkaa unia.

Suomessa perheen ja työn yhtälön ratkaisemisessa on päästy jo suhteellisen pitkälle. Silti perheen elättämistä, hoivaa ja kotitaloustyötä sekä toisaalta työntekoa koskeva lainsäädäntö ei ole mikään yhtenäinen kokonaisuus. Mukaan tarvitaan osia työsopimuslaista, työturvallisuuslaista, perhevapaalainsäädännöstä ja lisäksi monista muista yksittäisistä lainkohdista. Eri alojen työehtosopimuksilla luodaan raameja työn ja perheen yhteensovitukselle työpaikoilla. Joskus raamit tuovat selkeyttä, joskus jäykkyyttä.

”Ei se haittaa, että sä oot pullea, sä oot silti ihana. Eikä se haittaa jos sä itket.” Nämä lohdulliset sanat sain kuulla kömpiessäni sängystä ylös raskausmahani kanssa ja päivitellessäni ylösnousun hankaluutta.

Millaisissa parisuhteissa hankitaan todennäköisimmin lapsia? Jotkut tutkijat vannovat onnellisten parisuhteiden nimeen. Toiset taas esittävät, että lapsilla yritetään korjata kuihtuvia parisuhteita ja kolmannet, että laadultaan keskitasoisissa parisuhteissa elävät hankkivat todennäköisimmin lapsia. Kuka heistä on oikeassa?

Teen parhaillaan tutkimusta perheestä ja sukulaisuudesta. Yritän saada perheeseen ja sukulaisuuteen uutta näkökulmaa. Vastoin nykyisiä tutkimustrendejä, minua kiinnostavat säännöt, joiden varassa perhettä ja sukulaisuutta rakennetaan.

Ihmiset liikkuvat yhä enemmän eri puolilla maailmaa työn, opintojen ja lomamatkojen vuoksi, ja suhteita yli rajojen syntyy jatkuvasti enemmän. Yli 58 000 suomalaisessa avo- tai avioliitossa puoliso on syntynyt ulkomailla ja vuosittain vajaat neljätuhatta suomalaista avioituu ulkomaan kansalaisen kanssa.

Rintamaidosta, pitkästä pinnasta, kotona olemisesta, luomusoseesta, muffinintuoksusta, lähiruuasta, kestovaipoista, siististä kodista, virikkeistä, pottakakasta, muskarireissuista, raskausarvista, valvotuista öistä? Niistäkö on hyvät äidit tehty?

Kun ihmiset valittavat seksielämänsä tylsyydestä, keskeinen valituksen aihe ei ole välttämättä seksin määrä, vaan se, että heidän seksinsä laatu voisi olla parempi. Tällöin voi ajatella, että seksiä ei ole koettu riittävän eroottiseksi tai vaikuttavaksi. Ihmiset kaipaavat seksiinsä intensiivisyyttä ja jotakin ”säteilyä”.