Etsimisestä

10.12.2015

Kuva: Shutterstock.

Parisuhteeni oli umpikujassa eikä toisella osapuolella ollut minkäänlaista halua jatkaa. Hän oli täysin välinpitämätön. Ero näytti väistämättömältä.

Tunsin suorastaan fyysistä pahoinvointia ja mietin, miten jatkaisin elämääni ilman häntä, sillä hän oli ollut minulle kaikki kaikessa ja olin hyvin rakastunut.

Vaati parin, kolmen tunnin istumisen tuulisen kukkulan laella, kunnes kaikki selkeni kristallinkirkkaaksi mielessäni. Tajusin, että voin tehdä päätöksiä vain ja ainoastaan omasta puolestani ja etten tällä hetkellä pidä koko ihmisestä yhtään. Hän on kuitenkin hyvä mies ja meillä on ollut mielestäni hyvä suhde. Päätin, että teen kaikkeni pelastaakseni suhteemme, jos hän ei minua pois aja.

Siinä istuessani ymmärsin mitä tarkoittaa "tahdotko rakastaa". Ymmärsin myös, ettei oma-arvoni ole kiinni siitä, haluaako hän olla kanssani vai ei ja että se on vain hänen vallassaan, ei minun. Nämä ajatukset kerroin hänelle kasvotusten. Hän ei ajanut minua pois, antoi jäädä. Koin, että vapauduin rakastamaan entisen riippuvuuden sijaan ja suhteemme dynamiikka muuttui täysin. Eikä mennyt kauaa, kun sain hänet myös henkisesti takaisin.

Hän ei kuitenkaan koskaan kokenut samanlaista oivallusta tai halunnut pysähtyä. Hän ei myöskään osannut suhtautua muuttuneeseen minuun, vaan laittoi sanoi sanoja suuhuni ja päätti, mitä ajattelen. En koskaan onnistunut vakuuttamaan, että hän saa olla sellainen kuin on ja että rakastan häntä silti tai juuri sen takia. Kauniina pitämäni suhde ajautui loppuunsa kestettyään lähes kymmenen vuotta.