Tarvitsin vuoden ennen kuin tajusin eron

30.5.2017

Kuva: Shutterstock.

Minulla meni vuosi, ennen kuin pystyin ymmärtämään, että suhde on ohi. En kestänyt koko ajatusta ja soittelin eksälleni jatkuvasti turhanpäiväisistä kysymyksistä. Ystäviäni ärsytti, kun puhuin eksästäni aivan kuin olisimme vielä yhdessä.

Tajusin, että suhde on ohi, kun näin hänet uuden naisystävänsä kanssa, eikä hän piitannut pätkääkään, miltä minusta tuntuu. Hän silitteli uutta rakastaan konsertissa, vaikka olin aivan vieressä. Lähdin pihalle ja olin aivan paniikissa. Tajusin, että tietä takaisin tähän parisuhteeseen ei ole. Oli vaikea hengittää ja siinä hetkessä olisi tehnyt mieli lopettaa koko elämä.

Ehkä kuitenkin tarvitsin sen vuoden ennen kuin tajusin eron. En olisi kestänyt koko erokipua yhdellä kertaa. Tarvitsin illuusioni. Olin terapiassakin. Jälkikäteen mietin, miten kärsivällisesti terapeuttini kesti minua. Joskus hän sanoi, että mahdankohan idealisoida eksääni. En olisi kestänyt, jos hän olisi rikkonut illuusioni ennen kuin olin siihen valmis. Näin ainakin uskoisin. Silti häpeän sitä vuotta edelleen. Tuntuu, että nolasin itseni aivan täysin kaikkien silmissä. Miksi oli niin vaikea päästää irti? Ainoa syy, minkä keksin on se, että ero tarkoitti minulle sitä, että en kelvannut, minut hylättiin. Se oli se pahin tunne. Kukapa sellaista tunnetta haluaisi katsoa silmästä silmään?