Kesälomien sovittamiseen joustavia ratkaisuja

Suuryrityksessä henkilöstön kesälomat ajoittuivat toukokuun alun ja syyskuun lopun väliselle yli neljän kuukauden jaksolle. Näin yksittäisen työntekijän kesäloma saattoi peräkkäisinä vuosina osua touko- ja syyskuulle. Lomanjakomalli tarkoitti, että esimerkiksi kouluikäisten lasten vanhemmat eivät pystyneet moneen vuoteen viettämään yhteistä kesälomaa lastensa kanssa.

Suomessa koulujen kesäloma ajoittuu pääsääntöisesti kesäkuun alusta elokuun puoliväliin. Työntekijät arvostelivat yrityksen lomanjakomallia myös siksi, etteivät toukokuun alku ja syyskuun loppu tunnu Suomen sääoloissa kesäloma-ajalta.

Toisaalta kiertävä malli oli työntekijöiden mielestä puutteineenkin reilumpi ja tasapuolisempi kuin aiempi niin sanottu vapaa lomien jako, jossa nopeimmat ja äänekkäimmät onnistuivat varaamaan parhaat loma-ajat itselleen.

Yrityksen kesälomajakso lyhentyi toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin. Samalla esimerkiksi koululaisten vanhemmat saivat mahdollisuuden pitää kesälomansa kahdessa jaksossa, jolloin ainakin osa lomasta sijoittui samaan aikaan koululaisten kesäloman kanssa.

Lopputulos: Koululaisten vanhemmat tarvitsivat yhteistä kesäloma-aikaa lastensa kanssa. Kesälomien jaksottumisesta sovittiin työpaikalla uudella tavalla, joka tuki työntekijöiden tsapuolista mutta samalla oikeudenmukaista kohtelua.