CHARGE-oireyhtymä
![]() |
CHARGE-henkilöiden kasvonpiirteet ovat tyypilliset. Kasvot ovat muodoltaan neliömäiset. Potilaista 50 %:lla todettava kasvohermohalvaus aiheuttaa epäsymmetriaa (Kuvat 2a-f). Korvalehdet ovat poikkeavat; ne sijaitsevat matalalla, saattavat olla ulkonevat, ja niiden poimutus on poikkeava (Kuvat 1a-d).
Jopa 80-90 %:lla CHARGE-henkilöistä on joko yhdessä tai molemmissa silmissä kolobooma eli puutosalue. Kolobooma voi esiintyä missä tahansa silmän rakenteessa. Jos kolobooma sijaitsee värikalvossa eli iiriksessä, sen voi havaita helposti. Mustuainen ei ole muodoltaan pyöreä, vaan siinä on ylimääräinen lovi. Iiriksen kolobooma ei yleensä vaikuta näkökykyyn, mutta voi aiheuttaa valonarkuutta. Myös silmänpohjan rakenteissa voi esiintyä kolobooma. Sen voi todeta vain huolellisella silmälääkärin tutkimuksella. Silmänpohjan kolobooma heikentää tavallisesti näköä.
Tiettyjen aivohermojen toimintahäiriöt ovat tavallisia CHARGE-potilailla. I aivohermon toimintahäiriö heikentää hajuaistia. VII aivohermon toimimattomuus johtaa tois- tai molemmin puoleiseen kasvohalvaukseen. VIII aivohermon toimintahäiriö heikentää kuuloa. IX ja X aivohermon toiminnan häiriöt aiheuttavat nielemisvaikeuksia ja taipumuksen vetää ruokaa henkeen.
Osalla CHARGE-henkilöistä (25-40 %:lla) on munuaisten rakennepoikkeavuuksia, joista tavallisimmat ovat munuaisaltaan laajentuma (hydronefroosi), munuaisen pienikokoisuus ja toisen munuaisen puuttuminen.
Sukupuolielinten vajaakehittyneisyys ilmenee erityisesti pojilla pienikokoisena peniksenä ja laskeutumattomina kiveksinä. Tytöillä saatetaan havaita ulkoisten synnytinelinten pienikokoisuuutta. Viivästynyt tai kokonaan puuttuva murrosikään liittyvä kehitys (karvoitus, rinnat, sukupuolielimet) saattaa johtua aivolisäkkeen vajaatoiminnasta (hypogonadotrooppinen hypogonadismi).
CHARGE-oireyhtymän diagnostiset kriteerit
CHARGE-oireyhtymälle asetettiin diagnostiset kriteerit ensimmäisen kerran jo vuonna 1998. Sittemmin näitä on muokattu ja viimeisin versio on vuodelta 2005. Diagnoosi voidaan asettaa ilman geenitutkimusta, mikäli henkilöllä on kaikki neljä pääkriteeriä tai kolme pääkriteeriä ja kolme sivukriteeriä.
Pääkriteerit:
- silmän kolobooma
- nenänielun ahtaus tai tukkeuma
- I, VII, VIII, IX tai X aivohermon toimintahäiriö (hajuaistin häiriö, kasvohermohalvaus, kuulohermon häiriö, nielemisvaikeus)
- tyypillinen ulkokorva
Sivukriteerit:
- pieni penis, laskeutumattomat kivekset, viivästynyt murrosikäkehitys
- kehitysviive
- sydänvika
- kasvuhäiriö
- huuli- tai suulakihalkio
- ruoka- ja henkitorven välinen ylimääräinen yhteys (trakeoesofageaalinen fisteli)
- tyypilliset kasvonpiirteet
Mistä CHARGE aiheutuu?
CHARGE-oireyhtymä aiheutuu kromosomissa 8 sijaitsevan CHD7-geenin virheistä eli mutaatiosta. CHD7-geeni koostuu 38 geeninosasta (eksonista) ja kattaa 188 kiloemästä perimästä. Se on siis suurikokoinen geeni. CHD7-geenitutkimuksia ei tehdä tällä hetkellä Suomessa. Maksupalvelutoimintana geenitutkimus on mahdollinen useissa eurooppalaisissa laboratoriossa. Ainakin tätä kirjoitettaessa geenitestin hinta oli erittäin korkea. Käytännössä diagnostiikka nojaa edellä esitettyihin diagnostisiin kriteereihin.
Noin 60 -70 %:lla CHARGE-potilaista todetaan CHD7mutaatio. Tavallisesti potilaan CHARGE-mutaatio on syntynyt ns. uutena mutaationa. Joko sen munasolun tai siittiön syntyessä, josta lapsen kehitys on saanut alkunsa, on sattumalta ja spontaanisti tapahtunut mutaatio. CHARGE-mutaatiota kantavan henkilön omilla jälkeläisillä on 50 %:n todennäköisyys saada jälkeläinen, joka myös kantaa perimässään samaa mutaatiota. Jos perheessä on CHARGE-lapsi, on vanhempien tulevien jälkeläisten riski CHARGE-oireyhtymään väestöriskiä hieman suurempi, noin 1-2 %. Tämä johtuu siitä, että CHARGE-lasten vanhemmilla on kuvattu esiintyvän ns. sukusolumosaikismia eli osassa vanhempien sukusoluista (siittiöissä tai munasoluissa) on CHARGE-mutaatio, vaikka vanhemman muissa soluissa mutaatiota ei ole.
Sikiödiagnostiikka
CHARGE-oireyhtymään liittyvä synnynnäinen sydänvika on usein mahdollista havaita sikiön rakenteita tarkasteltaessa ultraäänitutkimuksella noin 19. raskausviikon aikaan. Toisaalta sydänvikoja esiintyy yksittäisinä muutoksina ja lukuisien muiden oireyhtymien yhteydessä, joten synnynnäisen sydänvian perusteella ei osata epäillä CHARGE-oireyhtymää. Käytännössä CHARGE-diagnoosi ei ole mahdollinen ultraäänilöydösten perusteella.
Jos perheeseen on aikaisemmin syntynyt CHARGE-lapsi, niin seuraavissa raskauksissa on noin 1-2 %:n riski CHARGE-oireyhtymään. Vanhempien niin toivoessa, voidaan tehdä erityisen huolellinen sikiön rakenneultraäänitutkimus yliopistollisessa keskussairaalassa. Mikäli perheen CHARGE-lapsen mutaatio on tunnistettu, on sikiön geenitutkimus mahdollinen istukkanäytteestä. Istukkanäytteen ottoon liittyy 0.5 %:n luokkaa oleva keskenmenoriski.
Hoito ja kuntoutus
CHARGE-oireyhtymää ei voida kokonaan poistaa hoidoilla tai lääkkeillä. Elimelliset sairaudet ja epämuodostumat hoidetaan samoin periaattein kuin yleensäkin. Monia muita oireita on mahdollista lieventää kuntoutuksella. CHARGE-lapset hyötyvät varhain aloitetusta kuntoutuksesta, joka on yksilöllistä lapsen kehitysvaiheen tarpeita vastaavaa. Kuntoutuksen eri vaiheissa tarvitaan monia asiantuntijoita kuten lastenneurologia, fysio-, puhe- ja toimintaterapeuttia sekä erityisopettajaa.
Vertaistuki
Suomessa ei ole CHARGE-potilasjärjestöä. Kuuloliitto järjestää CHARGE-potilaille ja perheille sopeutumisvalmennuskursseja.
Linkkejä
Orphanet, CHARGE-syndrome
Potilasjärjestö, USA The CHARGE syndrome Foundation
GeneClinics, CHARGE-syndrome
OMIM, CHARGE-syndrome
Rarelink, pohjoismainen linkkikokoelma harvinaisista oireyhtymista, CHARGE



