Mody-diabetes
PDF (91kB)
Erikoislääkäri Brita Liljeström, Väestöliiton perinnöllisyysklinikka 2002
Synonyymit: Maturity Onset Diabetes of the Young
Lyhyesti
Diabetes on yleensä monitekijäinen sairaus, jonka syntyyn vaikuttavat sekä ympäristö- että perintötekijät. Suomessa on noin 200.000 diabeetikkoa, joista noin 15 %:lla on nuoruustyypin (tyypin 1) ja noin 85 %:lla aikuistyypin (tyypin 2) diabetes.
Diabeteksen eri muodoille on yhteistä liian suuri verensokeripitoisuus, mutta sen syyt ovat moninaiset. Diabetekseen viittaavia oireita ovat väsymys, jano, lisääntyneet virtsamäärät, laihtuminen. Tyypin 2 diabeteksessa oireet saattavat puuttua kokonaan, ja diabetes saatetaankin todeta sivulöydöksenä muiden tutkimusten yhteydessä. Kun diabeteksen hoito saadaan kohdalleen, ovat potilaat yleensä oireettomia ja voivat hyvin.
Näiden tavallisten muotojen ohella on olemassa diabeteksen harvinainen perinnöllinen muoto eli ns. MODY-diabetes. Diabeteksesta 2-4 % on arvioitu olevan MODY:a. MODY on vallitsevasti periytyvä sairaus, jolle on tyypillistä nuori sairastumisikä, voimakas perheittäinen esiintyminen, usein lievä taudinkuva ja hypoglykemiaherkkyys.
Tauti on todennäköisesti MODY-diabetesta, jos se täyttää seuraavat ehdot: 1) diabetes puhkeaa alle 25-vuotiaana, 2) perheessä on diabetespotilaita vähintään kolmessa sukupolvessa.
MODY-diabeteksessa on useita eri tyyppejä, joita kutsutaan nimellä MODY1, MODY2 jne. ja niiden taustalla on eri geenejä. Näille geeneille ei ole olemassa suomenkielisiä nimiä. MODY aiheutuu geenivirheistä glukokinaasigeenissä (MODY2), maksan transkriptiotekijöiden HNF-4a-, HNF-1a- ja HNF-1b -geeneissä (MODY1, MODY3, MODY5) tai IPF1-geenissä (MODY4). Kaikki mainitut geenit sijaitsevat eri kromosomeissa.
MODY-geenien virheillä on voimakas diabetesta aiheuttava vaikutus eli niiden penetranssi on korkea. Yli 90 % MODY-geenien virheitä perineistä henkilöistä sairastuu diabetekseen elämänsä aikana ja heistä n. 65 % jo ennen 25 vuoden ikää. Pohjoismaissa ja Suomessa MODY-tyypeistä MODY3-mutaatiot ovat yleisimpiä ja MODY2 ja MODY1 mutaatiot hieman harvinaisempia. Diabetesta selittäviä MODY4- ja MODY5-mutaatioita ei Pohjoismaista ole toistaiseksi löydetty lainkaan.
MODY:n ilmiasusta
MODY:n eri muodoille on yhteistä vallitseva periytyminen eli taudin esiintyminen monessa sukupolvessa sukupolvelta toiselle periytyen, insuliinierityksen häiriö, yleensä lievä taudinkuva ja usein tautiin liittyvien myöhäiskomplikaatioiden puuttuminen. Myöhäiskomplikaatioilla tarkoitetaan nuoruus- ja aikuistyypin diabeteksessa melko usein esiintyviä mm. silmän verkkokalvon, ääreishermoston ja munuaisten sairauksia. Insuliinierityksen häiriö vaihtelee kuitenkin vaikeusasteeltaan samankin perheen sisällä, ja myöhäiskomplikaatioiden ilmaantuminen on yhteydessä pitkäaikaiseen sokeritasapainoon myös MODY-potilailla kuten muillakin diabetikoilla.
MODY1-diabetes puhkeaa valtaosalla jo ennen 25 vuoden ikää, ja insuliininpuute on usein vaikea ja insuliinihoitoa vaativa. Erityispiirteenä on todettu poikkeuksellisen matala seerumin triglyseridipitoisuus (triglyseridit ovat veren rasvoja).
MODY2-diabeteksessa sokeritasapainon häiriö on lievä, valtaosa potilaista tarvitsee yleensä vain ruokavaliohoitoa ja myöhäiskomplikaatiot ovat harvinaisia. Tavallisimmin tauti ilmenee ainoastaan kohonneena paastosokeritasona eikä aterioiden jälkeen esiinny verensokerihuippuja. Huomattavaa on, että raskauden aikana potilaat tulee kuitenkin hoitaa insuliinilla sikiöriskien vähentämiseksi.
MODY3 on Pohjoismaissa yleisin MODY-tyyppi. Tauti on kliinisesti monimuotoinen ja taudinkuva saattaa vaihdella samankin perheen jäsenillä. Tyypillistä on merkittävä insuliininpuute, mutta koska potilaat ovat hyvin insuliiniherkkiä (insuliinin teho on poikkeuksellisen hyvä), he saattavat pärjätä pitkään omalla vähäisellä insuliinin-tuotannollaan ilman insuliinihoitoa. Alkamisikä näyttää laskevan asteittain siirryttäessä vanhemmasta nuorempaan sukupolveen. Tässä diabetesmuodossa paastosokeritaso pysyy pitkään normaalina, vaikka aterianjälkeiset arvot ovat koholla. Sokerirasituksessa todettiinkin kolmasosalla suomalaisista MODY3-geenin kantajista diabetes, jota ei oireiden tai paastosokeritason perusteella ollut diagnosoitu. Piilevä diabetes saattaa MODY3-geenin kantajilla varsin nopeasti pahentua minkä tahansa insuliiniherkkyyttä heikentävän tilan myötä (esim. tulehdukset, raskaus). Geenivirheen kantajista valtaosa (lähes 100 %) sairastuu diabetekseen jossain elämänsä vaiheessa ja suurin osa murrosiän kynnyksellä.
MODY-diabeteksen periytyminen
Ne periytymissäännöt eli Mendelin lait, joita yli 100 vuotta sitten opittiin tuntemaan, pätevät edelleen. MODY-suvuissa sairastumisalttius periytyy vallitsevan eli dominantin periytymisen sääntöjä noudattaen.
Käytännössä tämä periytymistapa merkitsee sitä, että jokaisella sairaalla henkilöllä on lapsia hankkiessaan ollut yhtä suuri mahdollisuus antaa lapselle sairautta aiheuttava perintötekijä tai vastaava terve perintötekijä, eli kunkin lapsen riski periä diabetesalttius on ollut 50 %. Tämä asia on määräytynyt hedelmöittymishetkellä.
Tilastollisesti ajatellen tällaisissa suvuissa MODY-potilaiden oireettomista lapsista suunnilleen puolet ovat perineet alttiuden sairastua diabetekseen ja suunnilleen puolet ovat säästyneet tältä alttiudelta. Sattuma on ratkaissut, kuka on perinyt sairastumisalttiuden.