Nuorten seksuaaliterveystilanne
Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee seksuaaliterveyden seuraavasti: Seksuaaliterveys on seksuaalisuteen liittyvän fyysisen, emotionaalisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila; siinä ei ole kyse vain sairauden, toimintahäiriön tai raihnaisuuden puuttumisesta. Hyvä seksuaaliterveys edellyttää positiivista ja kunnioittavaa asennetta seksuaalisuuteen ja seksuaalisiin suhteisiin sekä mahdollisuutta nautinnollisiin ja turvallisiin seksuaalisiin kokemuksiin ilman pakottamista, syrjintää ja väkivaltaa. Hyvän seksuaaliterveyden saavuttaminen ja ylläpitäminen edellyttää kaikkien ihmisen seksuaalisten oikeuksien kunnioittamista, suojelemista ja toteuttamista.
Seksuaaliterveyden tilaa on perinteisesti mitattu seksitautitartuntojen määrillä sekä teiniraskauksien ja –aborttien määrillä. Näiden indikaattorien perusteella suomi olikin nuorten seksuaaliterveyden mallimaa aina 1990-luvun alkuun saakka. Nuorten 15- 19 –vuotiaiden raskaudet, raskaudenkeskeytykset sekä seksitautitartuntojen määrät olivat alhaisissa lukemissa.
Laman seurauksena tilanne lähti huononemaan selkeästi 1990 – luvun puolen välin jälkeen. Tällöin supistettiin monia ennaltaehkäiseviä palveluita: kouluterveydenhuoltoa supistettiin, ehkäisyneuvoloita lakkautettiin, terveyspalveluita yleensäkin karsittiin ja palvelumaksuja korotettiin. Koulujen opetuksessa oli aikaisemmin ollut perhekasvatus, joka muuttui vapaaehtoiseksi. Perhekasvatukseen kuului osana myös seksuaalikasvatus. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että perhekasvatuksen opetus loppui monissa kouluissa kokonaan. Palvelujen ja opetuksen supistamisen seurauksena nuorten seksuaaliterveyspalvelut sekä ennaltaehkäisevä työ vaihtelevat paikkakunnasta toiseen. Joillain pakkakunnilla ehkäisyneuvolat toimivat, nuorille on järjestetty omia seksuaaliterveysvastaanottoja, kouluterveydenhoitajat aloittavat ehkäisyjä, kun taas toisilta paikkakunnilta nuorille räätälöidyt palvelut puuttuvat kokonaan.
Vuoden 2004 jälkeen tilanne näyttää kuitenkin kehittyvän hitaasti parempaan suuntaan, jos tarkastellaan 15-19 –vuotiaiden seksitautitartuntojen, raskauksien ja raskauden keskeytysten määriä. Yhtenä merkittävänä tekijänä suotuisaan kehitykseen on terveystiedon opetuksen alkaminen pakollisena oppiaineena yläkouluissa sekä terveyspalveluiden lisääminen. Silti monissa nuorille suunnatuissa palveluissa on vielä suuria puutteita ja eriarvoisuutta kuntien välillä. Esimerkiksi kouluterveydenhuollon laatusuositusten toimeenpanoa selvittävässä tutkimuksessa todetaan, että laatusuosituksilla ei näytä olevan merkittävää vaikutusta kouluterveydenhuollon järjestämiseen. Kuitenkin osassa terveyskeskuksista on panostettu kouluterveydenhuoltoon ja sen kehittämiseen. Mutta selvityksessä löytyi myös terveyskeskuksia, joissa toiminta on edelleen rapautunut.
Tilastojen lähteet:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Lisääntyminen.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kouluterveyskysely.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Hiv- ja Aids –tilastot.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tartuntataudit Suomessa 2008.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tartuntataudit Suomessa 2003.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tartuntatautirekisteri.