Seksuaalinen vapaamielisyys lisääntyy

Kun puhutaan seksuaalista asenteista ja arvoista, niin ihmisiä jaetaan usein liberaaleihin ja konservatiiveihin. Ne ovat yleisiä suhtautumistaipumuksia, mutta yksilötasolla kuva on tavallisesti paljon monimutkaisempi. Meillä jokaisella kulkee jossakin raja sen suhteen, mitä hyväksymme ja mitä emme. Laittomaksi nimettyjä seksuaaliasioita melko harvat hyväksyvät. Toisaalta useimmat hyväksyvät ihmisen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden silloin, kun hän ei teoillaan loukkaa kenenkään muun vastaavaa itsemääräämistä. Poikkeuksena ovat nuoret, joita ei pidetä riittävän kypsinä päättämään asioistaan.  

Nuorten välisen seksin hyväksyminen

Aikanaan taitettiin kovasti peistä siitä, voiko seksin hyväksyä muutoin kuin avioliitossa. Vapaiden ihmisten välinen seksi oli 1900-luvun alkupuolella jopa laitonta. Nykyään vain harvat vetävät hyväksymisensä rajan tähän. Vuonna 2015 miehistä neljä ja naisista kolme prosenttia hyväksyi nuorten välisen seksin vasta naimisissa. Molemmista sukupuolista 91 prosenttia hyväksyi nuorten seksin vakituisesti seurusteltaessa. Kolmasosa miehistä ja viidesosa naisista hyväksyi sen jo nuorten muutaman tapaamiskerran jälkeen.

Asenteiden tuntuva muutos näkyy siinä, että vuonna 1971 nuorten välisen seksin hyväksyi seurusteltaessa vasta 60 prosenttia miehistä ja 37 prosenttia naisista. Miehet olivat silloin nuorten seksin suhteen huomattavasti naisia vapaamielisempiä. Vuonna 2015 tämä sukupuolten ero näkyi kaikilla vastaajilla vielä sen suhteen hyväksyivätkö he nuorten seksin jo muutaman tapaamisen jälkeen. Nuorilla aikuisilla tämäkin ero oli hävinnyt. Asenteet nuorten seksiin olivat siis yhdenmukaistumassa miehillä ja naisilla.

Nuorten välisen seksin hyväksymiseen vaikuttaa paljon se, minkä ikäisistä nuorista on kyse. Kysyttäessä kuinka hyväksyttävänä vastaajat pitävät kahden 14–15-vuotiaan teini-ikäisen välistä sukupuoliyhteyttä, sen hyväksyi vuonna 2015 vain 28 prosenttia miehistä ja 19 prosenttia naisista. Ei-hyväksyttävänä sitä piti 56 prosenttia miehistä ja 68 prosenttia naisista. Aika monet eivät siis nähneet alle 16-vuotiaiden välistä seksiä toivottavaksi asiaksi. Tämän näkemyksen suhteen nuorten ja heitä vanhempien vastaajien ajatukset poikkesivat toisistaan aika paljon.

Alle 25-vuotiaista vastaajista joka toinen hyväksyi alle 16-vuotiaiden välisen seksin. Eläkeikäisistä sen hyväksyi vain 14 prosenttia miehistä ja kolme prosenttia naisista. Vastaajat hyväksyivät paremmin asian, joka oli ollut itselle suhteellisen äskettäin ajankohtainen, kuin asian, joka oli ollut itselle ajankohtainen kauan sitten.

Seksin hyväksyminen ilman rakkautta

Hyvin monille rakkaus on muuttanut aikuisten välisen seksin hyväksyttäväksi. Sen on koettu ilmentävän sitoutumista, jolloin kyse ei ole toisen ihmisen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tämänkin seksin hyväksyvyyden ennakkoehdon suhteen suomalaisten asenteet ovat muuttuneet merkittävästi vapaamielisemmiksi. Vuonna 2015 kaikenikäisistä miehistä 63 prosenttia ja naisista 56 prosenttia hyväksyi seksin ilman rakkautta. Nuoremmista ihmisistä sen hyväksyi molemmista sukupuolista jopa noin neljä viidesosaa. Vuonna 1971 seksin ilman rakkautta hyväksyi vasta 39 prosenttia miehistä ja 21 prosenttia naisista. Nuorten naisten asenteet ovat muuttuneet erityisen paljon. 1970-luvun alussa heistä vain viidesosa hyväksyi seksin ilman rakkautta. Jos nykyisin haluaa saada seksiä uudelta tuttavuudelta, niin rakkauden teeskentely on näiden tulosten perusteella tarpeetonta. 

Hieman samanlaista asiaa kuin rakkaus on mitattu kysymyksellä, voiko täysin tilapäinenkin sukupuolisuhde olla vastaajan mielestä onnellinen ja molempia osapuolia tyydyttävä. Vuonna 2015 tämän väitteen allekirjoitti 64 prosenttia miehistä ja 59 prosenttia naisista. Miehillä tätä mieltä olevien osuus ei ollut edes 1970-luvun jälkeen paljoakaan muuttunut, mutta naisista tätä mieltä oli vuonna 1971 vain 42 prosenttia. Nuoret ihmiset arvostivat tilapäisiä suhteita muita vastaajia useammin koko seuranta-ajan. Vuonna 2015 tämä osuus oli nuorilla vastaajilla noin 80 prosenttia molemmilla sukupuolilla.

Vaikka seksi hyväksytään laajalti tilapäisissä suhteissa ja ilman rakkautta, niin sitä arvostetaan hyvin paljon vakiintuneissa suhteissa. Vastaajilta on kysytty 1990-luvun alun jälkeen muuttuuko seksi heidän mielestään sitä paremmaksi, mitä kauemmin kumppanin on tuntenut. Vuonna 2015 tätä mieltä oli 69 prosenttia naisista ja 67 prosenttia miehistä. Nämä luvut antavat hyvin positiivisen kuvan pitkäaikaisten parisuhteiden seksuaalielämästä. Vain 14 prosenttia naisista ja 16 prosenttia miehistä oli tästä väittämästä eri mieltä. Näkemykset seksin muuttumisesta paremmaksi olivat säilyneet suunnilleen samoina 1990-luvun alun jälkeen.

Naisten seksuaalisen aloitteellisuuden hyväksyminen

Seksuaaliasenteiden liberalisoitumiseen sisältyy se, että naisten seksuaalisiin oikeuksiin on suhtauduttu yhä myönteisemmin. Miehistä 80 prosenttia ja naisista 73 prosenttia yhtyi vuonna 2015 siihen, että naisilla on ehdottomasti täysi oikeus tehdä aloitteita halutessaan seksuaaliseen kanssakäymiseen miesten kanssa. Vuonna 1971 vastaavat luvut olivat 72 prosenttia ja 54 prosenttia. Naisten asenteet olivat siis tulleet aiempaa hyväksyvämmiksi naisten seksuaalisia aloitteita kohtaan. Nuorista miehistä ja naisista jo noin 90 prosenttia hyväksyi ehdottomana naisten seksuaalisen aloiteoikeuden. Nuorten ja keski-ikäisten naisten ja keski-ikäisten miesten asenteet olivat muuttuneet hyvin paljon seurannan aikana. Nykypäivän naiset eivät enää juurikaan paheksu muiden naisten seksuaalisia aloitteita. Eläkeikäiset naiset ovat tässä suhteessa varauksellisempia.

Naisten seksuaalista aloiteoikeutta on tutkittu myös kysymällä voiko kunnon nainen osoittaa vastaajan mielestä avoimesti kiinnostustaan seksiin. Reilut 80 prosenttia molemmista sukupuolista hyväksyi tämän ajatuksen vuonna 2015. Nuorista miehistä ja naisista sen hyväksyi noin 90 prosenttia. Ainakin asennetasolla naisten seksuaalisen halun ilmaisut hyväksytään siis erittäin yleisesti.

Miesten ja naisten seksuaalisesta perusolemuksesta ollaan melko yhtä mieltä. Tämä ilmeni kysyttäessä vastaajilta, onko mies heidän mielestään luonnostaan moniavioinen ja nainen yksiavioinen. 82 prosenttia naisista ja 70 prosenttia miehistä ei hyväksynyt tällaista väitettä. Sitä kannatti vain 7 prosenttia naisista ja 10 prosenttia miehistä. Eri-ikäiset vastaajat olivat melko samaa mieltä miesten ja naisten samankaltaisesta taipumuksesta yksiavioisuuteen.

Samaa sukupuolta olevien suhteiden hyväksyminen

Suhtautuminen samaa sukupuolta olevien henkilöiden seksuaalisiin suhteisiin on jakanut kovasti mielipiteitä, ja siitä on käyty Suomessakin vuosien saatossa vilkasta keskustelua. Samaa sukupuolta olevien seksuaaliset suhteet olivat jopa laittomia 1970-luvun alkuun asti. Vuoden 1971 kyselyssä asiasta esitettiin väite ”Homoseksuaalinen käyttäytyminen aikuisten kesken on ihmisten yksityisasia, johon viranomaisten ja lainsäädännön ei tulisi mitenkään puuttua?” Ihmiset saattoivat olla tämän väitteen kanssa samaa tai eri mieltä (viisi vaihtoehtoa).

Vuonna 2015 miehistä 74 prosenttia ja naisista 84 prosenttia piti homoseksuaalista käyttäytymistä jokaisen yksityisasiana. Vuonna 1971 vastaavat osuudet olivat vain 44 ja 45 prosenttia. Muutos on ollut hyvin suuri. Asenteet olivat vapaamielistyneet merkittävästi vielä 1990-luvun alun jälkeen. Nuorista aikuisista homoseksuaalit suhteet hyväksyi vuonna 2015 naisista noin 90 prosenttia ja miehistä noin 85 prosenttia. Ehdottomasti nämä suhteet hyväksyivät naisista kolme neljäsosaa ja miehistä kaksi kolmasosaa. Ne hyväksyi myös enemmistö ikäihmisistä. Heidän joukossaan oli kuitenkin sitä nuorempiin verrattuna vähemmän tämän asian hyväksyviä.  

Tutkimuksessa on kysytty 1990-luvun alun jälkeen myös hyväksyvätkö vastaajat sukupuolisuhteen kahden aikuisen miehen välillä. Vuonna 2015 tätä piti ainakin melko hyväksyttävänä 71 prosenttia naisista ja 53 prosenttia miehistä. Nämä osuudet olivat kaksinkertaistuneet 1990-lukuun verrattuna. Nuorista naisista miesten väliset suhteet hyväksyi 92 prosenttia ja nuorista miehistä 68 prosenttia. Miesten homosuhteiden hyväksyvyys oli lisääntynyt erittäin paljon nuorissa ikäluokissa.

1990-luvun alun jälkeen on kysytty myös hyväksyykö vastaaja sen, että homoseksuaalisten parien solmimat liitto pitäisi voida laillistaa kuin avioliitot. Tässä suhteessa lainsäädäntö on muuttunut sinä aikana, kun näiden asenteiden muutosta on seurattu. Ensin laillistettiin samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinti vuonna 2002 ja avioliitot vuonna 2017. Tutkimussarja kertoo siitä, miten väestön asenteet ovat seuranneet tai ennakoineet lakimuutoksia.

Vuonna 1992 vasta 29 prosenttia naisista ja 20 prosenttia miehistä kannatti samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Vuonna 2015 tätä mieltä oli jo 70 prosenttia naisista ja 51 prosenttia miehistä. Nuorilla naisilla osuus oli 88 prosenttia ja nuorilla miehillä 70 prosenttia. Uusi sukupolvi on huomattavan paljon myönteisempi homoavioliittoja kohtaan kuin heidän vanhempansa. Tämä on suurimpia arvomuutoksia, mitä Suomessa on koettu viime vuosikymmeninä seksuaaliasioissa. Se myös osoittaa, että aktiivisella julkisella keskustelulla voidaan vaikuttaa merkittävästi väestön seksuaaliasenteisiin.

Entistä harvemmat asiat suomalaisten mielestä perverssiä

Vaikka suomalaiset ovat monien seksuaaliasioiden suhteen nykypäivänä huomattavasti vapaamielisempiä kuin aiemmilla vuosikymmenillä, niin on silti monia asioita, joita ei käytännössä lainkaan hyväksytä. Kun ihmisiltä on tässä tutkimuksessa kysytty vuosina 2007 ja 2015, mitkä asiat ovat heidän mielestään perverssejä tai sairaita sukupuoliasioissa, niin lähes kaikki ovat tuominneet perverssiksi seksuaalisen väkivallan, lapsiin tai eläimiin sekaantumisen, taudin tartuttamisen kumppaniin sekä virtsan ja ulosteet seksin yhteydessä. Lähes yhtä kielteisesti on suhtauduttu itsensä paljastamiseen. Nämä kaikki ovat asioita, joiden perverssistä luonteesta vallitsee yksimielisyys. Osa näistä on myös laittomia tekoja.

Monet muut seksuaaliasiat ovat jakaneet paljon enemmän miesten ja naisten näkemyksiä, kun niitä on arvioitu sen perusteella, onko ne koettu perversseiksi. Vastaajia jakavissa asioissa on kolme teemaa: naiset kokevat useammat asiat perverssiksi kuin miehet, vanhemmat ihmiset ovat sitä mieltä useammin kuin nuoret, ja ymmärtäväisyys monia seksuaaliasioista kohtaan on lisääntymässä. Entistä harvemmat ihmiset kokevat tietyt seksuaaliasiat perversseiksi.

Eniten ihmisten näkemyksiä niiden arveluttavasta luonteesta ovat jakaneet sadomasokismi, yhdyntä julkisella paikalla ja naisilla ryhmäseksi/parinvaihto. Hyvin monet pitivät näitä perverssinä, mutta tätä mieltä olevien osuus oli vähentynyt ja nuoret suhtautuivat niihin paljon ymmärtäväisemmin kuin vanhemmat ihmiset. Esimerkiksi yhdyntää julkisella paikalla piti vuonna 2015 perverssinä enää noin 40 prosenttia nuorista naisista ja noin 30 prosenttia nuorista miehistä. Monet pitivät sadomasokismia perverssinä, mutta silti puolet kaikenikäisistä miehistä ja naisista hyväksyi vapaaehtoisuuteen perustuvan sadomasokistisen seksin. Nuorista miehistä ja naisista reilu 70 prosenttia hyväksyi sen. Eläkeikäiset vastaajat suhtautuivat sadomasokismiin epäluuloisesti. Tämä on esimerkki sukupolvia hyvin paljon jakavasta seksuaaliasenteesta.

Selvä vähemmistö vastaajista piti enää perverssinä monia tutkimuksessa kysyttyjä asioita. Näitä olivat homo- ja biseksuaalisuus, anaaliyhdyntä ja vapaa seksi. Pornoa, suuseksiä ja seksin apuvälineitä melko harvat pitivät enää perverssinä. Nuorten ihmisten joukossa näin ajattelevia oli enää muutama prosentti. Seksuaalisella vapaamielisyydellä oli siis selvästi vahvistuva trendi. Nuorten ja vanhempien vastaajien näkemykset olivat monissa asioissa kuitenkin sangen kaukana toisistaan.

Abortti hyväksytään yleisesti

Yksi maailmalla edelleen eniten arvokiistoja aiheuttava seksuaaliasia on suhtautuminen aborttiin. Suomessa abortti ei ole ollut enää pitkään aikaan kuuma keskusteluaihe. Tämä johtuu osaltaan siitä, että abortit on hyväksytty väestön piirissä jo pitkään laajasti.

Vuonna 2015 71 prosenttia miehistä ja 73 prosenttia naisista ilmoitti hyväksyvänsä vapaan abortin (siis vapaampana kuin se nykyisin käytännössä on). Vapaamielisyys oli lisääntynyt, sillä vuonna 1992 vastaavat osuudet olivat miehillä 52 prosenttia ja naisilla 53 prosenttia. Vuonna 2015 alle 50-vuotiaista vapaan abortin hyväksyi reilut 80 prosenttia. Abortin vastustajia oli molemmilla sukupuolilla vain 15 prosenttia. Vuonna 1992 tämä osuus oli miehillä 28 prosenttia ja naisilla 34 prosenttia. Aborttiasenteet ovat siis muuttuneet merkittävästi vapaamielisemmiksi. 

Seksuaalinen liberalismi lisääntyy

Seksuaaliasenteet ovat viime vuosikymmeninä ja vielä 2000-luvullakin pääsääntöisesti muuttuneet vapaamielisempään suuntaan. Seksi hyväksytään yhä yleisemmin vapaille ja yksin eläville ihmisille, tilapäisissä suhteissa ja ilman rakkautta. Seksin oikeutusta ei tarvitse yleensä enää perustella, jos kaksi ihmistä on siitä yhtä mieltä. Tämä tarkoittaa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden vahvistumista. Seksuaalinen tasa-arvo on myös lisääntynyt siinä suhteessa, että naisten seksuaalisten aloitteiden tekeminen hyväksytään erittäin yleisesti. Kiinnostavaa on, että naiset ovat suhtautuneet tähän naisten oikeuteen selvästi miehiä nihkeämmin. Naisten oikeudet ovat vahvistuneet myös siinä suhteessa, että heidän oikeuttaan päättää alkaneen raskauden keskeyttämisestä kunnioitetaan hyvin laajasti.

Seksuaalisen vapaamielisyyden lisääntyminen on ollut erityisen voimakasta samaa sukupuolta olevien seksuaalisissa suhteissa. Naisten asenteet ovat muuttuneet tässä asiassa miehiä nopeammin ja edelleen naiset ovat miehiä vapaamielisempiä, vaikka muissa seksuaaliasenteissa miehet ovat yleensä naisia jonkin verran vapaamielisempiä. Monet perverssinä aiemmin pidetyt ajatukset hyväksytään nykyisin laajalti nuorten ihmisten sukupolvessa. Vanhemmassa sukupolvessa niihin suhtaudutaan ennakkoluuloisemmin, koska ne eivät ole olleet paljoa esille sen sukupolven omassa nuoruudessa. Kielteisimmin suhtaudutaan seksuaaliasioihin, jotka voi kokea toisen ihmisen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Tämä on johdonmukaista sille, että suomalaisten seksuaaliasenteiden perustana on kunkin ihmisen seksuaalinen itsemääräämisoikeus.

Tämän yleisen asenteiden vapaamielistymisen rinnalla voi tuntua ristiriitaiselta, että uskottomuuteen suhtaudutaan aiempaa tiukemmin. Tästä on raportoitu uskollisuutta käsitelleen elokuun Tietovuodon yhteydessä. Uskollisuusasenteissa on kyse kahden ihmisen välisen sopimuksen rikkomisesta. Niissä ei arvioida yksilöä vaan suhdetta. Yksilön oikeuksia kunnioitetaan, mutta hänen on kannettava vastuu sitoumuksestaan. Uskottomuus on toisen luottamuksen hyväksikäyttöä ja saattaa uskottoman henkilön rakkauden kumppaniaan kohtaan epäilyksenalaiseksi.

 

Lisätietoja:
Osmo Kontula, tutkimusprofessori
Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto
0405827369